Opiskelu http://pirkkoruohonenlerner.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/133542/all Wed, 30 May 2018 21:23:38 +0300 fi Mamupäätöksiä Mikkelissä. http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256113-mamu-paatoksia-mikkelissa <p>Otavan opisto käsitteli 8.5.2018 kokouksessaan rehtori Harri Jokisen tuomaa esitystä kieli- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajien lisäryhmien opetuksen aloittamiseksi aikuisille henkilöille.</p><p>Jokisen esitystä kannattivat kaikki muut puolueet lukuunottamatta Perussuomalaisia, kun Jere Liikanen jätti asiasta eriävän mielipiteen pöytäkirjaan. Luku- ja kirjoitustaidon koulutus on tarkoitettu sellaisille henkilöille, joilla ei ole omassa kotimaassa saatua riittävää koulutusta, jotta he voisivat selviytyä Suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi opiskelijoita ohjataan toimimaan erilaisuutta ymmärtävässä, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavassa moniarvoisessa yhteiskunnassa demokratian arvojen ja periaatteiden mukaan.&rdquo; Mielestämme pitäisi myös ymmärtää , että mikäli nämä selvät asiat on pitänyt kirjata opetushallituksen ohjeistukseen, kuinka onnistuu länsimaisten arvojen opettaminen aikuiselle lukutaidottomalle ihmiselle joka mahdollisesti on kasvanut kulttuurissa joissa vähemmistöjä ei suvaita ja tasa-arvokin on tuntematon käsite.</p><p>Opetus ja kulttuuriministeriön toimesta päätettiin kansanopistojen rahoitus pudottaa 100prosentista 57prosenttiin vuodesta 2017.&nbsp; Niin nyt ollaan täysin kouluttamattomia maahanmuuttajia kustantamassa sata prosettisesti.&nbsp;<br />Kaiken lisäksi vuoden kestänyt opetus katsotaan onnistuneeksi mm. jos; opiskelija osaa aakkoset muttei lukea, puheesta ei saa selvää, ja ymmärtää mitä sana &rdquo;kissa&rdquo; tarkoittaa, puhujan osoittaessa samalla kissaa. Todennäköisesti muut puolueet Mikkelissä perustelevat kouluttamisen aloittamista Mikkelissä sillä , että Otavan opisto saa täyden sadan prosentin tuen valtiolta ja jos Mikkeli ei sitä tee niin sitten joku toinen taho sen tekee.</p><p>Tässä pääsemmekin näkökulma eroon joka erottaa perussuomalaiset muista puolueista. Perustelu, että joku toinen sitten tekee on tällä hetkellä totta, johtuen siitä tosiasiasta että perussuomalaisia ei ole riittävästi luottamustehtävä asemissa. Meidän näkökulma asiaan on se , että vaikka valtio antaa täyden 100 prosentin tuen on se kaikkien suomalaisten verorahoista pois, emme myöskään ymmärrä valtion harjoittamaa syrjintää joka koskee kantasuomalaisia vai millä perustelulla Suomalainen opiskelija on 57 prosentin tuen arvoinen, kun maahanmuuttaja 100 prosentin arvoinen, hintalaatusuhdettakin pidämme erittäin huonona johtuen opetuksessa käytettävistä opetuskriteereistä.</p><p>Mikäli Mikkelistä halutaan vetovoimainen kaupunki muihin kaupunkeihin nähden, näemme lähinnä tämän luotaan tyontävänä tekijänä, turvallisuusuhka tekijät mitä muut puolueet eivät suostu tunnustamaan otamme myös vakavasti. Taannoin ylen uutisessa Poliisiammattikorkeakoulu oli tutkinut minkälaisiin rikoksiin turvapaikanhakijat syyllistyvät ja tuloksena kerrottakoon, että epäilyistä seksuaalirikoksista oli uhreina alle 18-vuotias naishenkilö 46 prosentissa tapauksissa. Seksuaalirikoksia ovat muun muassa seksuaalinen ahdistelu, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus. Huomioon tulisi myöskin ottaa se tosiasia, että vartiointia saatetaan tarvita mikäli lukutaidottomien moniosaajien koulu on lähellä muita kouluja esim peruskouluja ja lukioita. Perussuomalaisten valtuustoryhmä ei voi hyväksyä kirjoitus ja lukutaidottomien aikuisten maahanmuuttajien kouluttamista Mikkelissä, koska tämä on räikeää verorahojen tuhlausta ja kansalaisille muodostuvat haitat ovat hyötyjä suuremmat.<br />Kuka päättäjä ottaa vastuun mahdollisista terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvista rikoksista?</p><p>Jussi Marttinen Mikkelin Perussuomalaisten valtuustoryhmän Pj, Jere Liikanen Ps Otavan opiston Pj.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Otavan opisto käsitteli 8.5.2018 kokouksessaan rehtori Harri Jokisen tuomaa esitystä kieli- ja kirjoitustaidottomien maahanmuuttajien lisäryhmien opetuksen aloittamiseksi aikuisille henkilöille.

Jokisen esitystä kannattivat kaikki muut puolueet lukuunottamatta Perussuomalaisia, kun Jere Liikanen jätti asiasta eriävän mielipiteen pöytäkirjaan. Luku- ja kirjoitustaidon koulutus on tarkoitettu sellaisille henkilöille, joilla ei ole omassa kotimaassa saatua riittävää koulutusta, jotta he voisivat selviytyä Suomalaisessa yhteiskunnassa. Lisäksi opiskelijoita ohjataan toimimaan erilaisuutta ymmärtävässä, ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kunnioittavassa moniarvoisessa yhteiskunnassa demokratian arvojen ja periaatteiden mukaan.” Mielestämme pitäisi myös ymmärtää , että mikäli nämä selvät asiat on pitänyt kirjata opetushallituksen ohjeistukseen, kuinka onnistuu länsimaisten arvojen opettaminen aikuiselle lukutaidottomalle ihmiselle joka mahdollisesti on kasvanut kulttuurissa joissa vähemmistöjä ei suvaita ja tasa-arvokin on tuntematon käsite.

Opetus ja kulttuuriministeriön toimesta päätettiin kansanopistojen rahoitus pudottaa 100prosentista 57prosenttiin vuodesta 2017.  Niin nyt ollaan täysin kouluttamattomia maahanmuuttajia kustantamassa sata prosettisesti. 
Kaiken lisäksi vuoden kestänyt opetus katsotaan onnistuneeksi mm. jos; opiskelija osaa aakkoset muttei lukea, puheesta ei saa selvää, ja ymmärtää mitä sana ”kissa” tarkoittaa, puhujan osoittaessa samalla kissaa. Todennäköisesti muut puolueet Mikkelissä perustelevat kouluttamisen aloittamista Mikkelissä sillä , että Otavan opisto saa täyden sadan prosentin tuen valtiolta ja jos Mikkeli ei sitä tee niin sitten joku toinen taho sen tekee.

Tässä pääsemmekin näkökulma eroon joka erottaa perussuomalaiset muista puolueista. Perustelu, että joku toinen sitten tekee on tällä hetkellä totta, johtuen siitä tosiasiasta että perussuomalaisia ei ole riittävästi luottamustehtävä asemissa. Meidän näkökulma asiaan on se , että vaikka valtio antaa täyden 100 prosentin tuen on se kaikkien suomalaisten verorahoista pois, emme myöskään ymmärrä valtion harjoittamaa syrjintää joka koskee kantasuomalaisia vai millä perustelulla Suomalainen opiskelija on 57 prosentin tuen arvoinen, kun maahanmuuttaja 100 prosentin arvoinen, hintalaatusuhdettakin pidämme erittäin huonona johtuen opetuksessa käytettävistä opetuskriteereistä.

Mikäli Mikkelistä halutaan vetovoimainen kaupunki muihin kaupunkeihin nähden, näemme lähinnä tämän luotaan tyontävänä tekijänä, turvallisuusuhka tekijät mitä muut puolueet eivät suostu tunnustamaan otamme myös vakavasti. Taannoin ylen uutisessa Poliisiammattikorkeakoulu oli tutkinut minkälaisiin rikoksiin turvapaikanhakijat syyllistyvät ja tuloksena kerrottakoon, että epäilyistä seksuaalirikoksista oli uhreina alle 18-vuotias naishenkilö 46 prosentissa tapauksissa. Seksuaalirikoksia ovat muun muassa seksuaalinen ahdistelu, lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö ja raiskaus. Huomioon tulisi myöskin ottaa se tosiasia, että vartiointia saatetaan tarvita mikäli lukutaidottomien moniosaajien koulu on lähellä muita kouluja esim peruskouluja ja lukioita. Perussuomalaisten valtuustoryhmä ei voi hyväksyä kirjoitus ja lukutaidottomien aikuisten maahanmuuttajien kouluttamista Mikkelissä, koska tämä on räikeää verorahojen tuhlausta ja kansalaisille muodostuvat haitat ovat hyötyjä suuremmat.
Kuka päättäjä ottaa vastuun mahdollisista terveyteen ja hyvinvointiin kohdistuvista rikoksista?

Jussi Marttinen Mikkelin Perussuomalaisten valtuustoryhmän Pj, Jere Liikanen Ps Otavan opiston Pj.

]]>
5 http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256113-mamu-paatoksia-mikkelissa#comments Mamut Mikkeli Opetushallitus Opiskelu Turvallisuus Wed, 30 May 2018 18:23:38 +0000 Jussi Marttinen http://jussimarttinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/256113-mamu-paatoksia-mikkelissa
Älä tee kuten Laura Huhtasaari ja Jari Vilén http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255336-ala-tee-kuten-laura-huhtasaari-ja-jari-vilen <p>Perussuomalaisten varapuheenjohtajan Laura Huhtasaaren <a href="https://www.laurahuhtasaari.fi/3">oppiansiot ovat paperilla tyylikkäät</a>: kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja (Jyväskylän yliopisto), uskonnon aineenopettaja (Joensuun yliopisto) ja erityisopettaja (Helsingin yliopisto).</p><p>Se paperista. Huhtasaaren Jyväskylään tekemässä opinnäytetyössä eli gradussa on varmistunutta kopiointia kymmenesosa kirjallisuusosiosta, mutta kaikki viittaa siihen, että plagioinnin määrä paljastuu tänään päätetyssä&nbsp;<a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/248704-nyt-se-varmistui-laura-huhtasaaren-gradusta-tehdaan-uusi-selvitys">yliopiston toisessa selvityksessä</a> selvästi suuremmaksi.</p><p>Huhtasaari ei ole ensimmäinen poliitikko, joka kärähtää plagioinnista opinnäytetyössään. Todelliset pohjat vetäisi kokoomuslainen kasvatustieteen maisteri Jari Vilén, jonka Oulun yliopistolle tekemästä lopputyöstä puolet oli liki&nbsp;<a href="https://yle.fi/uutiset/3-5117309">suoraa lainausta Simon kunnan historiikista.</a></p><p>Vilénin kohu nousi pintaan vuonna 2001, samoihin aikoihin, kun hän odotteli nimitystä Lipposen sateenkaarihallituksen ulkomaankauppaministeriksi. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-5116713">Asian nosti esiin</a> tuolloin oppositiossa olleen keskustan Suomenmaa-lehti.</p><p><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jari-vilen-pysyy-maisterina/1814082#gs.3FlVUXo">Vilén piti maisterin oppiarvonsa</a>, nousi ministeriksi ja pääsi maailmalle tekemään diplomaatin uraa. Gradun ohjauksesta ja tarkastuksesta yliopistolla vastanneet saivat moitteet löperöstä työstä.</p><p>Huhtasaaren gradun nosti esiin piskuisen liberaalipuolueen puoluesihteeri <a href="http://tiaintu.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249212-laura-huhtasaaren-gradu-on-plagioitu">Tuomas Tiainen Uuden Suomen Puheenvuorossa</a>. Tuo paljastus ajoittui poliittisesti hektiseen tammikuuhun, jolloin Huhtasaari kamppaili puolueensa ehdokkaana presidentinvaaleissa.</p><p>Huhtasaari-kohu lämpeni uudelleen viime viikolla, kun Yle kertoi plagioinnin olleen oletettua merkittävämpää. Jyväskylän yliopistolle ensimmäisen selvityksen tehnyt emeritusprofessori Jarkko Hautamäki joutui hieman nolona <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/05/09/selvitysmies-ei-loytanyt-huhtasaaren-plagioinnin-paalahdetta-se-on-mahdollista">myöntämään Ylen jutussa</a>, että hänen olisi pitänyt löytää Huhtasaaren työstä median esiin nostamat kopioinnit Tiina Simpasen gradusta.</p><p>Vilén teki kopiointityönsä 1980-luvun lopulla. Noihin aikoihin kopiointi on edellyttänyt käytännössä uudelleen kirjoittamista manuaalisella kirjoituskoneella, eli se on ollut nykyistä työläämpää. (Itsekin tein oman keskitasoa heikomman graduni noihin aikoihin Helsingin yliopistossa, saa etsiä ja tutustua!)</p><p>Huhtasaaren kopioidessa 2000-luvun alkupuoliskolla elettiin digitalisoitumisen aikaa. Tietokoneita käytetiin, ja niin sanottu copypastaaminen oli jo arkipäivää. Tosin tuon ajan gradut olivat yhä lähinnä paperimuodossa, kuten on käynyt ilmi Huhtasaarenkin tapauksessa.</p><p>Huhtasaaren gradunteon aikaan ei ollut vielä käytössä tällä vuosikymmenellä Suomenkin yliopistoissa käyttöön otettuja Turnitin- ja Urkund-plagioinninesto-ohjelmia. Vilpillisyyteen ja/tai laiskuuteen taipuvainen opiskelija kärähtää nyt kopioinnista vähän aiempaa suuremmalla todennäköisyydellä ennen kuin työ ylipäätään hyväksytään.</p><p>Plagiointi on <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/248629-plagiointitutkija-huhtasaaren-teksti-ei-ole-millaan-tapaa-poikkeava">Uuden Suomen haastatteleman Erja Mooren mukaan</a> yleistä Suomen korkeakouluissa. Hän sanoo, että &rdquo;plagiaatteja on opinnäytteissä oikeasti paljon, eikä Huhtasaaren teksti ole millään tapaa poikkeava&rdquo;. Plagiointi on aihepiiriin perehtyneen Mooren sanoin &rdquo;karannut käsistä&rdquo;.</p><p>Vilén toivoi aikoinaan <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/jari-vilen-pysyy-maisterina/1814082#gs.3FlVUXo">kärynsä aikaan MTV:n jutussa</a>, että &rdquo;yliopistomaailma kävisi sisäisen keskustelun opinnäytetöiden ohjauksesta ja arvioimisesta, jotta kukaan muu opiskelija ei joutuisi vastaavaan tilanteeseen&rdquo;. &nbsp;Vaikka kyseessä näyttäisi olevan tekijän yritys vierittää vastuuta toisaalle, on siinä pointtinsa sikäli, että onnettoman kuvan tällaiset tapaukset myös yliopistoista antavat.</p><p>Maisterina Huhtasaarikin pysyy, aivan kuten Vilén, koska valmistumisesta on yli viisi vuotta ja yliopisto tuskin vie asiaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vaikka he ovat esimerkkejä siitä, miten opiskelijan ei pidä toimia, uskooko sitä kukaan, kun tie menestykseen on kopiointikonsteinkin auki?</p><p>&nbsp;</p><p><em>Täsmennys 17.5. klo 8:11: Gradussa on varmistunutta kopiointia kymmenesosa kirjallisuusosiosta. Sana kirjallisuusosio lisätty lauseeseen ja sana vähintään otettu pois.</em></p><p>&nbsp;</p> Perussuomalaisten varapuheenjohtajan Laura Huhtasaaren oppiansiot ovat paperilla tyylikkäät: kasvatustieteen maisteri, luokanopettaja (Jyväskylän yliopisto), uskonnon aineenopettaja (Joensuun yliopisto) ja erityisopettaja (Helsingin yliopisto).

Se paperista. Huhtasaaren Jyväskylään tekemässä opinnäytetyössä eli gradussa on varmistunutta kopiointia kymmenesosa kirjallisuusosiosta, mutta kaikki viittaa siihen, että plagioinnin määrä paljastuu tänään päätetyssä yliopiston toisessa selvityksessä selvästi suuremmaksi.

Huhtasaari ei ole ensimmäinen poliitikko, joka kärähtää plagioinnista opinnäytetyössään. Todelliset pohjat vetäisi kokoomuslainen kasvatustieteen maisteri Jari Vilén, jonka Oulun yliopistolle tekemästä lopputyöstä puolet oli liki suoraa lainausta Simon kunnan historiikista.

Vilénin kohu nousi pintaan vuonna 2001, samoihin aikoihin, kun hän odotteli nimitystä Lipposen sateenkaarihallituksen ulkomaankauppaministeriksi. Asian nosti esiin tuolloin oppositiossa olleen keskustan Suomenmaa-lehti.

Vilén piti maisterin oppiarvonsa, nousi ministeriksi ja pääsi maailmalle tekemään diplomaatin uraa. Gradun ohjauksesta ja tarkastuksesta yliopistolla vastanneet saivat moitteet löperöstä työstä.

Huhtasaaren gradun nosti esiin piskuisen liberaalipuolueen puoluesihteeri Tuomas Tiainen Uuden Suomen Puheenvuorossa. Tuo paljastus ajoittui poliittisesti hektiseen tammikuuhun, jolloin Huhtasaari kamppaili puolueensa ehdokkaana presidentinvaaleissa.

Huhtasaari-kohu lämpeni uudelleen viime viikolla, kun Yle kertoi plagioinnin olleen oletettua merkittävämpää. Jyväskylän yliopistolle ensimmäisen selvityksen tehnyt emeritusprofessori Jarkko Hautamäki joutui hieman nolona myöntämään Ylen jutussa, että hänen olisi pitänyt löytää Huhtasaaren työstä median esiin nostamat kopioinnit Tiina Simpasen gradusta.

Vilén teki kopiointityönsä 1980-luvun lopulla. Noihin aikoihin kopiointi on edellyttänyt käytännössä uudelleen kirjoittamista manuaalisella kirjoituskoneella, eli se on ollut nykyistä työläämpää. (Itsekin tein oman keskitasoa heikomman graduni noihin aikoihin Helsingin yliopistossa, saa etsiä ja tutustua!)

Huhtasaaren kopioidessa 2000-luvun alkupuoliskolla elettiin digitalisoitumisen aikaa. Tietokoneita käytetiin, ja niin sanottu copypastaaminen oli jo arkipäivää. Tosin tuon ajan gradut olivat yhä lähinnä paperimuodossa, kuten on käynyt ilmi Huhtasaarenkin tapauksessa.

Huhtasaaren gradunteon aikaan ei ollut vielä käytössä tällä vuosikymmenellä Suomenkin yliopistoissa käyttöön otettuja Turnitin- ja Urkund-plagioinninesto-ohjelmia. Vilpillisyyteen ja/tai laiskuuteen taipuvainen opiskelija kärähtää nyt kopioinnista vähän aiempaa suuremmalla todennäköisyydellä ennen kuin työ ylipäätään hyväksytään.

Plagiointi on Uuden Suomen haastatteleman Erja Mooren mukaan yleistä Suomen korkeakouluissa. Hän sanoo, että ”plagiaatteja on opinnäytteissä oikeasti paljon, eikä Huhtasaaren teksti ole millään tapaa poikkeava”. Plagiointi on aihepiiriin perehtyneen Mooren sanoin ”karannut käsistä”.

Vilén toivoi aikoinaan kärynsä aikaan MTV:n jutussa, että ”yliopistomaailma kävisi sisäisen keskustelun opinnäytetöiden ohjauksesta ja arvioimisesta, jotta kukaan muu opiskelija ei joutuisi vastaavaan tilanteeseen”.  Vaikka kyseessä näyttäisi olevan tekijän yritys vierittää vastuuta toisaalle, on siinä pointtinsa sikäli, että onnettoman kuvan tällaiset tapaukset myös yliopistoista antavat.

Maisterina Huhtasaarikin pysyy, aivan kuten Vilén, koska valmistumisesta on yli viisi vuotta ja yliopisto tuskin vie asiaa Korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Vaikka he ovat esimerkkejä siitä, miten opiskelijan ei pidä toimia, uskooko sitä kukaan, kun tie menestykseen on kopiointikonsteinkin auki?

 

Täsmennys 17.5. klo 8:11: Gradussa on varmistunutta kopiointia kymmenesosa kirjallisuusosiosta. Sana kirjallisuusosio lisätty lauseeseen ja sana vähintään otettu pois.

 

]]>
97 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255336-ala-tee-kuten-laura-huhtasaari-ja-jari-vilen#comments Kotimaa Opiskelu Tue, 15 May 2018 12:23:10 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255336-ala-tee-kuten-laura-huhtasaari-ja-jari-vilen
Akateeminen luokkayhteiskunta http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254353-akateeminen-luokkayhteiskunta <p>Me 60-luvun puolivälissä syntyneet olemme onnekas sukupolvi. Me pääsimme peruskouluun, joka avasi tien lukioon ja yliopistoon vanhempien varallisuudesta riippumatta.</p><p>Me saimme opintotukea, jolla oikeasti tuli toimeen, jos vanhemmilla ei ollut varaa elättää aikuista opiskelijaa. Me pääsimme valmistuttuamme koulutusta vastaavaan työhön, jolla maksoimme opintolainat - sen vähän, mitä inflaatiolta jäi maksettavaksi.</p><p>Seuraukset tiedämme, <a href="https://www.stat.fi/artikkelit/2011/art_2011-03-07_002.html">Suomen kansantalous</a> ja suomalaisten keskimääräinen elintaso ovat kasvaneet kahta lamanotkahdusta lukuun ottamatta kohisten jo vuosikymmeniä. Kaikki hyötyivät, kun kaikki pystyivät opiskelemaan halujensa ja lahjojensa eikä vain rahojensa mukaan.</p><p>Miten koulutuksen tasa-arvo on edennyt 70-80-lukujen jälkeen? Luulisi, että näin hyvää reseptiä on haluttu kehittää edelleen? Valitettavasti tulevaisuus ei näytä enää niin ruusuiselta kuin 30-40-vuotta sitten.</p><p>Vaikka peruskoulu edelleen avaa ovet opintoihin, <a href="https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/134786/YP1703_Karhunen%26Uusitalo.pdf">luokkaretkeily ei ole yleistynyt,</a> pikemmin päinvastoin. Koulutettujen vanhempien, etenkin äitien lapset opiskelevat edelleen paljon todennäköisemmin kuin kouluttamattomien vanhempien lapset. Moni akateemisesti lahjakas nuori ei opiskele sosiaalisen taustansa vuoksi.</p><p>Nykyinen opintotukijärjestelmä vahvistaa koulutuksen periytyvyyttä. Yliopistoissa on kahden kerroksen väkeä. Yhdet voivat opiskella rauhassa omaa tahtiaan vanhempiensa tukemina, isovanhempien kartuttamien rahastosäästöjen turvin. Toiset opiskelevat opintorahalla Kelan määräämässä tahdissa ja joko käyvät töissä tai velkaantuvat opintolainalla.</p><p>Enää tutkinto ei takaa työtä ja toimeentuloa, eivätkä kaikki uskalla velkaantua tutkinnon saadakseen. Viimeisimmän <a href="https://drive.google.com/file/d/0B9L1fvjudy3GTENwUnNKa0s1Zmc/view">opiskelijabarometrin</a> mukaan vain 24% päätoimisista korkeakouluopiskelijoista arvelee ottavansa lainaa, ja 25% käy osa-aikatyössä.</p><p>Koko totuus ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Itse asiassa Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen <a href="https://docs.google.com/file/d/0Bwmvs3pV4wGtVU5nVlVLUW5vX0U/edit">Monituloiset</a>-tutkimuksen mukaan opintolainaa nostetaan sitä todennäköisemmin, mitä koulutetumpia opiskelijan vanhemmat ovat, etenkin kun on kyse nuoresta opiskelijasta.</p><p>Joka tapauksessa, jos opintosuorituksia ei kerry vaadittua määrää, opintoraha ja -laina lakkaavat, ja opiskelijan on mentävä töihin syödäkseen, jos vanhemmat eivät halua tai pysty auttamaan. Lukukauden sakkaamiseen ja opintotuen lakkaamiseen ei tarvita kovin kummoista angiinaputkea, itsensä etsintää tai parisuhdehässäkkää. Paluu Kelan edellyttämään opiskelutahtiin vaatii käytännössä kokopäiväistä opiskelua. Toki jotkut jaksavat opiskella päivät ja paistaa hampurilaisia yöt, mutta opintotukioikeuden palaamisen asemesta tuloksena voi olla myös ICD-10 1999 &ndash;diagnoosi.</p><p>Ehkä kaikkein fiksuimpia ovat ne vähävaraiset opiskelijat, jotka eivät edes yritä täyttää opintotuen vaatimuksia. Koska he eivät ole oikeutettuja opintotukeen, Kela ei voi velvoittaa heitä nostamaan opintolainaa. Sen sijaan he ovat oikeutettuja yleiseen asumistukeen ja toimeentulotuen perusosaan, joka on leikattunakin paljon opintorahaa suurempi. Yhä useampi opiskelija elääkin toimeentulotuella, tienaa alle 300 euroa kuussa, käy leipäjonossa ja pitää huolen siitä, etteivät opinnot vahingossakaan etene niin nopeasti, että oikeus opintotukeen palaisi, jolloin heidät voitaisiin velvoittaa nostamaan opintolainaa.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Me 60-luvun puolivälissä syntyneet olemme onnekas sukupolvi. Me pääsimme peruskouluun, joka avasi tien lukioon ja yliopistoon vanhempien varallisuudesta riippumatta.

Me saimme opintotukea, jolla oikeasti tuli toimeen, jos vanhemmilla ei ollut varaa elättää aikuista opiskelijaa. Me pääsimme valmistuttuamme koulutusta vastaavaan työhön, jolla maksoimme opintolainat - sen vähän, mitä inflaatiolta jäi maksettavaksi.

Seuraukset tiedämme, Suomen kansantalous ja suomalaisten keskimääräinen elintaso ovat kasvaneet kahta lamanotkahdusta lukuun ottamatta kohisten jo vuosikymmeniä. Kaikki hyötyivät, kun kaikki pystyivät opiskelemaan halujensa ja lahjojensa eikä vain rahojensa mukaan.

Miten koulutuksen tasa-arvo on edennyt 70-80-lukujen jälkeen? Luulisi, että näin hyvää reseptiä on haluttu kehittää edelleen? Valitettavasti tulevaisuus ei näytä enää niin ruusuiselta kuin 30-40-vuotta sitten.

Vaikka peruskoulu edelleen avaa ovet opintoihin, luokkaretkeily ei ole yleistynyt, pikemmin päinvastoin. Koulutettujen vanhempien, etenkin äitien lapset opiskelevat edelleen paljon todennäköisemmin kuin kouluttamattomien vanhempien lapset. Moni akateemisesti lahjakas nuori ei opiskele sosiaalisen taustansa vuoksi.

Nykyinen opintotukijärjestelmä vahvistaa koulutuksen periytyvyyttä. Yliopistoissa on kahden kerroksen väkeä. Yhdet voivat opiskella rauhassa omaa tahtiaan vanhempiensa tukemina, isovanhempien kartuttamien rahastosäästöjen turvin. Toiset opiskelevat opintorahalla Kelan määräämässä tahdissa ja joko käyvät töissä tai velkaantuvat opintolainalla.

Enää tutkinto ei takaa työtä ja toimeentuloa, eivätkä kaikki uskalla velkaantua tutkinnon saadakseen. Viimeisimmän opiskelijabarometrin mukaan vain 24% päätoimisista korkeakouluopiskelijoista arvelee ottavansa lainaa, ja 25% käy osa-aikatyössä.

Koko totuus ei tietenkään ole näin yksinkertainen. Itse asiassa Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö Otuksen Monituloiset-tutkimuksen mukaan opintolainaa nostetaan sitä todennäköisemmin, mitä koulutetumpia opiskelijan vanhemmat ovat, etenkin kun on kyse nuoresta opiskelijasta.

Joka tapauksessa, jos opintosuorituksia ei kerry vaadittua määrää, opintoraha ja -laina lakkaavat, ja opiskelijan on mentävä töihin syödäkseen, jos vanhemmat eivät halua tai pysty auttamaan. Lukukauden sakkaamiseen ja opintotuen lakkaamiseen ei tarvita kovin kummoista angiinaputkea, itsensä etsintää tai parisuhdehässäkkää. Paluu Kelan edellyttämään opiskelutahtiin vaatii käytännössä kokopäiväistä opiskelua. Toki jotkut jaksavat opiskella päivät ja paistaa hampurilaisia yöt, mutta opintotukioikeuden palaamisen asemesta tuloksena voi olla myös ICD-10 1999 –diagnoosi.

Ehkä kaikkein fiksuimpia ovat ne vähävaraiset opiskelijat, jotka eivät edes yritä täyttää opintotuen vaatimuksia. Koska he eivät ole oikeutettuja opintotukeen, Kela ei voi velvoittaa heitä nostamaan opintolainaa. Sen sijaan he ovat oikeutettuja yleiseen asumistukeen ja toimeentulotuen perusosaan, joka on leikattunakin paljon opintorahaa suurempi. Yhä useampi opiskelija elääkin toimeentulotuella, tienaa alle 300 euroa kuussa, käy leipäjonossa ja pitää huolen siitä, etteivät opinnot vahingossakaan etene niin nopeasti, että oikeus opintotukeen palaisi, jolloin heidät voitaisiin velvoittaa nostamaan opintolainaa.

 

]]>
2 http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254353-akateeminen-luokkayhteiskunta#comments Opintotuki Opiskelu Tue, 24 Apr 2018 14:48:32 +0000 Jyrki Kasvi http://jyrkikasvi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/254353-akateeminen-luokkayhteiskunta
Koulutuksen mukaista työtä? http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253014-koulutuksen-mukaista-tyota <p>Peruskoulun päättäneen &quot;on pakko&quot; hakea riittävän montaa jatko-opiskelupaikkaa. Ellei hae niin oikeutta sosiaalietuuksiin kavennetaan merkittävästi. Tottakai sitten pitää myös ottaa opiskelupaikka vastaan jos sellaisen saa. Eräs ravintola-alan opiskelija totesi: &quot;ei tää sovi mul ollenkaa.&quot; On kuitenkin päättänyt käydä koulutuksen loppuun ja saada todistuksen. Sen jälkeen pyrkii ehkä matkailualalle.</p><p>En itse ole täysin tyytyväinen siihen, en ole oikeastaan koskaan koulutuksen jälkeen ollut (olin muuten luokan 3. paras ja sain stipendin) että ensimmäisenä tutkintonani opiskelin mm. miten pontikkaa valmistetaan. Atomiabsorptiospektrofotometri oli monimutkaisin laite jota jouduin käyttämään. Olin valmistumiseni jälkeen alalla hetken töissäkin, onneksi en ole enää - ei ole minun alani, ei ole ei.</p><p>Miksi sitten menin töihin tuolle alalle? Siksi, että olin työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana ja sieltä minulle paikka osoitettiin, ja työnantaja suostui minut palkkaamaan. Ellen olisi paikkaa ottanut vastaan niin karenssia olisi pukannut. Taisin liki kaksi vuotta tuossa hommassa aikoinaan olla, nuorena miehenä, välillä pöhnässäkin :-( (asiaa koskeva kommenttini [humalajuominen töissä] <a href="http://christerschoultz.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253003-pitaako-olla-motivoitunut-paihteettomyyteen-raitistuakseen-ei-pida">saattaa tulla tänne</a>).</p><p>Uutistiedon mukaan noin 10% ammattitutkintoa suorittavista (ymmärtää) keskeyttää opintonsa ennen kuin valmistuu. Mielestäni keskeyttäminen on todella fiksu teko silloin jos oikeasti huomaa, että ala ei ole lainkaan sitä mitä haluaa tehdä. Huomaa, että ei todellakaan viihdy alalla - hakiessa alalle kuvitelmat alasta olivat toisenlaiset. Tuolloin on ehdottomasti viisasta keskeyttää opiskelut ja vaihtaa alaa!<br />-noin kun toimii (keskeyttää) niin ei sitten voi TE-toimiston &quot;kääkkäkään&quot; vaatia hakeutumaan alalle töihin, vapaana olevaan paikkaan jonne ei hakijoita ole, sillä perusteella, että; sinulla on koulutus!</p><p>* * *</p><p>Eivät nykylapsistakaan kaikki ole valmiita kuusitoistavuotiaina päättämään mitä tahtovat työkseen tehdä. Ei siihen ole valmiuksia kaikilla lukion käyneillä kahdeksantoistavuotiaillakaan. Silti sitä vaaditaan. Nykyisin yhteiskunta vaatii jopa sitä, että 16-vuotiaan on muutettava yksin asumaan jollei kotinurkilta sopivaa koulutusta löydy.</p><p>Tiedän muuten vuosien takaa erään tapauksen jossa suht hiljainen tyttönen tuollaisen opiskelupaikan perässä muutti about sadan kilometrin päähän kotoaan. Kohtuukänniin hänet siellä muut onnistuivat juottamaan, ja mitä muuta tekivätkään. Tyttö palasi &quot;maitojunalla kotiin&quot; - kenen on vastuu, tai siis oli?</p><p>* * *</p><p>Mielestäni yksi pohtimisen arvoinen malli voisi olla, nyt kun oppivelvollisuuden pidentämistäkin on väläytelty, että peruskoulun jälkeen voisi mennä, jos lukio ei kiinnosta, monialaopintoihin. Tuo olisi kokonaan uudenlainen koulutuspolku.</p><p>Monialaopinnoissa tutustuttaisiin monen eri alan töihin. Osin koulussa teoriatunneilla ja osin käytännössä yrityksissä harjoittelemalla. Voisi olla järkevää, että aloja ei saisi itse valita vaan alat olisivat kaikille samat. Koulutus voisi kestää 2-3 vuotta ja yhden opintovuoden aikana voisi tutusta kolmeen alaan.</p><p>* * *</p><p>Sallin hallituksen kopioida tämän ideani suoraan käytännössä toteutettavaksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Peruskoulun päättäneen "on pakko" hakea riittävän montaa jatko-opiskelupaikkaa. Ellei hae niin oikeutta sosiaalietuuksiin kavennetaan merkittävästi. Tottakai sitten pitää myös ottaa opiskelupaikka vastaan jos sellaisen saa. Eräs ravintola-alan opiskelija totesi: "ei tää sovi mul ollenkaa." On kuitenkin päättänyt käydä koulutuksen loppuun ja saada todistuksen. Sen jälkeen pyrkii ehkä matkailualalle.

En itse ole täysin tyytyväinen siihen, en ole oikeastaan koskaan koulutuksen jälkeen ollut (olin muuten luokan 3. paras ja sain stipendin) että ensimmäisenä tutkintonani opiskelin mm. miten pontikkaa valmistetaan. Atomiabsorptiospektrofotometri oli monimutkaisin laite jota jouduin käyttämään. Olin valmistumiseni jälkeen alalla hetken töissäkin, onneksi en ole enää - ei ole minun alani, ei ole ei.

Miksi sitten menin töihin tuolle alalle? Siksi, että olin työvoimatoimistossa työttömänä työnhakijana ja sieltä minulle paikka osoitettiin, ja työnantaja suostui minut palkkaamaan. Ellen olisi paikkaa ottanut vastaan niin karenssia olisi pukannut. Taisin liki kaksi vuotta tuossa hommassa aikoinaan olla, nuorena miehenä, välillä pöhnässäkin :-( (asiaa koskeva kommenttini [humalajuominen töissä] saattaa tulla tänne).

Uutistiedon mukaan noin 10% ammattitutkintoa suorittavista (ymmärtää) keskeyttää opintonsa ennen kuin valmistuu. Mielestäni keskeyttäminen on todella fiksu teko silloin jos oikeasti huomaa, että ala ei ole lainkaan sitä mitä haluaa tehdä. Huomaa, että ei todellakaan viihdy alalla - hakiessa alalle kuvitelmat alasta olivat toisenlaiset. Tuolloin on ehdottomasti viisasta keskeyttää opiskelut ja vaihtaa alaa!
-noin kun toimii (keskeyttää) niin ei sitten voi TE-toimiston "kääkkäkään" vaatia hakeutumaan alalle töihin, vapaana olevaan paikkaan jonne ei hakijoita ole, sillä perusteella, että; sinulla on koulutus!

* * *

Eivät nykylapsistakaan kaikki ole valmiita kuusitoistavuotiaina päättämään mitä tahtovat työkseen tehdä. Ei siihen ole valmiuksia kaikilla lukion käyneillä kahdeksantoistavuotiaillakaan. Silti sitä vaaditaan. Nykyisin yhteiskunta vaatii jopa sitä, että 16-vuotiaan on muutettava yksin asumaan jollei kotinurkilta sopivaa koulutusta löydy.

Tiedän muuten vuosien takaa erään tapauksen jossa suht hiljainen tyttönen tuollaisen opiskelupaikan perässä muutti about sadan kilometrin päähän kotoaan. Kohtuukänniin hänet siellä muut onnistuivat juottamaan, ja mitä muuta tekivätkään. Tyttö palasi "maitojunalla kotiin" - kenen on vastuu, tai siis oli?

* * *

Mielestäni yksi pohtimisen arvoinen malli voisi olla, nyt kun oppivelvollisuuden pidentämistäkin on väläytelty, että peruskoulun jälkeen voisi mennä, jos lukio ei kiinnosta, monialaopintoihin. Tuo olisi kokonaan uudenlainen koulutuspolku.

Monialaopinnoissa tutustuttaisiin monen eri alan töihin. Osin koulussa teoriatunneilla ja osin käytännössä yrityksissä harjoittelemalla. Voisi olla järkevää, että aloja ei saisi itse valita vaan alat olisivat kaikille samat. Koulutus voisi kestää 2-3 vuotta ja yhden opintovuoden aikana voisi tutusta kolmeen alaan.

* * *

Sallin hallituksen kopioida tämän ideani suoraan käytännössä toteutettavaksi.

]]>
0 Ammattitutkinto Karenssi Koulutus Opiskelu Tutkinto Thu, 29 Mar 2018 01:44:00 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/253014-koulutuksen-mukaista-tyota
Rahanpuute ei saa estää opiskelua http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251416-rahanpuute-ei-saa-estaa-opiskelua <p>Sain viime vuonna mahdollisuuden tutustua reippaaseen 15-vuotiaaseen nuoreen TET-harjoittelun ansiosta. Keskustelimme viikon aikana tulevaisuuden suunnitelmista ja hänen jatko-opintotoiveistaan. Hänen pohdintansa nostivat pintaan muistot omasta nuoruudestani. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta tietoa eri ammattien todellisuudesta oli vähän. Onko realistista odottaa, että 16-vuotias osaa valita ammatin, jossa hän viihtyy eläkeikään saakka? Minä en siihen kyennyt, eivätkä varmasti kaikki nykynuoretkaan siihen kykene. Onneksi se ei ole nykypäivänä iso ongelma, sillä on arvioitu, että nykynuori tekee työuransa useammassa ammatissa. Sen sijaan pelkän peruskoulun varaan jääminen voi muodostua ongelmaksi, koska useiden tutkimusten mukaan matala koulutustaso lisää köyhyyden ja työttömyyden riskiä.</p><p>Jo nyt viidesosa alle 25-vuotiaista miehistä ja yli 15 prosenttia nuorista naisista on työn tai koulutuksen ulkopuolella. Luku on korkea muihin Pohjoismaihin verrattuna. Maaliskuussa julkaistavan nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan rahanpuute on nuorille merkittävä kouluttautumisen este. Oppikirjat, välineet ja tarvikkeet ovat kaikki asioita, jotka opiskelijan tai tämän perheen on pystyttävä itse kustantamaan. Lukiotutkinnon suorittamisen kokonaiskustannukset voivat olla opiskelijalle jopa 2 600 euroa, joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset ovat vielä korkeampia. Kaikilla perheillä ei ole tähän varaa, mikä näkyy lisääntyneinä opintojen keskeytyksinä ja suurin hätä onkin kaikkein pienituloisimmilla.</p><p>Erilaisiin nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviin tukitoimiin käytetään vuosittain kymmeniä miljoonia euroja. Silti peruskoulun varaan jää yhtä moni kuin 30 vuotta sitten. Paras keino tukea nuoria jatkamaan opintiellä olisi oppivelvollisuusiän pidentäminen 18 vuoteen. Se olisi myös konkreettinen keino tehdä toisen asteen opiskelusta aidosti maksutonta. Jokainen koulupolulta tippunut nuori on liikaa. Sekä inhimilliset että yhteiskunnalliset kustannukset ovat jokaisen syrjäytyneen nuoren kohdalla kestämättömät. Yhteiskunta ei saa viestiä nuorille ja heidän perheille, että 16-vuotiaana saa jäädä kotiin.</p><p>Monet järjestöt (Pelastakaa Lapset ry, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto &ndash; SAKKI ry, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Nuorten mielenterveysseura &ndash; Yeesi ry ja Suomen Nuorisoyhteistyö &ndash; Allianssi ry) vaativat kansalaisaloitteessa, että lukio- ja ammatillisten opintojen maksullisuus poistetaan. Yli 25 000 suomalaista on allekirjoittanut aloitteen, mutta maaliskuun 18. päivään mennessä tarvitaan vielä paljon enemmän nimiä, jotta asia käsitellään eduskunnassa. <strong>Aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: <a href="http://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2607" target="_blank">www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2607</a></strong></p><p><strong>Anette Karlsson</strong></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sain viime vuonna mahdollisuuden tutustua reippaaseen 15-vuotiaaseen nuoreen TET-harjoittelun ansiosta. Keskustelimme viikon aikana tulevaisuuden suunnitelmista ja hänen jatko-opintotoiveistaan. Hänen pohdintansa nostivat pintaan muistot omasta nuoruudestani. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta tietoa eri ammattien todellisuudesta oli vähän. Onko realistista odottaa, että 16-vuotias osaa valita ammatin, jossa hän viihtyy eläkeikään saakka? Minä en siihen kyennyt, eivätkä varmasti kaikki nykynuoretkaan siihen kykene. Onneksi se ei ole nykypäivänä iso ongelma, sillä on arvioitu, että nykynuori tekee työuransa useammassa ammatissa. Sen sijaan pelkän peruskoulun varaan jääminen voi muodostua ongelmaksi, koska useiden tutkimusten mukaan matala koulutustaso lisää köyhyyden ja työttömyyden riskiä.

Jo nyt viidesosa alle 25-vuotiaista miehistä ja yli 15 prosenttia nuorista naisista on työn tai koulutuksen ulkopuolella. Luku on korkea muihin Pohjoismaihin verrattuna. Maaliskuussa julkaistavan nuorisobarometrin ennakkotietojen mukaan rahanpuute on nuorille merkittävä kouluttautumisen este. Oppikirjat, välineet ja tarvikkeet ovat kaikki asioita, jotka opiskelijan tai tämän perheen on pystyttävä itse kustantamaan. Lukiotutkinnon suorittamisen kokonaiskustannukset voivat olla opiskelijalle jopa 2 600 euroa, joidenkin ammatillisten tutkintojen kustannukset ovat vielä korkeampia. Kaikilla perheillä ei ole tähän varaa, mikä näkyy lisääntyneinä opintojen keskeytyksinä ja suurin hätä onkin kaikkein pienituloisimmilla.

Erilaisiin nuorten syrjäytymistä ennaltaehkäiseviin tukitoimiin käytetään vuosittain kymmeniä miljoonia euroja. Silti peruskoulun varaan jää yhtä moni kuin 30 vuotta sitten. Paras keino tukea nuoria jatkamaan opintiellä olisi oppivelvollisuusiän pidentäminen 18 vuoteen. Se olisi myös konkreettinen keino tehdä toisen asteen opiskelusta aidosti maksutonta. Jokainen koulupolulta tippunut nuori on liikaa. Sekä inhimilliset että yhteiskunnalliset kustannukset ovat jokaisen syrjäytyneen nuoren kohdalla kestämättömät. Yhteiskunta ei saa viestiä nuorille ja heidän perheille, että 16-vuotiaana saa jäädä kotiin.

Monet järjestöt (Pelastakaa Lapset ry, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry, Suomen Opiskelija-Allianssi OSKU ry, Finlands Svenska Skolungdomsförbund FSS rf, Nuorten mielenterveysseura – Yeesi ry ja Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry) vaativat kansalaisaloitteessa, että lukio- ja ammatillisten opintojen maksullisuus poistetaan. Yli 25 000 suomalaista on allekirjoittanut aloitteen, mutta maaliskuun 18. päivään mennessä tarvitaan vielä paljon enemmän nimiä, jotta asia käsitellään eduskunnassa. Aloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa: www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/2607

Anette Karlsson

]]>
0 http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251416-rahanpuute-ei-saa-estaa-opiskelua#comments Ammattikoulu Lapset ja nuoret Lukio Maksuton toinen aste Opiskelu Mon, 26 Feb 2018 16:39:42 +0000 Anette Karlsson http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251416-rahanpuute-ei-saa-estaa-opiskelua
Gradussa pisteen paikka ratkaisee! http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249464-gradussa-pisteen-paikka-ratkaisee <p>Hei - meille kaikille! Suurtakin suuremmaksi puheenaiheeksi presidentin vaalien alla on nyt noussut presidenttiehdokkaan laatimat mahdollisesti väärät lähdemerkinnät tai tarkoituksellinen plagiointi.</p><p>Itse en näkisi tätä asiaa näin mustavalkoisena: Kyse voi olla gradun tai opinnäytetyön ohjaajan huonosta ammattitaidosta, työn &quot;oikeinkirjoituksen&quot; tarkastajan huonosta ammattitaidosta tai opiskelijan huonosta ymmärryskyvystä.</p><p>Usein saattaa olla kysymys vähän näistä kaikista yhdessä. Kuka kantaa silloin lopullisen vastuun? Opiskelija polo!</p><p>Tutustukaapa Centria ammattikorkeakoulun &quot;Oppimateriaaleja, 1 OPINNÄYTETYÖ- JA KIRJOITUSOHJEET&quot; (2015) -oppaaseen alla (tässä sivut 18-20):</p><p>- -&quot;6. LÄHTEISIIN VIITTAAMINEN Lähdemateriaalin valinnassa on käytettävä harkintaa, lähdekritiikkiä. Opinnäytetyössä on pyrittävä käyttämään ensisijaisesti luotettavia ja tuoreimpia painettuja tai sähköisiä lähteitä, kuten oman alan teoksia, tutkimusraportteja ja artikkeleita.</p><p>Myös aikaisemmat opinnäytetyöt, patentit, standardit, tuote-esitteet asiantuntijahaastattelut ja virallistiedon lähteet soveltuvat tarvittaessa lähteiksi. Epämääräisiä ja nopeasti uudistuvia lähteitä, kuten verkkokeskustelupalstojen mielipidekirjoituksia, vältetään opinnäytetyössä. Aineistoja, joissa kirjoittajan asiantuntijuutta ja pätevyyttä ei pysty luotettavasti arvioimaan, ei myöskään suositella. Tiedonhakuja kannattaa tehdä useammasta eri tietokannasta tai tiedonlähteestä, jotta löytää parhaimmat lähteet omaan aiheeseensa.</p><p>Opinnäytetyössä käytetyt lähteet ilmoitetaan tekstiviitteinä yleisesti käytössä olevan nimi-vuosi-viitejärjestelmän mukaan. Tekstiviite on sulkeissa oleva lyhyt viittaus lähdeluettelossa olevaan tarkempaan lähdetietoon.</p><p>Torkki (2007, 106) tarkastelee sitä, kuinka puhuja voi vakuuttaa kuulijansa.</p><p>Retorisesti taitava puhuja osaa ottaa huomioon yleisön (Torkki 2007, 35).</p><p>Lähdeviittaustekniikkaa käytetään aina lainattaessa jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä. Tekstissä käytetään lähdeviitettä, johon merkitään sulkeisiin kirjoittajan sukunimi ja julkaisun painovuosi, pilkku sekä sivu tai sivut, joita on käytetty. Silloin, kun viitataan lähteeseen kokonaisuudessaan, sivunumeroja ei käytetä. Kaikissa sähköisissä lähteissä ei ole sivunumeroita.</p><p>Yleensä tekstiä lainataan epäsuorasti, eli lähteestä luettu asia kirjoitetaan omin sanoin ja merkitään lähdeviite heti tekstin perään. Viittauksesta on käytävä ilmi, mikä osa tekstistä perustuu lähteisiin. Pisteen paikka lähdeviitemerkinnässä osoittaa, mikä osa tekstistä on lainattu.</p><p>Jos viittaus koskee vain yhtä virkettä, lähdeviite sisällytetään kyseisen virkkeen sisäpuolelle. Piste merkitään tuolloin siis sulkumerkin ulkopuolelle:</p><p>Esimerkki viittauksesta vain yhteen virkkeeseen:</p><p>Tämä on helppoa (Aro 2015, 18).</p><p>Jos lähteellä on kaksi tekijää, molemmat mainitaan tekstiviitteessä. Tekijöiden nimien väliin merkitään &amp;-merkki. (Lumijärvi &amp; Kela 2014, 5.)</p><p>Jos tekijöitä on kolme tai useampia, tekstiviitteeseen merkitään ensimmäistä kertaa viitattaessa kaikki nimet (Lumijärvi, Kiiskinen &amp; Särkilahti 2014, 21&ndash;22), mutta myöhemmin merkitään ensimmäinen tekijä ja lyhenne ym. (Lumijärvi ym. 2014, 23&ndash;24).</p><p>Jos tieto on peräisin useasta eri lähteestä, viitteet merkitään samojen sulkeiden sisälle ja erotetaan puolipisteellä:</p><p>(Kiuru 2012; Perälä &amp; Perälä 2010).</p><p>Saman tekijän eri julkaisut erotetaan toisistaan vuosilukujen perusteella ja merkitään ilmestymisjärjestyksessä (Virtanen 2015, 2013).</p><p>Jos samana vuonna on ilmestynyt kaksi teosta, ne erotetaan toisistaan aakkosin (Virtanen 2011a, 2011b).</p><p>Sama koskee myös saman organisaation saman vuonna julkaisemia verkkosivuja tai muita sähköisiä lähteitä.</p><p>(MTV 2015a; MTV 2015b.)</p><p>Kun kirjoittajan nimi ei ole tiedossa, tekstissä käytetään julkaisun nimeä ja vuosilukua, joissakin tapauksissa myös julkaisijayhteisön nimeä. Samoin menetellään myös lehtiartikkelien yhteydessä silloin, kun kirjoittajan nimi ei ole tiedossa.(HS 31.1.2013.)</p><p>(Talouselämä 16.4.2015.)</p><p>Myös lakeihin ja asetuksiin (Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351, &sect; 3), komiteanmietintöihin ym. viitataan saman periaatteen mukaisesti.</p><p>(Yritystutkimusneuvottelukunta 2015.)</p><p>Sähköisissä lähteissä, esimerkiksi Internet-sivuissa ja sähköisissä kirjoissa, käytetään edellä kuvattuja ohjeita lähteestä riippuen. Lähdeviitteeseen merkitään siis yleensä kirjoittajan nimi, vuosiluku ja sivunumerot.</p><p>Tarkempi lähdetieto nettiosoitteesta merkitään vain lähdeluetteloon. Sivut merkitään aina, jos ne vain löytyvät lähteestä.</p><p>Internet-sivu: (Lahti 2015.)</p><p>Sähköinen kirja: (Luopa, Karvonen &amp; Jokela 2014.)</p><p>Mikäli Internet-sivulle ei löydy muuta tekijää kuin sivujen ylläpidosta vastaava organisaatio, se merkitään tekijäksi.</p><p>Mikäli tuottajaorganisaatio ei ole tiedossa, merkitään viitteeseen verkkosivun otsikko.</p><p>Verkkosivut: (Kirjastoseura 2012.)</p><p>(YLE 2015.)</p><p>Youtube-video: (How It&rsquo;s made Aluminium Cans? 2015.)</p><p>Facebook-sivut: (K-Supermarket 2014.)</p><p>Toissijainen lähde</p><p>Hyvänä tutkijan tapana voidaan pitää aina viittaamista alkuperäiseen lähteeseen. Joskus tämä on kuitenkin käytännön syistä mahdotonta. Kun alkuperäiseen lähteeseen viitataan toisessa tekstissä, ja tähän alkuperäiseen tekstiin halutaan kuitenkin viitata, puhutaan toissijaiseen lähteeseen viittaamisesta. Lukijalle tämä tulisi tehdä tiettäväksi. Toissijainen lähde merkitään hakasulkein. Molemmat lähteet tulee merkitä lähdeluetteloon.</p><p>Lewinin [1951; 1958] tunnettu muutosprosessi sisältää kolme vaihetta (Hitt, Miller &amp; Colella 2009, 493).</p><p>Organisaation muutosprosessi voidaan jakaa kolmeen osaan (Hitt, Miller &amp; Colella 2009, 493[Lewin 1951; Lewin 1958]).</p><p>Lähteisiin toissijainen lähde merkitään seuraavasti:</p><p>Hitt, M.A., Miller, C.C. &amp; Colella A. 2009. Organizational Behavior: A Strategic Approach, 2nd Edition. Jefferson City: John Wiley &amp; Sons, Inc.</p><p>Lewin, K. 1951. Field theory in social science. New York: Harper &amp; Row.</p><p>Lewin, K. 1958. Group decisions and social change. Teoksessa E.E. Maccobby, T.M. Newcomb &amp; E.L. Hartley (toim.) Readings in social psychology, 3rd Edition. Austin, TX: Holt, Rinehart &amp; Winston, 201 &ndash; 216.</p><p>Luvattoman kopioinnin tarkastus</p><p>Kaikki valmiit opinnäytetyöt tarkastetaan plagioinnin eli luvattoman kopioinnin varalta. Käytössä on myös Urkund-plagiaatintunnistusjärjestelmä mahdollisen plagioinnin tunnistamiseksi.&quot; - -</p><p>Jatkuu, ks. alla oleva linkki:</p><p><a href="https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/98592/978-952-6602-85-1.pdf?sequence=1" title="https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/98592/978-952-6602-85-1.pdf?sequence=1">https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/98592/978-952-6602-85-1.pd...</a></p><p>---</p><p>Graduun tai opinnäytetyöhön lähteiden merkitseminen, lähdeviittaukset ja lähdeluettelon laatiminen on helppoa kuin heinän teko, eikö totta? Hiuksia ei halota, mutta pisteen paikka - sulkujen edellä tai perässä - ratkaisee!</p><p>Otetaan rennosti!</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hei - meille kaikille! Suurtakin suuremmaksi puheenaiheeksi presidentin vaalien alla on nyt noussut presidenttiehdokkaan laatimat mahdollisesti väärät lähdemerkinnät tai tarkoituksellinen plagiointi.

Itse en näkisi tätä asiaa näin mustavalkoisena: Kyse voi olla gradun tai opinnäytetyön ohjaajan huonosta ammattitaidosta, työn "oikeinkirjoituksen" tarkastajan huonosta ammattitaidosta tai opiskelijan huonosta ymmärryskyvystä.

Usein saattaa olla kysymys vähän näistä kaikista yhdessä. Kuka kantaa silloin lopullisen vastuun? Opiskelija polo!

Tutustukaapa Centria ammattikorkeakoulun "Oppimateriaaleja, 1 OPINNÄYTETYÖ- JA KIRJOITUSOHJEET" (2015) -oppaaseen alla (tässä sivut 18-20):

- -"6. LÄHTEISIIN VIITTAAMINEN Lähdemateriaalin valinnassa on käytettävä harkintaa, lähdekritiikkiä. Opinnäytetyössä on pyrittävä käyttämään ensisijaisesti luotettavia ja tuoreimpia painettuja tai sähköisiä lähteitä, kuten oman alan teoksia, tutkimusraportteja ja artikkeleita.

Myös aikaisemmat opinnäytetyöt, patentit, standardit, tuote-esitteet asiantuntijahaastattelut ja virallistiedon lähteet soveltuvat tarvittaessa lähteiksi. Epämääräisiä ja nopeasti uudistuvia lähteitä, kuten verkkokeskustelupalstojen mielipidekirjoituksia, vältetään opinnäytetyössä. Aineistoja, joissa kirjoittajan asiantuntijuutta ja pätevyyttä ei pysty luotettavasti arvioimaan, ei myöskään suositella. Tiedonhakuja kannattaa tehdä useammasta eri tietokannasta tai tiedonlähteestä, jotta löytää parhaimmat lähteet omaan aiheeseensa.

Opinnäytetyössä käytetyt lähteet ilmoitetaan tekstiviitteinä yleisesti käytössä olevan nimi-vuosi-viitejärjestelmän mukaan. Tekstiviite on sulkeissa oleva lyhyt viittaus lähdeluettelossa olevaan tarkempaan lähdetietoon.

Torkki (2007, 106) tarkastelee sitä, kuinka puhuja voi vakuuttaa kuulijansa.

Retorisesti taitava puhuja osaa ottaa huomioon yleisön (Torkki 2007, 35).

Lähdeviittaustekniikkaa käytetään aina lainattaessa jonkun toisen kirjoittamaa tekstiä. Tekstissä käytetään lähdeviitettä, johon merkitään sulkeisiin kirjoittajan sukunimi ja julkaisun painovuosi, pilkku sekä sivu tai sivut, joita on käytetty. Silloin, kun viitataan lähteeseen kokonaisuudessaan, sivunumeroja ei käytetä. Kaikissa sähköisissä lähteissä ei ole sivunumeroita.

Yleensä tekstiä lainataan epäsuorasti, eli lähteestä luettu asia kirjoitetaan omin sanoin ja merkitään lähdeviite heti tekstin perään. Viittauksesta on käytävä ilmi, mikä osa tekstistä perustuu lähteisiin. Pisteen paikka lähdeviitemerkinnässä osoittaa, mikä osa tekstistä on lainattu.

Jos viittaus koskee vain yhtä virkettä, lähdeviite sisällytetään kyseisen virkkeen sisäpuolelle. Piste merkitään tuolloin siis sulkumerkin ulkopuolelle:

Esimerkki viittauksesta vain yhteen virkkeeseen:

Tämä on helppoa (Aro 2015, 18).

Jos lähteellä on kaksi tekijää, molemmat mainitaan tekstiviitteessä. Tekijöiden nimien väliin merkitään &-merkki. (Lumijärvi & Kela 2014, 5.)

Jos tekijöitä on kolme tai useampia, tekstiviitteeseen merkitään ensimmäistä kertaa viitattaessa kaikki nimet (Lumijärvi, Kiiskinen & Särkilahti 2014, 21–22), mutta myöhemmin merkitään ensimmäinen tekijä ja lyhenne ym. (Lumijärvi ym. 2014, 23–24).

Jos tieto on peräisin useasta eri lähteestä, viitteet merkitään samojen sulkeiden sisälle ja erotetaan puolipisteellä:

(Kiuru 2012; Perälä & Perälä 2010).

Saman tekijän eri julkaisut erotetaan toisistaan vuosilukujen perusteella ja merkitään ilmestymisjärjestyksessä (Virtanen 2015, 2013).

Jos samana vuonna on ilmestynyt kaksi teosta, ne erotetaan toisistaan aakkosin (Virtanen 2011a, 2011b).

Sama koskee myös saman organisaation saman vuonna julkaisemia verkkosivuja tai muita sähköisiä lähteitä.

(MTV 2015a; MTV 2015b.)

Kun kirjoittajan nimi ei ole tiedossa, tekstissä käytetään julkaisun nimeä ja vuosilukua, joissakin tapauksissa myös julkaisijayhteisön nimeä. Samoin menetellään myös lehtiartikkelien yhteydessä silloin, kun kirjoittajan nimi ei ole tiedossa.(HS 31.1.2013.)

(Talouselämä 16.4.2015.)

Myös lakeihin ja asetuksiin (Ammattikorkeakoululaki 9.5.2003/351, § 3), komiteanmietintöihin ym. viitataan saman periaatteen mukaisesti.

(Yritystutkimusneuvottelukunta 2015.)

Sähköisissä lähteissä, esimerkiksi Internet-sivuissa ja sähköisissä kirjoissa, käytetään edellä kuvattuja ohjeita lähteestä riippuen. Lähdeviitteeseen merkitään siis yleensä kirjoittajan nimi, vuosiluku ja sivunumerot.

Tarkempi lähdetieto nettiosoitteesta merkitään vain lähdeluetteloon. Sivut merkitään aina, jos ne vain löytyvät lähteestä.

Internet-sivu: (Lahti 2015.)

Sähköinen kirja: (Luopa, Karvonen & Jokela 2014.)

Mikäli Internet-sivulle ei löydy muuta tekijää kuin sivujen ylläpidosta vastaava organisaatio, se merkitään tekijäksi.

Mikäli tuottajaorganisaatio ei ole tiedossa, merkitään viitteeseen verkkosivun otsikko.

Verkkosivut: (Kirjastoseura 2012.)

(YLE 2015.)

Youtube-video: (How It’s made Aluminium Cans? 2015.)

Facebook-sivut: (K-Supermarket 2014.)

Toissijainen lähde

Hyvänä tutkijan tapana voidaan pitää aina viittaamista alkuperäiseen lähteeseen. Joskus tämä on kuitenkin käytännön syistä mahdotonta. Kun alkuperäiseen lähteeseen viitataan toisessa tekstissä, ja tähän alkuperäiseen tekstiin halutaan kuitenkin viitata, puhutaan toissijaiseen lähteeseen viittaamisesta. Lukijalle tämä tulisi tehdä tiettäväksi. Toissijainen lähde merkitään hakasulkein. Molemmat lähteet tulee merkitä lähdeluetteloon.

Lewinin [1951; 1958] tunnettu muutosprosessi sisältää kolme vaihetta (Hitt, Miller & Colella 2009, 493).

Organisaation muutosprosessi voidaan jakaa kolmeen osaan (Hitt, Miller & Colella 2009, 493[Lewin 1951; Lewin 1958]).

Lähteisiin toissijainen lähde merkitään seuraavasti:

Hitt, M.A., Miller, C.C. & Colella A. 2009. Organizational Behavior: A Strategic Approach, 2nd Edition. Jefferson City: John Wiley & Sons, Inc.

Lewin, K. 1951. Field theory in social science. New York: Harper & Row.

Lewin, K. 1958. Group decisions and social change. Teoksessa E.E. Maccobby, T.M. Newcomb & E.L. Hartley (toim.) Readings in social psychology, 3rd Edition. Austin, TX: Holt, Rinehart & Winston, 201 – 216.

Luvattoman kopioinnin tarkastus

Kaikki valmiit opinnäytetyöt tarkastetaan plagioinnin eli luvattoman kopioinnin varalta. Käytössä on myös Urkund-plagiaatintunnistusjärjestelmä mahdollisen plagioinnin tunnistamiseksi." - -

Jatkuu, ks. alla oleva linkki:

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/98592/978-952-6602-85-1.pdf?sequence=1

---

Graduun tai opinnäytetyöhön lähteiden merkitseminen, lähdeviittaukset ja lähdeluettelon laatiminen on helppoa kuin heinän teko, eikö totta? Hiuksia ei halota, mutta pisteen paikka - sulkujen edellä tai perässä - ratkaisee!

Otetaan rennosti!

 

]]>
7 http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249464-gradussa-pisteen-paikka-ratkaisee#comments Gradut Opinnäytetyöt Opiskelu Plagiointi presidentinvaalit2018 Sat, 20 Jan 2018 12:10:09 +0000 Kirsi Oksiala-Mäki-Petäjä http://kirsiomp.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249464-gradussa-pisteen-paikka-ratkaisee
Maahanmuuttopolitiikka voisi olla viisasta http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249448-maahanmuuttopolitiikka-voisi-olla-viisasta <p>&nbsp;</p> <p>Keskustelu maahanmuutosta ja rajavalvonnan tehostamisesta velloo Euroopassa, pohjoismaissa ja Suomessa. Talousveturi Saksa näyttää toimivan maahanmuuton magneettina. Sinne muuttaa mm. Tanskasta lisääntyviä määriä kaiken aikaa sikäläisen kovaotteisen integraatioministeri Inger Stöjbergin( keskusta ) kiristäessä maahanmuuttoruuvia . Etuuksia heikennetään&nbsp; ja ulkomaaalaisten kanssa&nbsp; aviossa olevien tanskalasten tuloa takaisin Tanskaan helpotetaan.</p> <p>Suomessa ollaan jälkijunassa. Saattaisi auttaa keskustelua ja ratkaisujen löytämistä ajankohtaiseen ongelmavyyhtiin, jos selkeytettäisiin käsitteitä.</p> <p>Pelkkä maahanmuutto on iso asiaklöntti, josta pitäisi&nbsp; kyetä tekemään selkoa&nbsp; tavalliselle kansalaiselle ymmärrätettävällä tavalla. &nbsp;</p> <p>Maahanmuuttokäsitettä voisi ryhmitellä esim. seuraavasti:</p> <p>1. Työperäinen maahanmuutto: ulkomaalaiset yritykset investoivat Suomeen ja tuovat mukana myös omia avainhenkilöitään. Heitä kiinnostaa mm.tuloverotus, asumimen ja lasten koulutus sekä terveyden hoito</p> <p>2. Opiskelijat:ulkomailta tulevat korkeakoulu- ja ammattikouluopiskelijat. Heitä tulee niin idästä , etelästä kuin lännestäkin. Heitä kiinnostaa mm. onko opetus ilmaista vai maksaako se jotain, opiskelija-asuminen , suomen kielenopiskeleminen,&nbsp; jatko-opiskelumahdollisuudet , työpaikka jne. Mainittakoon, että yli 70 % Suomeen tulleista ulkomaalaisista opiskelijoista jää Suomee. Mikä arvokas osaamis-ja kielitaitolisä vaikkapa vientiyirityksille.</p> <p>3. Pakolaiset:iso osa heistä on lähtenyt&nbsp; sotaa pakoon. Tuorein esimerkki Syyria. Miten heitä parhaiten&nbsp; autetaan. Joko jäämäämn Suomeen tai ohjamaan muualle. Jossain heidänkin pitää olla, kun pommit oavt tuhonnet heidänkotinsa. Monet heistä haluavat jäädä Suomeen töihin.</p> <p>4. Nälkäpakolaiset: kuten monet Afrikan maiden kuivuudesta kärsineet alueet, joista ihmiset vaeltavat kohti vaurasta Eurooppaa. Mitä heille tehdään ja missä heitä ruokitaan?</p> <p>5. Pakolaisten sekaan soluttauneet terroristit. Miten heidät seulotaan esiin ja hoidetaan oikeisiin osoitteisiin?</p> <p>6. Muut : epämääräinen ryhmä eli titteleillä kuten elintasopakolaiset, hyvinvointituristit jne.</p> <p>&nbsp;</p> <p>Ongelmia ja haasteita riittää. Ydinkysymys kuuluu? Kuka päättää me vai muut? Itsenäinen kansallisvaltio, joka kantaa vastuun&nbsp; ja kustannukset tulee myös&nbsp; itse päättää politiikastaan. Toki yhteistyössä ja mielellään yhteisymmärryksessä vaikkapa muiden pohjoismaiden tai jopa EU:kin kanssa.</p> <p>On toimittava omilla eikä jonkun Brysselin ehdoilla.</p> <p>Hyvinä aikoina talouden kasvaessa kohisten ja työvoimapulasta kärsittäessä kansalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin on sallivampaa kuin korkean työttömyyden aikana.</p> <p>Missään tapauksessa työttömyys-, leipä-&nbsp; tai asuntojonossa seisova suomenkansalainen ei&nbsp; saa tuntea, että heitä yhteiskunta kohtelee huonommin kuin tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä.</p> <p>Katkeruus herättää vihaa ja viha kasvattaa&nbsp; väkivaltaa ja levottumuutta. Jopa yhteiskuntarauha saattaa joutua uhatuksi.</p> <p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Keskustelu maahanmuutosta ja rajavalvonnan tehostamisesta velloo Euroopassa, pohjoismaissa ja Suomessa. Talousveturi Saksa näyttää toimivan maahanmuuton magneettina. Sinne muuttaa mm. Tanskasta lisääntyviä määriä kaiken aikaa sikäläisen kovaotteisen integraatioministeri Inger Stöjbergin( keskusta ) kiristäessä maahanmuuttoruuvia . Etuuksia heikennetään  ja ulkomaaalaisten kanssa  aviossa olevien tanskalasten tuloa takaisin Tanskaan helpotetaan.

Suomessa ollaan jälkijunassa. Saattaisi auttaa keskustelua ja ratkaisujen löytämistä ajankohtaiseen ongelmavyyhtiin, jos selkeytettäisiin käsitteitä.

Pelkkä maahanmuutto on iso asiaklöntti, josta pitäisi  kyetä tekemään selkoa  tavalliselle kansalaiselle ymmärrätettävällä tavalla.  

Maahanmuuttokäsitettä voisi ryhmitellä esim. seuraavasti:

1. Työperäinen maahanmuutto: ulkomaalaiset yritykset investoivat Suomeen ja tuovat mukana myös omia avainhenkilöitään. Heitä kiinnostaa mm.tuloverotus, asumimen ja lasten koulutus sekä terveyden hoito

2. Opiskelijat:ulkomailta tulevat korkeakoulu- ja ammattikouluopiskelijat. Heitä tulee niin idästä , etelästä kuin lännestäkin. Heitä kiinnostaa mm. onko opetus ilmaista vai maksaako se jotain, opiskelija-asuminen , suomen kielenopiskeleminen,  jatko-opiskelumahdollisuudet , työpaikka jne. Mainittakoon, että yli 70 % Suomeen tulleista ulkomaalaisista opiskelijoista jää Suomee. Mikä arvokas osaamis-ja kielitaitolisä vaikkapa vientiyirityksille.

3. Pakolaiset:iso osa heistä on lähtenyt  sotaa pakoon. Tuorein esimerkki Syyria. Miten heitä parhaiten  autetaan. Joko jäämäämn Suomeen tai ohjamaan muualle. Jossain heidänkin pitää olla, kun pommit oavt tuhonnet heidänkotinsa. Monet heistä haluavat jäädä Suomeen töihin.

4. Nälkäpakolaiset: kuten monet Afrikan maiden kuivuudesta kärsineet alueet, joista ihmiset vaeltavat kohti vaurasta Eurooppaa. Mitä heille tehdään ja missä heitä ruokitaan?

5. Pakolaisten sekaan soluttauneet terroristit. Miten heidät seulotaan esiin ja hoidetaan oikeisiin osoitteisiin?

6. Muut : epämääräinen ryhmä eli titteleillä kuten elintasopakolaiset, hyvinvointituristit jne.

 

Ongelmia ja haasteita riittää. Ydinkysymys kuuluu? Kuka päättää me vai muut? Itsenäinen kansallisvaltio, joka kantaa vastuun  ja kustannukset tulee myös  itse päättää politiikastaan. Toki yhteistyössä ja mielellään yhteisymmärryksessä vaikkapa muiden pohjoismaiden tai jopa EU:kin kanssa.

On toimittava omilla eikä jonkun Brysselin ehdoilla.

Hyvinä aikoina talouden kasvaessa kohisten ja työvoimapulasta kärsittäessä kansalaisten suhtautuminen maahanmuuttajiin on sallivampaa kuin korkean työttömyyden aikana.

Missään tapauksessa työttömyys-, leipä-  tai asuntojonossa seisova suomenkansalainen ei  saa tuntea, että heitä yhteiskunta kohtelee huonommin kuin tiettyjä maahanmuuttajaryhmiä.

Katkeruus herättää vihaa ja viha kasvattaa  väkivaltaa ja levottumuutta. Jopa yhteiskuntarauha saattaa joutua uhatuksi.

 

]]>
5 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249448-maahanmuuttopolitiikka-voisi-olla-viisasta#comments Elintasopakolaiset Opiskelu Pakolaiset Työperäinen maahanmuutto Sat, 20 Jan 2018 07:00:36 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249448-maahanmuuttopolitiikka-voisi-olla-viisasta
Esimerkki kahdesta perheestä aktiivimalliin liittyen http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248614-esimerkki-kahdesta-perheesta-aktiivimalliin-liittyen <p><br />Käytän kahta kuvitteellista esimerkkiä, joiden laatimiseen on otettu aineksia todellisuudesta. Esimerkit ovat kuitenkin kuvitteellisia (ja yhdistelty useasta perheestä).<br /><br />1) Otetaan vaikkapa kahden hyvin tienaavan korkeakoulutetun perhe, joka asuu päälle kahdensadan neliön velkarahoitteisessa omassa omakotitalossa pääkaupukiseudulla. Perheellä on muutama murrosikää lähestyvä lapsi, joiden kalliit harrastukset maksavat. Lisäksi taloa on remontoitu: Pihan ensiluokkaista grillikatosta maksetaan vielä pitkään, eikä autokaan ole ihan viimeistä vuosimallia. Tästä johtuen perhe elää kulujensa vuoksi käytännössä kädestä suuhun, eikä ylimääräistä aikaa juuri ole.&nbsp;<br /><br />Hyvin tienaava perhe kokee, että heidän kaikki aikansa menee rahan tienaamiseen ja katsoo kateellisena työttömiä. Perheen isä onkin usein miettinyt irtisanoutumista työstä ja alkamista sossun elätiksi. Sieltähän rahaa saa, kun kävelee sisään ja pyytää.<br /><br />2) Otetaan vertailuksi samainkäistä lapsilaumaa elättävä uusioperhe. Kummatkin vanhemmat ovat olleet pitkään työttöminä, kunnes lähivanhempi sai vihdoin töitä. Ansiosidonnaisen loputtua toinen vanhemmista opiskelee opintotuella, 200 euroa ja risat päälle. Yhteiskunta maksaa elatusmaksut, asumistuet opiskelijakämppään. Usean lapsen harrastuksiin ei ole rahaa, joten yhtäkään ei viedä mihinkään maksullisiin harrastuksiin. Auto maksoi 200 euroa pikkuvikaisena, mutta sillä ei ole varaa ajaa kun tarpeeseen, esimerkiksi lasten hakureissulla.<br /><br />Yhteiskunta maksaa köyhemmälle perheelle asumista, opiskelun tukia, elatustukia. Tuista kasautuukin kolminumeroinen summa. Lisäksi köyhemmällä perheellä näyttää olevan valtavasti aikaa harrastuksille, esimerkiksi karaoken laulamiselle lähiöbaarissa. Köyhemmän perheen isä tienasi verotettavina tuloina viime vuonna opintotuen verran, 3600 euroa brutto koko vuonna.<br /><br />Viikonlopuksi etävanhemman kotiin tulevat lapset pitää syöttää 200 euron kuukausituloilla ja aikaisemmin töissä ollessa otetut velat (hometalo) pitää vielä hoitaa lyhentämällä niitä opintolainalla. Sossulta ei tipu mitään omaisuuden (hometalo) vuoksi. Auton naapuria vanhemman vuosimallin köyhä kestää kyllä mielellään, mutta kun laturivikaisen auton akku pitää vaihtaa kotona valmiiksi ladattuun toiseen akkuun kaupasta kotiin lähtiessä tai ainakin työntää auto itse käyntiin. Säröytyneen tuulilasin korjaaminen maksaisi enemmän kuin auto itse, joten autolla voi ajaa vain katsastusajan loppuun.<br /><br />Köyhemmän perheen isä hakee opiskelujen ohella jatkuvasti töitä, mutta ei saa niitä pitkään jatkuneen työttömyyden vuoksi.&nbsp; Hän yrittää saavuttaa työelämäkelpoisuuden opiskelemalla uutta tutkintoa. Opiskelujen ohella hän jättää nykyään enään 3-4 työhakemusta/kuukausi, koulutustaan ja osaamistaan vastaaviin työpaikkoihin. Ikää on kuitenkin yli 43 vuotta, jonka jälkeen töitä ei kuulemma enää oikein saa. Työelämässä pitkään olleet ystävät kehoittavat perheen isää lopettamaan laiskottelu, itsensä etsimisen opiskelemalla ja menemään oikeisiin töihin.<br /><br />Mitä he sitten ajattelevat toisistaan?<br /><br />Köyhempi ei oikein ymmärrä kolmesta neljään kertaa tämän verotettavien vuositulojen verran kuukaudessa tienaavan vertailuperheen eksistentiaalista angstia siitä, kuinka joutuvat verovaroillaan elättämään tukien varassa eläviä. Puheet vakitöistä pois jäämisestä, kun sossun rahoilla pääsee kerran helpommalla, tuntuvat mielettömiltä, masentuneilta tai burnouttia läheneviltä. Miten rikas saisi sillä omaisuudella senttiäkään sossulta, kun köyhäkään ei sieltä mitään saa? Ehkä tuollaisia ajattelevan kannattaisi hakea ajoissa ammattiapua?<br /><br />Köyhemmän mielestä rikaat ovat ihan itse kaivaneet sen oman kuoppansa: miksi moninkertaisesti tarpeellisen ylittävät tulot eivät riitä onnelliseen elämään? Pakkoko on ostaa valtava talo ja laittaa ne lapset niihin kalliisiin harrastuksiin? Paremmin tienaavilla ei heidän mielestä ole mitään käsitystä köyhemmän arjesta. Lisäksi, köyhä muistuttaa, rikkaalle jää lopulta käteen maksettu talo. Köyhä ottaa koko ajan opintolainaa, koska yrittää päästä opiskelemalla eteenpäin. Rikkaat eivät köyhemmän mielestä tunnu ymmärtävän rahan tuomaa valinnanvapautta: Jos yrität tehdä rahatta yhtään mitään, siitä tulee helvetillisen vaikeaa. On vaikeaa löytää sympatiaa rikkaampaa kohtaan, joka on ihan itse, ja ilmeisesti liian tiukkaan, päättänyt, mihin pistää joka sentin tuloistaan.</p> <p>Osan parempaan luokkaan kuuluvien mielestä on aidosti väärin, että he elättävät ihmisiä, joiden ei tarvitse aamulla lähteä töihin. Heidän mielikuvissaan nämä elätettävät ihmiset ovat kuin he itse vuotta ennen muuttamista kotoa. Eläteillä ei ole rikkaampien kuvitelmissa suuria perheitä, eikä velkoja, vaan he käyvät joka ilta sinkkuina oluella parhaissa menomestoissa ja nauravat heitä kovalla työllä elättäville typeryksille.</p> <p>Lain takana olevat poliitikot tietävät, että tämä laki ei ratkaise työttömyyttä. He myös tietävät, että mallin toimenpiteillä on aitoa ja laajaa kannatusta, eikä kyse ole mistään hallituksen itse kokoon keittämästä salajuonesta. Tätäkään ei moni pitkäaikaistyötön edelleenkään voi uskoa.<br /><br />PS.&nbsp; Miten tämä liittyy aktiivimalliin? Ei mitenkään. Työkkäri ei suinkaan maksa köyhän opiskelua, vaan vaatii opinto-oikeudesta pysyvästi luopumista opintotukea huomattavasti korkeampien työttömyyskorvausten ehtona. Köyhän perheen isän mielestä työvoiman pitää joustaa rakennemuutoksissa siirtymällä toiselle alalle, mutta lainsäätäjän mielestä joustaja saa maksaa viulunsa itse. Rikkaampien aikaisempien angstinpurkutalkoiden aikana säädettyjen lakien vuoksi itse asemaansa opiskelemalla parantamaan lähtenyt perheen isä ei saa senttiäkään työttömystukea. Kun köyhemmän perheen opintotuki loppuu, hänen on pysyvästi luovuttava kaikista opinto-oikeuksistaan, siis nakattava opintonsa roskiin, saadakseen työttömyyskorvausta. Sossultahan ei mitään hometalon omistamisen vuoksi tipu. Tällainen on nykyinen laki ja tämä &quot;aktiivimalli&quot; ei tee mitään auttaakseen aidosti aktiivisia.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>
Käytän kahta kuvitteellista esimerkkiä, joiden laatimiseen on otettu aineksia todellisuudesta. Esimerkit ovat kuitenkin kuvitteellisia (ja yhdistelty useasta perheestä).

1) Otetaan vaikkapa kahden hyvin tienaavan korkeakoulutetun perhe, joka asuu päälle kahdensadan neliön velkarahoitteisessa omassa omakotitalossa pääkaupukiseudulla. Perheellä on muutama murrosikää lähestyvä lapsi, joiden kalliit harrastukset maksavat. Lisäksi taloa on remontoitu: Pihan ensiluokkaista grillikatosta maksetaan vielä pitkään, eikä autokaan ole ihan viimeistä vuosimallia. Tästä johtuen perhe elää kulujensa vuoksi käytännössä kädestä suuhun, eikä ylimääräistä aikaa juuri ole. 

Hyvin tienaava perhe kokee, että heidän kaikki aikansa menee rahan tienaamiseen ja katsoo kateellisena työttömiä. Perheen isä onkin usein miettinyt irtisanoutumista työstä ja alkamista sossun elätiksi. Sieltähän rahaa saa, kun kävelee sisään ja pyytää.

2) Otetaan vertailuksi samainkäistä lapsilaumaa elättävä uusioperhe. Kummatkin vanhemmat ovat olleet pitkään työttöminä, kunnes lähivanhempi sai vihdoin töitä. Ansiosidonnaisen loputtua toinen vanhemmista opiskelee opintotuella, 200 euroa ja risat päälle. Yhteiskunta maksaa elatusmaksut, asumistuet opiskelijakämppään. Usean lapsen harrastuksiin ei ole rahaa, joten yhtäkään ei viedä mihinkään maksullisiin harrastuksiin. Auto maksoi 200 euroa pikkuvikaisena, mutta sillä ei ole varaa ajaa kun tarpeeseen, esimerkiksi lasten hakureissulla.

Yhteiskunta maksaa köyhemmälle perheelle asumista, opiskelun tukia, elatustukia. Tuista kasautuukin kolminumeroinen summa. Lisäksi köyhemmällä perheellä näyttää olevan valtavasti aikaa harrastuksille, esimerkiksi karaoken laulamiselle lähiöbaarissa. Köyhemmän perheen isä tienasi verotettavina tuloina viime vuonna opintotuen verran, 3600 euroa brutto koko vuonna.

Viikonlopuksi etävanhemman kotiin tulevat lapset pitää syöttää 200 euron kuukausituloilla ja aikaisemmin töissä ollessa otetut velat (hometalo) pitää vielä hoitaa lyhentämällä niitä opintolainalla. Sossulta ei tipu mitään omaisuuden (hometalo) vuoksi. Auton naapuria vanhemman vuosimallin köyhä kestää kyllä mielellään, mutta kun laturivikaisen auton akku pitää vaihtaa kotona valmiiksi ladattuun toiseen akkuun kaupasta kotiin lähtiessä tai ainakin työntää auto itse käyntiin. Säröytyneen tuulilasin korjaaminen maksaisi enemmän kuin auto itse, joten autolla voi ajaa vain katsastusajan loppuun.

Köyhemmän perheen isä hakee opiskelujen ohella jatkuvasti töitä, mutta ei saa niitä pitkään jatkuneen työttömyyden vuoksi.  Hän yrittää saavuttaa työelämäkelpoisuuden opiskelemalla uutta tutkintoa. Opiskelujen ohella hän jättää nykyään enään 3-4 työhakemusta/kuukausi, koulutustaan ja osaamistaan vastaaviin työpaikkoihin. Ikää on kuitenkin yli 43 vuotta, jonka jälkeen töitä ei kuulemma enää oikein saa. Työelämässä pitkään olleet ystävät kehoittavat perheen isää lopettamaan laiskottelu, itsensä etsimisen opiskelemalla ja menemään oikeisiin töihin.

Mitä he sitten ajattelevat toisistaan?

Köyhempi ei oikein ymmärrä kolmesta neljään kertaa tämän verotettavien vuositulojen verran kuukaudessa tienaavan vertailuperheen eksistentiaalista angstia siitä, kuinka joutuvat verovaroillaan elättämään tukien varassa eläviä. Puheet vakitöistä pois jäämisestä, kun sossun rahoilla pääsee kerran helpommalla, tuntuvat mielettömiltä, masentuneilta tai burnouttia läheneviltä. Miten rikas saisi sillä omaisuudella senttiäkään sossulta, kun köyhäkään ei sieltä mitään saa? Ehkä tuollaisia ajattelevan kannattaisi hakea ajoissa ammattiapua?

Köyhemmän mielestä rikaat ovat ihan itse kaivaneet sen oman kuoppansa: miksi moninkertaisesti tarpeellisen ylittävät tulot eivät riitä onnelliseen elämään? Pakkoko on ostaa valtava talo ja laittaa ne lapset niihin kalliisiin harrastuksiin? Paremmin tienaavilla ei heidän mielestä ole mitään käsitystä köyhemmän arjesta. Lisäksi, köyhä muistuttaa, rikkaalle jää lopulta käteen maksettu talo. Köyhä ottaa koko ajan opintolainaa, koska yrittää päästä opiskelemalla eteenpäin. Rikkaat eivät köyhemmän mielestä tunnu ymmärtävän rahan tuomaa valinnanvapautta: Jos yrität tehdä rahatta yhtään mitään, siitä tulee helvetillisen vaikeaa. On vaikeaa löytää sympatiaa rikkaampaa kohtaan, joka on ihan itse, ja ilmeisesti liian tiukkaan, päättänyt, mihin pistää joka sentin tuloistaan.

Osan parempaan luokkaan kuuluvien mielestä on aidosti väärin, että he elättävät ihmisiä, joiden ei tarvitse aamulla lähteä töihin. Heidän mielikuvissaan nämä elätettävät ihmiset ovat kuin he itse vuotta ennen muuttamista kotoa. Eläteillä ei ole rikkaampien kuvitelmissa suuria perheitä, eikä velkoja, vaan he käyvät joka ilta sinkkuina oluella parhaissa menomestoissa ja nauravat heitä kovalla työllä elättäville typeryksille.

Lain takana olevat poliitikot tietävät, että tämä laki ei ratkaise työttömyyttä. He myös tietävät, että mallin toimenpiteillä on aitoa ja laajaa kannatusta, eikä kyse ole mistään hallituksen itse kokoon keittämästä salajuonesta. Tätäkään ei moni pitkäaikaistyötön edelleenkään voi uskoa.

PS.  Miten tämä liittyy aktiivimalliin? Ei mitenkään. Työkkäri ei suinkaan maksa köyhän opiskelua, vaan vaatii opinto-oikeudesta pysyvästi luopumista opintotukea huomattavasti korkeampien työttömyyskorvausten ehtona. Köyhän perheen isän mielestä työvoiman pitää joustaa rakennemuutoksissa siirtymällä toiselle alalle, mutta lainsäätäjän mielestä joustaja saa maksaa viulunsa itse. Rikkaampien aikaisempien angstinpurkutalkoiden aikana säädettyjen lakien vuoksi itse asemaansa opiskelemalla parantamaan lähtenyt perheen isä ei saa senttiäkään työttömystukea. Kun köyhemmän perheen opintotuki loppuu, hänen on pysyvästi luovuttava kaikista opinto-oikeuksistaan, siis nakattava opintonsa roskiin, saadakseen työttömyyskorvausta. Sossultahan ei mitään hometalon omistamisen vuoksi tipu. Tällainen on nykyinen laki ja tämä "aktiivimalli" ei tee mitään auttaakseen aidosti aktiivisia.

]]>
2 http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248614-esimerkki-kahdesta-perheesta-aktiivimalliin-liittyen#comments Aktiivimalli köyhyys Opintotuki Opiskelu Thu, 04 Jan 2018 15:03:28 +0000 Antero Metso http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248614-esimerkki-kahdesta-perheesta-aktiivimalliin-liittyen
Ulkomaalainen tutkinnon suorittanut ei työllisty: nollakoulutusta vai rasismia? http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248505-ulkomaalainen-tutkinnon-suorittanut-ei-tyollisty-nollakoulutusta-vai-rasismia <p>Iltalehti kirjoitti 1.1.2018 jutun sambialaisesta Clement Kasongosta. Hän on sambialainen Vaasan yliopistosta valmistunut kansainvälisen liiketoiminnan maisteri, joka siivoaa lattioita. Clementillä on myös tradenomin koulutus Laureasta.&nbsp;<br /><br />Luin jutun kommentit. Ihonvärihän sieltä tietysti nousi esiin. Eikä ihme. Iltapäivälehdistön lööppitason uutiskynnyksen rikkoi eilen juttu afrikkalaisen nuoren miehen ja jo kypsään ikään ehtineen suomalaisnaisen nopeasti tutustumisen jälkeen tapahtuneesta avioliitosta. Juttu etsi selkeästi lukijoita juuri etnisen alkuperän kautta, kun se alkaa nykyään jo olla näemmä sallittua, joten miksi tämä juttu olisi poikkeus? Kaikkien tutkinnon suorittaneiden pitäisi osata tutkinnon suorittamiseen tarvittavat asiat ja olla siksi sitä mitä yritykset haluavat. Onko tutkinnon suorittaneen palkkaamatta jättäminen siis rasisimia? Minulla on kuitenkin sen verran uskoa suomalaiseen työnantajaan, että en usko ihonvärin vaikuttavan asiaan. Tässä on kysymys aivan toisesta ilmiöstä.<br /><br />Erkki Raudaskoski kirjoitti tämän päivän <a href="http://www.kaleva.fi/lukijalta/mielipiteet/vallitseva-yhteiskuntajarjestelma-ei-sovi-nykyaikaan/780405/">Kalevassa</a> mielenkiintoisen jutun otsikolla &quot;Vallitseva yhteiskuntajärjestelmä ei sovi nykyaikaan.&quot; Siinä hän kritisoi työttömien koulutusta kovin sanoin: &quot;Alkujaan hyvää tarkoittava työttömien koulutus muuttui vuosia kestäväksi työttömien piinaksi. &quot; Pohdiskelin syytä tähän johtopäätökseen. Työttömien koulutusta pidetään piinana, eikä kaksi suomalaista korkeakoulututkintoa riitä vakuuttamaan työnantajaa siitä, että Clement Kasongo kannattaisi työllistää. Mikä on sellainen koulutus, josta ei ole koulutettavalle mitään hyötyä? Nollakoulutusta!<br /><br />Samalla tavalla kun tutkimusten tuotokset vaikuttavan kadun miehelle triviaaleilta, nollatutkimukselta, nollakoulutus tuottaisi rahat koulutuksen järjestäjälle, mutta ei nosta koulutukseen osallistuneen työelämäpisteitä työllistymisrajan yläpuolelle. Nollakoulutuksen läpi käynyt voi toki työllistyä, jos pisteitä tulee vaikkapa aikaisemman työkokemuksen, nepotismin, hassun nimen, kasvonpiirteen tai jonkin muun täysin koulutukseen liittymättömän mielivaltaisen asian kautta.<br /><br />Miksi Kasongon suorittama koulutus voisi olla nollakoulutusta? Kaupallisen alan koulutus koki jo vuosia sitten valtavan buumin. Uusia kauppatieteelistä koulutusta tuottavia yksiköitä nousi joka niemenkärkeen ja saarelmaan. Itse kävin mutkan Lapin yliopistossa lukemassa markkinointia. Uusi rehtori tosin lakkautti koulutuksen, ennen kuin sain aikaiseksi valmistua sieltä. Aloituspaikat eivät toki kadonneet, vaan siirtyivät Oulun yliopistoon. Kauppatieteen koulutus ja tutkimus on kouluttavan yksikön kannalta siitä mukavaa, että se on aika lailla perinteistä koulumuotoista opetusta, eikä vaadi suuria laiteinvestointeja tutkimukseen tai opetukseen. Alan aloituspaikkojen ja koulutusyksiköiden määrän jo jonkin aikaa sitten tapahtunut suuri nousu voisi olla yksi merkki siitä, että ala saattaa kouluttaa liikaa ja että alalle lähtenyt saattaa jäädä työttömäksi.<br /><br />Toinen mahdollinen nollakoulutustilanteeseen johtava skenaario on koulutuksen vanheneminen käsiin. Tämä riski on olemassa esimerkiksi IT-aloilla. Koulutuslaitos saattaa kouluttaa teoreettisen ja käytännön osiltaan vanhentuneen koulutuksen aloilla, jossa työnantaja listaa työnhakuilmoituksiinsa pitkän listan tuoreita teknologioita. Koulutuslaitoksen opetus ei syystä tai toisesta kykene seuraamaan aikaansa, eikä pysty opettamaan valmistumishetkelläkään tarvittavia teknologioita: &quot;Kyllä ne opettavat sitten siellä teollisuudessa.&quot; Tällöin työllistyminen ei seuraa suoritetusta tutkinnosta, vaan työnantajan arviosta korkeakoulututkinnon suorittaneen oppimiskyvystä. Onnea vaan 50-vuotias vastavalmistunut sellaisessa tilanteessa.<br /><br />Nollakoulutukseen johtaa yliopistojen halu säästää koulutuksessa. Eri tutkintoihin johtavaa koulutusta yhdistellään tällä hetkellä kovaa vauhtia tutkintojen alkuosan suhteen. Säästöä tulee, mutta jotain täytyy yhdistellessä jättää pois. Yliopistojen tilakustannushelvetti karsii lujaa vauhtia aloja, jotka vaativat paljon tilaa. Esimerkiksi Oulun yliopistolta lähti eläinmuseo ja geologisen kokoelman vitriinit aikaisemmin sisältänyt huone muuttui tuolivarastoksi jo vuosia sitten. Laitosten erillisten kirjastojen kokoelmat ovat siirtyneet suurilta osin varastokirjastoon. Leikkausvauhti on toisinaan varsin kovaa. Eräässäkin tilaisuudessa professori kertoi kuullensa oman alansa leikkaussuunnitelmista Kalevasta, jossa kerrottiin että hänen edustamaansa alaa ei ajetakaan vielä alas. Tässä taloudellisessa tilanteessa on suuri houkutus tuottaa koulutusta, joka tuottaa nopeasti rahaa tuovia tutkintoja mahdollisimman vähillä kustannuksilla. Ja tosiasia on, että niin kauan kuin kaikki koulutuslaitokset laulavat asiassa samaa itkuvirttä, nollakoulutuksesta ei voi jäädä kiinni.&nbsp;<br /><br />Ulkomaalaisille suunnattu koulutus ja alansa nimeltään hyvin tarkkaan rajaava maisterikoulutus voivat olla potentiaalisia nollakoulutuksia, jos taustat eivät ole kunnossa. Työnantaja ymmärtää laajoja koulutuksia. Kauppatieteen maisterin tutkinto markkinoinnissa, kirjanpidossa tai johtamisessa ovat laajoja, tunnetumpia ja työnantajan kannalta ymmärrettävämpiä kuin selkeästi ulkomaalaisille suunnattu englanninkielinen tutkinto kansainvälisessä liiketoiminnassa. Kapea maisteriohjelma voi toki olla hyvä ajatus, jos sen taustalla on hyvin arvosanoin suoritettu tutkinto tunnetussa tiedeyliopistossa. Tietotekniikan koulutus on esimerkki laajemmasta sähkötekniikan tutkinnosta aikanaan lähteneestä rönsystä, josta tuli pysyvä. Sen sijaan Oulun yliopisto yritti informaatioverkostoja, elektroniikkaa ja tietoliikennetekniikkaa omina koulutusohjelminaan. Informaatioverkostoihin ei ole enää sisäänottoa, ja elektroniikka ja tietoliikennetekniikka palasivat markkinoiden paremmin ymmärtämäksi sähkötekniikaksi, kun erikoistuminen ei toiminut markkinoilla.<br /><br />Miten nollakoulutusta vastaan voi sitten taistella? Opiskelijan kannattaa hyvin tarkkaan katsoa, mitä lähtee opiskelemaan. Tuoreen ensikertalaisuuslainsäädännön mukaan yhden korkeakoulututkintoon johtaneen aloituspaikan vastaanottaminen johtaa pienempään aloituspaikkakiintiöön päätymiseen seuraavina vuosina. Jos siis opiskelija huomaa koulutuksen nollakoulutukseksi toisena opiskeluvuonna, uuden opiskelupaikan saaminen on aikaisempaa vaikeampaa. Tämä sääntö ei koske ammatillista koulutusta, eikä ulkomaisia tutkintoja. Jos ei ole varma, kannattaa siksi mennä ammatilliseen koulutukseen tai Ruotsiin.&nbsp;<br /><br />Moni hakee nykyään suoraan opiskelemaan ulkomaille. Lääketieteen opiskelijoita opiskelee ulkomailla jo yhden suomalaisen tiedekunnan verran. Suomalaisten yliopistojen jatko-opiskelijat ja opettajat ovat kovaa vauhtia kansainvälistymässä opetusministeriön harjoittaman positiivisen diskriminaation kautta, joten mahdollisuudet tutkijan uralla saattavat olla tulevaisuudessa ulkomailla opiskellen paremmat kuin Suomessa. Ulkomaille opiskelemaan mennessä säännöt ovat samat: jos mahdollista niin kannattaa mennä kohdemaan kielellä opetettavaan mahdollisimman laaja-alaiseen ja kansainvälisesti useassa maassa rakenteeltaan samanlaiseen tutkintoon: Lääketiede, sähkötekniikka, avaruustekniikka jonkin pitkän ja alueensa tarkasti rajaavan tutkintonimikkeen sijaan.<br /><br />Clement Kasongo suoritti perinteistä kauppatieteen tutkintoa kapea-alaisemman tutkinnon englanninkielisessä maisteriohjelmassa pienehkössä Vaasan yliopistossa ja sitä ennen maisteriohjelmaan hakemisen mahdollistavan ammattikorkeakoulututkinnon Laureassa. Kovaa työtä, jonka seurauksena hän moppaa lattioita.&nbsp; Työttömien aktiivimallin rakentajien olisi ehkä hyvä ottaa tästä sen verran oppia, että pelkkä aktiivisuus ei todellakaan ole tae työllistymisestä. Kauppatieteen maisterin papereiden suorittaminen ei ole läpihuutojuttu. Faktaa kuitenkin on, että kouluttajalla ei ole vastuuta koulutuksen jälkeisestä työllistymisestä.&nbsp;<br /><br />Itse pääsin Oulun yliopistossa suoritettujen tietotekniikan DI-tutkinnon ja tuotantotalouden DI-tutkinnon suorittamisia seuranneen pitkän pätkittäisen työttömyysjakson jälkeen vihdoin pysyvään työpaikkaan jakamaan lehtiä yliopistokoulutusta aikaiseman työkokemuksen perusteella, noin 9 euroa tunti, 17h 55 min / viikko. Ja lähdin siitä opiskelemaan lääketiedettä. Kaksi minulla jo olevaa DI-tutkintoa Oulun yliopistosta eivät selkeästi kyenneet tuomaan minulle työpaikkaa. Eivät edes tänä syksynä, vaikka olen tehnyt opiskelun ohella hakemuksia ja juossut rekrytapaamisissa. Tutkinnot ovat vanhoja, eivätkä työnantajat ilmeisesti viitsi alkaa kouluttamaan vanhalle koiralle uusia temppuja. Oletan, että vanhemmallekin lääkärille riittää sitten joskus töitä.<br /><br />Oman kokemuksen perusteella kehoittaisinkin Clement Kasongoa huolehtimaan siitä, ettei koveta käsiensä ihoa huonoilla suojakäsineillä siivostyössä, vaan lähtisi kylmästi edelleen opiskelemaan sellaista tutkintoa, joka ei ole nollatutkinto. Hänen kokemansa työttömyys, tai koulutusta vastaamattomiin tehtäviin työllistyminen, ei ole rasismia, vaan suomalaisen &quot;leikatun&quot; ja oppilaitosten rahoituksen kannalta optimoidun koulutuksen lopputulos. Nollatutkinnoilla ei nimittäin työllisty ilman että ne työllistymisrajan ylittävät pisteet tulevat koulutuslaitoksen ulkopuolelta.<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Iltalehti kirjoitti 1.1.2018 jutun sambialaisesta Clement Kasongosta. Hän on sambialainen Vaasan yliopistosta valmistunut kansainvälisen liiketoiminnan maisteri, joka siivoaa lattioita. Clementillä on myös tradenomin koulutus Laureasta. 

Luin jutun kommentit. Ihonvärihän sieltä tietysti nousi esiin. Eikä ihme. Iltapäivälehdistön lööppitason uutiskynnyksen rikkoi eilen juttu afrikkalaisen nuoren miehen ja jo kypsään ikään ehtineen suomalaisnaisen nopeasti tutustumisen jälkeen tapahtuneesta avioliitosta. Juttu etsi selkeästi lukijoita juuri etnisen alkuperän kautta, kun se alkaa nykyään jo olla näemmä sallittua, joten miksi tämä juttu olisi poikkeus? Kaikkien tutkinnon suorittaneiden pitäisi osata tutkinnon suorittamiseen tarvittavat asiat ja olla siksi sitä mitä yritykset haluavat. Onko tutkinnon suorittaneen palkkaamatta jättäminen siis rasisimia? Minulla on kuitenkin sen verran uskoa suomalaiseen työnantajaan, että en usko ihonvärin vaikuttavan asiaan. Tässä on kysymys aivan toisesta ilmiöstä.

Erkki Raudaskoski kirjoitti tämän päivän Kalevassa mielenkiintoisen jutun otsikolla "Vallitseva yhteiskuntajärjestelmä ei sovi nykyaikaan." Siinä hän kritisoi työttömien koulutusta kovin sanoin: "Alkujaan hyvää tarkoittava työttömien koulutus muuttui vuosia kestäväksi työttömien piinaksi. " Pohdiskelin syytä tähän johtopäätökseen. Työttömien koulutusta pidetään piinana, eikä kaksi suomalaista korkeakoulututkintoa riitä vakuuttamaan työnantajaa siitä, että Clement Kasongo kannattaisi työllistää. Mikä on sellainen koulutus, josta ei ole koulutettavalle mitään hyötyä? Nollakoulutusta!

Samalla tavalla kun tutkimusten tuotokset vaikuttavan kadun miehelle triviaaleilta, nollatutkimukselta, nollakoulutus tuottaisi rahat koulutuksen järjestäjälle, mutta ei nosta koulutukseen osallistuneen työelämäpisteitä työllistymisrajan yläpuolelle. Nollakoulutuksen läpi käynyt voi toki työllistyä, jos pisteitä tulee vaikkapa aikaisemman työkokemuksen, nepotismin, hassun nimen, kasvonpiirteen tai jonkin muun täysin koulutukseen liittymättömän mielivaltaisen asian kautta.

Miksi Kasongon suorittama koulutus voisi olla nollakoulutusta? Kaupallisen alan koulutus koki jo vuosia sitten valtavan buumin. Uusia kauppatieteelistä koulutusta tuottavia yksiköitä nousi joka niemenkärkeen ja saarelmaan. Itse kävin mutkan Lapin yliopistossa lukemassa markkinointia. Uusi rehtori tosin lakkautti koulutuksen, ennen kuin sain aikaiseksi valmistua sieltä. Aloituspaikat eivät toki kadonneet, vaan siirtyivät Oulun yliopistoon. Kauppatieteen koulutus ja tutkimus on kouluttavan yksikön kannalta siitä mukavaa, että se on aika lailla perinteistä koulumuotoista opetusta, eikä vaadi suuria laiteinvestointeja tutkimukseen tai opetukseen. Alan aloituspaikkojen ja koulutusyksiköiden määrän jo jonkin aikaa sitten tapahtunut suuri nousu voisi olla yksi merkki siitä, että ala saattaa kouluttaa liikaa ja että alalle lähtenyt saattaa jäädä työttömäksi.

Toinen mahdollinen nollakoulutustilanteeseen johtava skenaario on koulutuksen vanheneminen käsiin. Tämä riski on olemassa esimerkiksi IT-aloilla. Koulutuslaitos saattaa kouluttaa teoreettisen ja käytännön osiltaan vanhentuneen koulutuksen aloilla, jossa työnantaja listaa työnhakuilmoituksiinsa pitkän listan tuoreita teknologioita. Koulutuslaitoksen opetus ei syystä tai toisesta kykene seuraamaan aikaansa, eikä pysty opettamaan valmistumishetkelläkään tarvittavia teknologioita: "Kyllä ne opettavat sitten siellä teollisuudessa." Tällöin työllistyminen ei seuraa suoritetusta tutkinnosta, vaan työnantajan arviosta korkeakoulututkinnon suorittaneen oppimiskyvystä. Onnea vaan 50-vuotias vastavalmistunut sellaisessa tilanteessa.

Nollakoulutukseen johtaa yliopistojen halu säästää koulutuksessa. Eri tutkintoihin johtavaa koulutusta yhdistellään tällä hetkellä kovaa vauhtia tutkintojen alkuosan suhteen. Säästöä tulee, mutta jotain täytyy yhdistellessä jättää pois. Yliopistojen tilakustannushelvetti karsii lujaa vauhtia aloja, jotka vaativat paljon tilaa. Esimerkiksi Oulun yliopistolta lähti eläinmuseo ja geologisen kokoelman vitriinit aikaisemmin sisältänyt huone muuttui tuolivarastoksi jo vuosia sitten. Laitosten erillisten kirjastojen kokoelmat ovat siirtyneet suurilta osin varastokirjastoon. Leikkausvauhti on toisinaan varsin kovaa. Eräässäkin tilaisuudessa professori kertoi kuullensa oman alansa leikkaussuunnitelmista Kalevasta, jossa kerrottiin että hänen edustamaansa alaa ei ajetakaan vielä alas. Tässä taloudellisessa tilanteessa on suuri houkutus tuottaa koulutusta, joka tuottaa nopeasti rahaa tuovia tutkintoja mahdollisimman vähillä kustannuksilla. Ja tosiasia on, että niin kauan kuin kaikki koulutuslaitokset laulavat asiassa samaa itkuvirttä, nollakoulutuksesta ei voi jäädä kiinni. 

Ulkomaalaisille suunnattu koulutus ja alansa nimeltään hyvin tarkkaan rajaava maisterikoulutus voivat olla potentiaalisia nollakoulutuksia, jos taustat eivät ole kunnossa. Työnantaja ymmärtää laajoja koulutuksia. Kauppatieteen maisterin tutkinto markkinoinnissa, kirjanpidossa tai johtamisessa ovat laajoja, tunnetumpia ja työnantajan kannalta ymmärrettävämpiä kuin selkeästi ulkomaalaisille suunnattu englanninkielinen tutkinto kansainvälisessä liiketoiminnassa. Kapea maisteriohjelma voi toki olla hyvä ajatus, jos sen taustalla on hyvin arvosanoin suoritettu tutkinto tunnetussa tiedeyliopistossa. Tietotekniikan koulutus on esimerkki laajemmasta sähkötekniikan tutkinnosta aikanaan lähteneestä rönsystä, josta tuli pysyvä. Sen sijaan Oulun yliopisto yritti informaatioverkostoja, elektroniikkaa ja tietoliikennetekniikkaa omina koulutusohjelminaan. Informaatioverkostoihin ei ole enää sisäänottoa, ja elektroniikka ja tietoliikennetekniikka palasivat markkinoiden paremmin ymmärtämäksi sähkötekniikaksi, kun erikoistuminen ei toiminut markkinoilla.

Miten nollakoulutusta vastaan voi sitten taistella? Opiskelijan kannattaa hyvin tarkkaan katsoa, mitä lähtee opiskelemaan. Tuoreen ensikertalaisuuslainsäädännön mukaan yhden korkeakoulututkintoon johtaneen aloituspaikan vastaanottaminen johtaa pienempään aloituspaikkakiintiöön päätymiseen seuraavina vuosina. Jos siis opiskelija huomaa koulutuksen nollakoulutukseksi toisena opiskeluvuonna, uuden opiskelupaikan saaminen on aikaisempaa vaikeampaa. Tämä sääntö ei koske ammatillista koulutusta, eikä ulkomaisia tutkintoja. Jos ei ole varma, kannattaa siksi mennä ammatilliseen koulutukseen tai Ruotsiin. 

Moni hakee nykyään suoraan opiskelemaan ulkomaille. Lääketieteen opiskelijoita opiskelee ulkomailla jo yhden suomalaisen tiedekunnan verran. Suomalaisten yliopistojen jatko-opiskelijat ja opettajat ovat kovaa vauhtia kansainvälistymässä opetusministeriön harjoittaman positiivisen diskriminaation kautta, joten mahdollisuudet tutkijan uralla saattavat olla tulevaisuudessa ulkomailla opiskellen paremmat kuin Suomessa. Ulkomaille opiskelemaan mennessä säännöt ovat samat: jos mahdollista niin kannattaa mennä kohdemaan kielellä opetettavaan mahdollisimman laaja-alaiseen ja kansainvälisesti useassa maassa rakenteeltaan samanlaiseen tutkintoon: Lääketiede, sähkötekniikka, avaruustekniikka jonkin pitkän ja alueensa tarkasti rajaavan tutkintonimikkeen sijaan.

Clement Kasongo suoritti perinteistä kauppatieteen tutkintoa kapea-alaisemman tutkinnon englanninkielisessä maisteriohjelmassa pienehkössä Vaasan yliopistossa ja sitä ennen maisteriohjelmaan hakemisen mahdollistavan ammattikorkeakoulututkinnon Laureassa. Kovaa työtä, jonka seurauksena hän moppaa lattioita.  Työttömien aktiivimallin rakentajien olisi ehkä hyvä ottaa tästä sen verran oppia, että pelkkä aktiivisuus ei todellakaan ole tae työllistymisestä. Kauppatieteen maisterin papereiden suorittaminen ei ole läpihuutojuttu. Faktaa kuitenkin on, että kouluttajalla ei ole vastuuta koulutuksen jälkeisestä työllistymisestä. 

Itse pääsin Oulun yliopistossa suoritettujen tietotekniikan DI-tutkinnon ja tuotantotalouden DI-tutkinnon suorittamisia seuranneen pitkän pätkittäisen työttömyysjakson jälkeen vihdoin pysyvään työpaikkaan jakamaan lehtiä yliopistokoulutusta aikaiseman työkokemuksen perusteella, noin 9 euroa tunti, 17h 55 min / viikko. Ja lähdin siitä opiskelemaan lääketiedettä. Kaksi minulla jo olevaa DI-tutkintoa Oulun yliopistosta eivät selkeästi kyenneet tuomaan minulle työpaikkaa. Eivät edes tänä syksynä, vaikka olen tehnyt opiskelun ohella hakemuksia ja juossut rekrytapaamisissa. Tutkinnot ovat vanhoja, eivätkä työnantajat ilmeisesti viitsi alkaa kouluttamaan vanhalle koiralle uusia temppuja. Oletan, että vanhemmallekin lääkärille riittää sitten joskus töitä.

Oman kokemuksen perusteella kehoittaisinkin Clement Kasongoa huolehtimaan siitä, ettei koveta käsiensä ihoa huonoilla suojakäsineillä siivostyössä, vaan lähtisi kylmästi edelleen opiskelemaan sellaista tutkintoa, joka ei ole nollatutkinto. Hänen kokemansa työttömyys, tai koulutusta vastaamattomiin tehtäviin työllistyminen, ei ole rasismia, vaan suomalaisen "leikatun" ja oppilaitosten rahoituksen kannalta optimoidun koulutuksen lopputulos. Nollatutkinnoilla ei nimittäin työllisty ilman että ne työllistymisrajan ylittävät pisteet tulevat koulutuslaitoksen ulkopuolelta.
 

]]>
9 http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248505-ulkomaalainen-tutkinnon-suorittanut-ei-tyollisty-nollakoulutusta-vai-rasismia#comments 2018 Maahanmuutto Nollakoulutus Opiskelu Työttömyys Tue, 02 Jan 2018 08:05:40 +0000 Antero Metso http://antsu1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248505-ulkomaalainen-tutkinnon-suorittanut-ei-tyollisty-nollakoulutusta-vai-rasismia
Koulutusleikkauspopulismi ei auta oppilaita http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248029-koulutusleikkauspopulismi-ei-auta-oppilaita <p><object width="648" height="390"><param name="movie" value="http://www.youtube.com/v/XD_ecu7eGIY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" /><param name="wmode" value="transparent" /><param name="allowFullScreen" value="true" /><param name="allowscriptaccess" value="always" /><embed src="http://www.youtube.com/v/XD_ecu7eGIY?version=3&fs=1&autoplay=0&rel=0" type="application/x-shockwave-flash" wmode="transparent" allowscriptaccess="always" allowfullscreen="true" width="648" height="390"></embed></object></p><p>Vasemmistopuolueet ovat epätoivoisesti yrittäneet nostaa kurssiaan toistelemalla oppositiossa papukaijamaisesti mantraa &ldquo;epäinhimillisistä ja eriarvoistavista&rdquo; koulutusleikkauksista koko hallituskauden ajan. Tosin pari vuotta sitten hallituksessa ollessaan nämä tuomiopäivän profeetat kertoivat tarinaa &ldquo;kipeistä, mutta tarpeellisista valtiontalouden sopeutustoimista&rdquo;, siunatessaan vieläkin isompia koulutusleikkauksia.</p><p>Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto markkinoi viestiään Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa maalailemalla uhkakuvia lasten luokkayhteiskunnasta. Aallon mukaan tulevaisuudessa duunarin lapsesta ei voi tulla lääkäriä ja peruskouluista valmistuu vuosittain tuhansia lapsia, jotka eivät osaa kuulemma lukea jatko-opintojen vaatimamalla tavalla. Nämä väitteet voisivat toki olla tottakin, mutta kunnon politrukin tavoin Aalto ei kuitenkaan perustele väittämiään mitenkään. Itselläni ainakin herää kysymys, että mikä estää suomalaista opiskelijaa hakemasta lääkikseen? Ja eikö peruskoulujemme arviointijärjestelmä ole rakennettu niin, ettei peruskoulusta pääse ulos ylittämättä jatko-opiskeluihin riittävää sivistyksen tasoa? Jos arvosteluasteikko vuotaa kuin seula, niin korjaantuuko ongelma rahalla vai nostamalla vaatimustasoa?</p><p>SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne taas ruoski Maikkarin nettikolumnistina hallitusta perusopetuksen leikkaamisesta siinä, missä SDP:n puoluetoimistolta vaaditaan tuttuja menonlisäyksiä, kuten subjektiivista päivähoito-oikeutta. En malta olla muistuttamatta Rinnettä siitä, että vuoden 2014 lopulla kauttaan päättävä sateenkaarihallitus keksi siinä ihan loppumetreillä, että leikataan perusopetuksesta, jotta saadaan vuoden 2015 budjetti tasapainoon. Samalla tehtiin esitys, jonka mukaan lapsen oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon poistuu, jos toinen vanhemmista on kotona. Arvaatteko, kuka näiden ideoiden isä oli? Kukas muukaan kuin valtiovarainministerinä tuolloin toiminut SDP:n Antti &ldquo;kahden vankkurit&rdquo; Rinne.</p><p>Juuri julkaistuja vuoden 2015 PISA-tuloksia on myös käytetty ahkerasti osoittamaan hallituksen tekemien leikkausten loputonta pahuutta. Muistuttaisin kuitenkin, että nykyinen hallitus aloitti toimintansa vasta vuonna 2015, jolloin toteutettiin edellisen hallituksen budjettia. Silloin valtiovarainministerinä oli, kuten jo todettiin, Antti Rinne ja opetusministerin pestiä miehitti koko hallituskauden SDP:n edustajat.</p><p>Toisekseen, PISA-tulosten trendi esimerkiksi suomalaisten nuorten lukutaidossa on ollut laskeva koko 2000-luvun ajan huolimatta siitä, että koulutuksen määrärahoja on samalla aikavälillä myös merkittävästi kasvatettu. Tämä antaa ainakin syyn olettaa, että suomalaisnuorten laskevat PISA-tulokset tai oppimisen laatu eivät liity niinkään valtion budjettiin, vaan johonkin aivan muuhun. Ilman sen isompia lähdeviitteitä uskallan veikata sellaisia kulttuuriin liittyviä asioita kuin kotikasvatusta, julkista keskustelua, populaarikulttuuria ja oppimisen sekä koulutuksen arvostusta.</p><p>Koulutusleikkaukset ovat ymmärrettävästi herkullinen tilaisuus tukeutua tunteisiin vetoavaan härskiin propagandaan, mutta siinäpä onkin kaikki, mitä vasemmisto-oppositio koulutuspolitiikkaan on pystynyt tarjoamaan. Tämä neuroottinen koulutusleikkauksilla politikointi välikysymyksineen onkin vain epätoivoista poliittista teatteria, säälittävä yritys heilauttaa gallupeja itselle suotuisampaan asentoon suu vaahdossa räkyttämällä, substanssista viis. Ja silloin kun analyysi pohjautuu tunnepolitikointiin sekä kapea-alaiseen budjettikirjan lukujen tuijottamiseen, niin esitetyt ratkaisutkaan eivät silloin vastaa niihin todellisiin ongelmiin.</p><p>Olen jo monesti todennut, etten itsekään ole erityisen innoissani koulutusmäärärahoihin kohdistuvista leikkauksista, kun olisimme voineet tasapainottaa julkista taloutta myös karsimalla tarpeettomia tukihimmeleitä ja piristää kansantaloutta reformoimalla työmarkkinoita ennakkoluulottomasti. Mutta ei ole mitään syytä lähteä leikkimään, etteikö opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle koulutukseen osoitetuissa, lähes 6 miljardin euron, määrärahoissa olisi reilusti leikattavissa olevaa läskiä.</p><p>Muutenkin, tämä suomalaisille poliitikoille tyypillinen tapa pitää kulutetun rahan määrää tehokkuuden mittarina, on täysin älyvapaata ja tuhoisaa. Teknologisen ja kulttuurisen kehittymisen sekä pienenevien ikäluokkien tulisi mahdollistaa entistä paremmat oppimistulokset määrärahojen maltillisesta vähentymisestä huolimatta. Siksi leikkauksia ei voida automaattisesti pitää huonona asiana, ellei joku todella konkreettisesti todista lisärahoituksen olevan ainoa tapa ylläpitää koulutuksen tasoa.&nbsp;</p><p>Mahdollisuudet kehittää suomalaista koulutusjärjestelmää ovat tällä hetkellä paremmat kuin koskaan maailmanhistorian aikana, mutta milloin viimeksi olette kuulleet poliitikoilta mullistavan koulutuspoliittisen idean?&nbsp;</p><p>Voisimmeko esimerkiksi luopua siitä peruskoulussa vallitsevasta teollistumisen ajan sosialistisesta tuotantolaitosmentaliteetista, jossa kaikki oppilaat jauhetaan lihamyllyn läpi samaa vauhtia, vaikka tasoerot oppilaiden välillä vaihtelevat valtavasti? Voisimmeko luoda kouluihin ja kursseille tasoryhmämekanismin, joka antaa lahjakkaampien oppilaiden edetä nopeammin aina toiselle asteelle asti? Tällainen mekanismi vapauttaisi opettajien resursseja enemmän tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaamiseen ja tuhoaisi suomalaisessa koulujärjestelmässä syövän tavoin asuvan tasapäistämisperiaatteen, joka pakottaa lahjakkaimmatkin oppilaat turhautumaan täydet yhdeksän vuotta valtion päivähoitolassa.</p><p>Mutta oletetaanpa huvin vuoksi, että opposition esitysten mukaisesti koulujärjestelmämme olisi jo valmiiksi hiottu timantti, jonka toimintaedellytyksiin ei voisi enää vaikuttaa muulla kuin rahalla. Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa julkisen sektorin budjetti olisi silti rajusti alijäämäinen talouden vahvasta kasvusta huolimatta.</p><p>Erityisesti vasemmistosta taantuman aikana kuuluneet puheet elvytyksen aiheuttaman velan maksamisesta nousukaudella ovat osoittautumassa tyhjiksi, kun vasemmistopuolueet huutavat hallitukselta kilpaa menonlisäyksiä siitä huolimatta, että velkaantuminen jatkuu edelleen. Esimerkiksi Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kyseli jo viime kesäkuussa, että miksi hallitus vielä leikkaa talouden kasvaessa? Samoin Vihreät ja SDP vastustavat kategorisesti kaikkia leikkauksia esittämättä mitään konkreettista vaihtoehtoa velkaantumisen lopettamiseksi ja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Täsmentäisin vielä, että veronkorotukset eivät ole valtiontalouden tasapainottamista.</p><p>Haluan todeta kaikille koulutusleikkauksista huolissaan oleville nuorille ja heidän vanhemmilleen, että mikään yhteiskunnan osa-alue ei voi olla leikkauksilta turvassa nykyisessä taloustilanteessa vaikka se osuisi juuri sinuun ja tuntuisi kuinka epäoikeudenmukaiselta tahansa. Jos Suomen julkisen sektorin menoja ei välittömästi aleta sopeuttamaan merkittävästi, niin viimeistään seuraavan talousnotkahduksen aiheuttamien leikkaus- ja verotuskarkeloiden alkaessa me kaikki tulemme rukoilemaan, että 2010-luvulla olisi oltu budjettitietoisempia ja leikattu enemmän. Tähän tulevaisuudessa häämöttävään todellisuuteen voitte kurkistaa vaikka tutustumalla Kreikassa vallitsevaan tilanteeseen.</p><p>En minäkään haluaisi leikata. Vasemmistoagitaattorit huutavat kilpaa, kuinka me markkinaliberaalit vain haluamme kurjistaa köyhiä ja vähäosaisia, mutta fakta on se, ettei meillä yksinkertaisesti ole varaa ostaa kaikille kaikkea kivaa. Olisi helvetin paljon helpompi seisoa siinä porukassa, joka silmääkään räpäyttämättä lupaa kaikille loputtomasti kultaa ja mirhamia, mutta en voisi silloin katsoa itseäni peilistä, niin älyllisesti epärehellisestä talouspoliittisesta kannasta siinä on kyse.</p><p>Yhteenkään kaikille jatkuvasti lisää rahaa ja palveluita lupaavaan poliitikkoon ei yksinkertaisesti voi luottaa, sitä faktaa ei kannata unohtaa vaikka poliitikkojen puheet juuri sinulle luvatuista tulonsiirroista varmasti nostavatkin onnenkyyneleet silmiin. Itse asiassa nyrkkisääntönä toimii se, että mitä lämpimämmän tunteen poliitikko antaa, sitä ärhäkkäämmin hänen puheitaan ja eritoten lupauksiaan kannattaa kyseenalaistaa. Ainoat aidosti nuorempien sukupolvien jaksamisesta huolissaan olevat poliitikot vaativat tarvittavia leikkauksia ja julkisen talouden kestävyyden mustasukkaista vahtimista niin taantumassa kuin nousukaudellakin, se kannattaa pitää mielessä.</p><p><a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005129117.html" title="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005129117.html">https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005129117.html</a><br /><a href="https://www.vihreat.fi/artikkeli/2017/12/touko-aallon-puhe-puoluevaltuuskunnan-kokouksessa-2122017" title="https://www.vihreat.fi/artikkeli/2017/12/touko-aallon-puhe-puoluevaltuuskunnan-kokouksessa-2122017">https://www.vihreat.fi/artikkeli/2017/12/touko-aallon-puhe-puoluevaltuus...</a><br /><a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005473861.html" title="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005473861.html">https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005473861.html</a><br /><a href="https://yle.fi/uutiset/3-7685892" title="https://yle.fi/uutiset/3-7685892">https://yle.fi/uutiset/3-7685892</a><br /><a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sdp-n-rinne-mtv-n-nettivieraana-hallitus-tekee-menneisyyden-koulutuspolitiikkaa/6680612#gs.oA475rA" title="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sdp-n-rinne-mtv-n-nettivieraana-hallitus-tekee-menneisyyden-koulutuspolitiikkaa/6680612#gs.oA475rA">https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sdp-n-rinne-mtv-n-nettivier...</a><br /><a href="https://www.facebook.com/anttirinnepj/photos/a.1459822857584337.1073741847.1441362419430381/2052764598290157/?type=3&amp;theater" title="https://www.facebook.com/anttirinnepj/photos/a.1459822857584337.1073741847.1441362419430381/2052764598290157/?type=3&amp;theater">https://www.facebook.com/anttirinnepj/photos/a.1459822857584337.10737418...</a><br /><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_opetusministeri" title="https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_opetusministeri">https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_opetusministeri</a><br /><a href="http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/education/pisa-2015-results-volume-i_9789264266490-en#.WiVlMVVl-po#page162" title="http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/education/pisa-2015-results-volume-i_9789264266490-en#.WiVlMVVl-po#page162">http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/education/pisa-2015...</a><br /><a href="http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/education/pisa-2015-results-volume-i_9789264266490-en#.WiVlMVVl-po#page103" title="http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/education/pisa-2015-results-volume-i_9789264266490-en#.WiVlMVVl-po#page103">http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/education/pisa-2015...</a><br /><a href="http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2017&amp;lang=fi&amp;maindoc=/2017/aky/aky.xml&amp;opennode=0:1:5:" title="http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2017&amp;lang=fi&amp;maindoc=/2017/aky/aky.xml&amp;opennode=0:1:5:">http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2017&amp;lang=fi&amp;maindoc=/2017/...</a><br /><a href="https://twitter.com/Demarit/status/828195329325592576" title="https://twitter.com/Demarit/status/828195329325592576">https://twitter.com/Demarit/status/828195329325592576</a><br /><a href="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3741940-talous-kasvaa-miksi-hallituksen-leikkaukset-pysyvat-kysyy-li-andersson" title="https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3741940-talous-kasvaa-miksi-hallituksen-leikkaukset-pysyvat-kysyy-li-andersson">https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3741940-talous-kasvaa-miksi-halli...</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> www.youtube.com/watch?v=XD_ecu7eGIY

Vasemmistopuolueet ovat epätoivoisesti yrittäneet nostaa kurssiaan toistelemalla oppositiossa papukaijamaisesti mantraa “epäinhimillisistä ja eriarvoistavista” koulutusleikkauksista koko hallituskauden ajan. Tosin pari vuotta sitten hallituksessa ollessaan nämä tuomiopäivän profeetat kertoivat tarinaa “kipeistä, mutta tarpeellisista valtiontalouden sopeutustoimista”, siunatessaan vieläkin isompia koulutusleikkauksia.

Vihreiden puheenjohtaja Touko Aalto markkinoi viestiään Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksessa maalailemalla uhkakuvia lasten luokkayhteiskunnasta. Aallon mukaan tulevaisuudessa duunarin lapsesta ei voi tulla lääkäriä ja peruskouluista valmistuu vuosittain tuhansia lapsia, jotka eivät osaa kuulemma lukea jatko-opintojen vaatimamalla tavalla. Nämä väitteet voisivat toki olla tottakin, mutta kunnon politrukin tavoin Aalto ei kuitenkaan perustele väittämiään mitenkään. Itselläni ainakin herää kysymys, että mikä estää suomalaista opiskelijaa hakemasta lääkikseen? Ja eikö peruskoulujemme arviointijärjestelmä ole rakennettu niin, ettei peruskoulusta pääse ulos ylittämättä jatko-opiskeluihin riittävää sivistyksen tasoa? Jos arvosteluasteikko vuotaa kuin seula, niin korjaantuuko ongelma rahalla vai nostamalla vaatimustasoa?

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne taas ruoski Maikkarin nettikolumnistina hallitusta perusopetuksen leikkaamisesta siinä, missä SDP:n puoluetoimistolta vaaditaan tuttuja menonlisäyksiä, kuten subjektiivista päivähoito-oikeutta. En malta olla muistuttamatta Rinnettä siitä, että vuoden 2014 lopulla kauttaan päättävä sateenkaarihallitus keksi siinä ihan loppumetreillä, että leikataan perusopetuksesta, jotta saadaan vuoden 2015 budjetti tasapainoon. Samalla tehtiin esitys, jonka mukaan lapsen oikeus kokopäiväiseen päivähoitoon poistuu, jos toinen vanhemmista on kotona. Arvaatteko, kuka näiden ideoiden isä oli? Kukas muukaan kuin valtiovarainministerinä tuolloin toiminut SDP:n Antti “kahden vankkurit” Rinne.

Juuri julkaistuja vuoden 2015 PISA-tuloksia on myös käytetty ahkerasti osoittamaan hallituksen tekemien leikkausten loputonta pahuutta. Muistuttaisin kuitenkin, että nykyinen hallitus aloitti toimintansa vasta vuonna 2015, jolloin toteutettiin edellisen hallituksen budjettia. Silloin valtiovarainministerinä oli, kuten jo todettiin, Antti Rinne ja opetusministerin pestiä miehitti koko hallituskauden SDP:n edustajat.

Toisekseen, PISA-tulosten trendi esimerkiksi suomalaisten nuorten lukutaidossa on ollut laskeva koko 2000-luvun ajan huolimatta siitä, että koulutuksen määrärahoja on samalla aikavälillä myös merkittävästi kasvatettu. Tämä antaa ainakin syyn olettaa, että suomalaisnuorten laskevat PISA-tulokset tai oppimisen laatu eivät liity niinkään valtion budjettiin, vaan johonkin aivan muuhun. Ilman sen isompia lähdeviitteitä uskallan veikata sellaisia kulttuuriin liittyviä asioita kuin kotikasvatusta, julkista keskustelua, populaarikulttuuria ja oppimisen sekä koulutuksen arvostusta.

Koulutusleikkaukset ovat ymmärrettävästi herkullinen tilaisuus tukeutua tunteisiin vetoavaan härskiin propagandaan, mutta siinäpä onkin kaikki, mitä vasemmisto-oppositio koulutuspolitiikkaan on pystynyt tarjoamaan. Tämä neuroottinen koulutusleikkauksilla politikointi välikysymyksineen onkin vain epätoivoista poliittista teatteria, säälittävä yritys heilauttaa gallupeja itselle suotuisampaan asentoon suu vaahdossa räkyttämällä, substanssista viis. Ja silloin kun analyysi pohjautuu tunnepolitikointiin sekä kapea-alaiseen budjettikirjan lukujen tuijottamiseen, niin esitetyt ratkaisutkaan eivät silloin vastaa niihin todellisiin ongelmiin.

Olen jo monesti todennut, etten itsekään ole erityisen innoissani koulutusmäärärahoihin kohdistuvista leikkauksista, kun olisimme voineet tasapainottaa julkista taloutta myös karsimalla tarpeettomia tukihimmeleitä ja piristää kansantaloutta reformoimalla työmarkkinoita ennakkoluulottomasti. Mutta ei ole mitään syytä lähteä leikkimään, etteikö opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle koulutukseen osoitetuissa, lähes 6 miljardin euron, määrärahoissa olisi reilusti leikattavissa olevaa läskiä.

Muutenkin, tämä suomalaisille poliitikoille tyypillinen tapa pitää kulutetun rahan määrää tehokkuuden mittarina, on täysin älyvapaata ja tuhoisaa. Teknologisen ja kulttuurisen kehittymisen sekä pienenevien ikäluokkien tulisi mahdollistaa entistä paremmat oppimistulokset määrärahojen maltillisesta vähentymisestä huolimatta. Siksi leikkauksia ei voida automaattisesti pitää huonona asiana, ellei joku todella konkreettisesti todista lisärahoituksen olevan ainoa tapa ylläpitää koulutuksen tasoa. 

Mahdollisuudet kehittää suomalaista koulutusjärjestelmää ovat tällä hetkellä paremmat kuin koskaan maailmanhistorian aikana, mutta milloin viimeksi olette kuulleet poliitikoilta mullistavan koulutuspoliittisen idean? 

Voisimmeko esimerkiksi luopua siitä peruskoulussa vallitsevasta teollistumisen ajan sosialistisesta tuotantolaitosmentaliteetista, jossa kaikki oppilaat jauhetaan lihamyllyn läpi samaa vauhtia, vaikka tasoerot oppilaiden välillä vaihtelevat valtavasti? Voisimmeko luoda kouluihin ja kursseille tasoryhmämekanismin, joka antaa lahjakkaampien oppilaiden edetä nopeammin aina toiselle asteelle asti? Tällainen mekanismi vapauttaisi opettajien resursseja enemmän tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaamiseen ja tuhoaisi suomalaisessa koulujärjestelmässä syövän tavoin asuvan tasapäistämisperiaatteen, joka pakottaa lahjakkaimmatkin oppilaat turhautumaan täydet yhdeksän vuotta valtion päivähoitolassa.

Mutta oletetaanpa huvin vuoksi, että opposition esitysten mukaisesti koulujärjestelmämme olisi jo valmiiksi hiottu timantti, jonka toimintaedellytyksiin ei voisi enää vaikuttaa muulla kuin rahalla. Tässä vaihtoehtoisessa todellisuudessa julkisen sektorin budjetti olisi silti rajusti alijäämäinen talouden vahvasta kasvusta huolimatta.

Erityisesti vasemmistosta taantuman aikana kuuluneet puheet elvytyksen aiheuttaman velan maksamisesta nousukaudella ovat osoittautumassa tyhjiksi, kun vasemmistopuolueet huutavat hallitukselta kilpaa menonlisäyksiä siitä huolimatta, että velkaantuminen jatkuu edelleen. Esimerkiksi Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson kyseli jo viime kesäkuussa, että miksi hallitus vielä leikkaa talouden kasvaessa? Samoin Vihreät ja SDP vastustavat kategorisesti kaikkia leikkauksia esittämättä mitään konkreettista vaihtoehtoa velkaantumisen lopettamiseksi ja julkisen talouden tasapainottamiseksi. Täsmentäisin vielä, että veronkorotukset eivät ole valtiontalouden tasapainottamista.

Haluan todeta kaikille koulutusleikkauksista huolissaan oleville nuorille ja heidän vanhemmilleen, että mikään yhteiskunnan osa-alue ei voi olla leikkauksilta turvassa nykyisessä taloustilanteessa vaikka se osuisi juuri sinuun ja tuntuisi kuinka epäoikeudenmukaiselta tahansa. Jos Suomen julkisen sektorin menoja ei välittömästi aleta sopeuttamaan merkittävästi, niin viimeistään seuraavan talousnotkahduksen aiheuttamien leikkaus- ja verotuskarkeloiden alkaessa me kaikki tulemme rukoilemaan, että 2010-luvulla olisi oltu budjettitietoisempia ja leikattu enemmän. Tähän tulevaisuudessa häämöttävään todellisuuteen voitte kurkistaa vaikka tutustumalla Kreikassa vallitsevaan tilanteeseen.

En minäkään haluaisi leikata. Vasemmistoagitaattorit huutavat kilpaa, kuinka me markkinaliberaalit vain haluamme kurjistaa köyhiä ja vähäosaisia, mutta fakta on se, ettei meillä yksinkertaisesti ole varaa ostaa kaikille kaikkea kivaa. Olisi helvetin paljon helpompi seisoa siinä porukassa, joka silmääkään räpäyttämättä lupaa kaikille loputtomasti kultaa ja mirhamia, mutta en voisi silloin katsoa itseäni peilistä, niin älyllisesti epärehellisestä talouspoliittisesta kannasta siinä on kyse.

Yhteenkään kaikille jatkuvasti lisää rahaa ja palveluita lupaavaan poliitikkoon ei yksinkertaisesti voi luottaa, sitä faktaa ei kannata unohtaa vaikka poliitikkojen puheet juuri sinulle luvatuista tulonsiirroista varmasti nostavatkin onnenkyyneleet silmiin. Itse asiassa nyrkkisääntönä toimii se, että mitä lämpimämmän tunteen poliitikko antaa, sitä ärhäkkäämmin hänen puheitaan ja eritoten lupauksiaan kannattaa kyseenalaistaa. Ainoat aidosti nuorempien sukupolvien jaksamisesta huolissaan olevat poliitikot vaativat tarvittavia leikkauksia ja julkisen talouden kestävyyden mustasukkaista vahtimista niin taantumassa kuin nousukaudellakin, se kannattaa pitää mielessä.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005129117.html
https://www.vihreat.fi/artikkeli/2017/12/touko-aallon-puhe-puoluevaltuuskunnan-kokouksessa-2122017
https://www.hs.fi/politiikka/art-2000005473861.html
https://yle.fi/uutiset/3-7685892
https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/sdp-n-rinne-mtv-n-nettivieraana-hallitus-tekee-menneisyyden-koulutuspolitiikkaa/6680612#gs.oA475rA
https://www.facebook.com/anttirinnepj/photos/a.1459822857584337.1073741847.1441362419430381/2052764598290157/?type=3&theater
https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_opetusministeri
http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/education/pisa-2015-results-volume-i_9789264266490-en#.WiVlMVVl-po#page162
http://www.keepeek.com/Digital-Asset-Management/oecd/education/pisa-2015-results-volume-i_9789264266490-en#.WiVlMVVl-po#page103
http://budjetti.vm.fi/indox/sisalto.jsp?year=2017&lang=fi&maindoc=/2017/aky/aky.xml&opennode=0:1:5:
https://twitter.com/Demarit/status/828195329325592576
https://www.kansanuutiset.fi/artikkeli/3741940-talous-kasvaa-miksi-hallituksen-leikkaukset-pysyvat-kysyy-li-andersson

]]>
7 http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248029-koulutusleikkauspopulismi-ei-auta-oppilaita#comments hallitus Koulutusleikkaus Opiskelu Populismi Fri, 22 Dec 2017 07:00:00 +0000 Tere Sammallahti http://teresammallahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/248029-koulutusleikkauspopulismi-ei-auta-oppilaita
Älä liiku - olet työtön http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244378-ala-liiku-olet-tyoton <p>Muutamat laskelmat osoittavat, että työttömiä on Suomessa tällä hetkellä jopa 600&nbsp;000. Työssä oleville työttömyys tuntuu helposti kaukaiselta asialta. Työttömäksi jäädessä usein alussa usko duunin löytämiseen on myös kova. Totta kai minä löydän uuden työpaikan pikavauhtia &ndash; kunhan alussa nyt vähän huilaan.</p><p>Läheskään kaikille ei kuitenkaan käy niin &ndash; ja muutaman kuukauden jälkeen oma usko tulevaisuuteen alkaa horjua. Autetaanko heitä, joilla toivo alkaa muuttua epätoivoksi? Moni työttömistä ystävistäni kertoo, että eipä juuri. Itse asiassa työttömyyslaatikosta pomppaaminen takaisin työelämään on usein uskomattoman vaikeata.</p><p>Otetaan muutama esimerkki työttömien ystävieni arjesta. Yksi ystäväni alkoi tuskastua työttömyyteen ja ilmoittautui avoimen yliopiston iltakursseille. Jos ei töitä, niin sitten ainakin itsensä kouluttamista. Tällaiseen aktiivisuuteen pitää olla kuitenkin TE-toimiston lupa.</p><p>Sitten TE-toimisto mietti kuukauden, onko kyseisen henkilön opiskelu sivu- vai päätoimista. Se koulutuspaikka meni sivu suun, koska paikkaa ei uskaltanut ottaa vastaa. Lopulta vastaus tuli: sivutoiminen opiskelu on kuulemma alle 5 opistopistettä kuukaudessa. Eli mikä on opetus: Älä ole liian aktiivinen tai menetät työttömyyskorvauksesi. Vaikka samalla olet koko ajan työmarkkinoiden käytettävissä, koska kyseessä oli iltakurssi.</p><p>Kaikki tietävät, että korkeakoulututkinto auttaa paljon työnhaussa. Toiselle työttömälle henkilölle ammattikorkeakoulu tarjosi ylempää amk-tutkintoa työn (tai tässä tapauksessa työttömyyden) ohessa suoritettavaksi. Tahti oli 2 lähipäivää kuukaudessa ja tämän lisäksi itsenäistä etä/verkko-opiskelua, yhteensä 90 opintopistettä. Työn ohessa opiskelevalle sama opiskelu on sivutoimista ja työttömälle päätoimista &ndash; näin tulkitsi TE-toimisto.</p><p>Kolmas henkilö oli myös löytänyt itselleen inspiroivan koulutuspaikan. Hänen tapauksessaan TE-toimisto kuitenkin katsoi, että hänen koulutuspaikka ei riittävästi edistä työllistymistä ja kielsivät, että työttömyyskorvauksella ei ole mitään asiaa koulutukseen. Näyttääkin siltä, että työttömiä koskee hurjan moni sellainen sääntö, joista me työlliset emme ole kuulletkaan.</p><p>Näiden esimerkkitapausten innoittamana ryntäsin TE-toimistoon tinkaamaan, mistä homma oikein kiikastaa. Vastaus tuli nopeasti: te lainsäätäjät olette tehneet tämän niin vaikeaksi. No niin, ei taas auta muuta kuin peiliin katsominen. Pyysin kuitenkin kaikki ne lain kohdat, jotka estävät järkevän työnvälityksen ja oman aktiivisuuden - ja passivoivat ihmiset syljeskelemään kattoon. Toivottavasti saan ne säännökset muutaman päivän sisällä.</p><p>Harri Jaskari</p><p>Kansanedustaja (kok.)</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Muutamat laskelmat osoittavat, että työttömiä on Suomessa tällä hetkellä jopa 600 000. Työssä oleville työttömyys tuntuu helposti kaukaiselta asialta. Työttömäksi jäädessä usein alussa usko duunin löytämiseen on myös kova. Totta kai minä löydän uuden työpaikan pikavauhtia – kunhan alussa nyt vähän huilaan.

Läheskään kaikille ei kuitenkaan käy niin – ja muutaman kuukauden jälkeen oma usko tulevaisuuteen alkaa horjua. Autetaanko heitä, joilla toivo alkaa muuttua epätoivoksi? Moni työttömistä ystävistäni kertoo, että eipä juuri. Itse asiassa työttömyyslaatikosta pomppaaminen takaisin työelämään on usein uskomattoman vaikeata.

Otetaan muutama esimerkki työttömien ystävieni arjesta. Yksi ystäväni alkoi tuskastua työttömyyteen ja ilmoittautui avoimen yliopiston iltakursseille. Jos ei töitä, niin sitten ainakin itsensä kouluttamista. Tällaiseen aktiivisuuteen pitää olla kuitenkin TE-toimiston lupa.

Sitten TE-toimisto mietti kuukauden, onko kyseisen henkilön opiskelu sivu- vai päätoimista. Se koulutuspaikka meni sivu suun, koska paikkaa ei uskaltanut ottaa vastaa. Lopulta vastaus tuli: sivutoiminen opiskelu on kuulemma alle 5 opistopistettä kuukaudessa. Eli mikä on opetus: Älä ole liian aktiivinen tai menetät työttömyyskorvauksesi. Vaikka samalla olet koko ajan työmarkkinoiden käytettävissä, koska kyseessä oli iltakurssi.

Kaikki tietävät, että korkeakoulututkinto auttaa paljon työnhaussa. Toiselle työttömälle henkilölle ammattikorkeakoulu tarjosi ylempää amk-tutkintoa työn (tai tässä tapauksessa työttömyyden) ohessa suoritettavaksi. Tahti oli 2 lähipäivää kuukaudessa ja tämän lisäksi itsenäistä etä/verkko-opiskelua, yhteensä 90 opintopistettä. Työn ohessa opiskelevalle sama opiskelu on sivutoimista ja työttömälle päätoimista – näin tulkitsi TE-toimisto.

Kolmas henkilö oli myös löytänyt itselleen inspiroivan koulutuspaikan. Hänen tapauksessaan TE-toimisto kuitenkin katsoi, että hänen koulutuspaikka ei riittävästi edistä työllistymistä ja kielsivät, että työttömyyskorvauksella ei ole mitään asiaa koulutukseen. Näyttääkin siltä, että työttömiä koskee hurjan moni sellainen sääntö, joista me työlliset emme ole kuulletkaan.

Näiden esimerkkitapausten innoittamana ryntäsin TE-toimistoon tinkaamaan, mistä homma oikein kiikastaa. Vastaus tuli nopeasti: te lainsäätäjät olette tehneet tämän niin vaikeaksi. No niin, ei taas auta muuta kuin peiliin katsominen. Pyysin kuitenkin kaikki ne lain kohdat, jotka estävät järkevän työnvälityksen ja oman aktiivisuuden - ja passivoivat ihmiset syljeskelemään kattoon. Toivottavasti saan ne säännökset muutaman päivän sisällä.

Harri Jaskari

Kansanedustaja (kok.)

]]>
26 http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244378-ala-liiku-olet-tyoton#comments Opiskelu Työttömyys Fri, 13 Oct 2017 12:37:30 +0000 Harri Jaskari http://harrijaskari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/244378-ala-liiku-olet-tyoton
Mistä suunta koulujen kehittämiselle? Miksi herätä kouluun? http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240449-mista-suunta-koulujen-kehittamiselle-miksi-herata-kouluun <p><strong>Mistä suunta koulujen kehittämiselle? </strong></p><p><strong>Miksi herätä kouluun?</strong></p><p>Olen 77 vuotias. Seitsemän viimeistä &nbsp;vuotta olen käyttänyt Voimaannuttavan suomalaisen koulun rakentamiseen. Hanke lähti liikkeelle 2010, sai OKM:n rahoituksen ja nimekseen &nbsp;Syvien vahvuuksien koulu. Sittemmin tälle perustalla rakennettiin hanke Kasvuyhteisöllisyyskoulun indikaattorit. Tämän hankkeen 150 sivuinen raportti luovutettiin OKM:lle toukokuussa. Hankkeessa luotiin 84 indikaattoria suomalaisen hyvän koulun arvioimiseksi.</p><p>Syvien vahvuuksien koululla ei ole omia rakennuksia eikä tiloja. Koululla on sen sijaan henki ja &nbsp;idea, monitieteinen perusta ja pilottikoulujen , hyvien viisaiden kumppanien ja&nbsp; rehtorien ja opettajien &nbsp;kanssa yhdessä rakennettuja toimintapoja, kulttuuria ja pedagogiikkaa. Maailmalla esikuvia löytyy mm. ns. Character Shool-kouluista, jotka leviävät maailmalla leimahdusmaisesti. Isossa-Britaniassa lasten luonteen kasvattaminen on tämän hetken opetusministeriön kärkitavoite. Syy siihen on, että kasvavat lapset eivät selviä tulevasta maailmasta ilman luonnetaitoja. Näitä kouluja luonnehtii kiusaamisen harvinaisuus, järjestyksenpito-ongelmien vähäisyys, opiskelijoiden innostunut osallistuminen, vanhempien tyytyväisyys ja sitoutuminen, poissaolojen vähäisyys, oppimisen eriarvoisuuden kaventuminen, kotiläksyjen loppuun tekeminen. Nämä koulut perustavat kasvatuksensa ja opetuksensa luonnetaitoihin. Nämä taidot puolestaan perustuvat pääosiltaan positiivisen psykologian ja voimaantumisen teorian ja kasvun ajattelun tutkimuksen&nbsp; piirissä tehtyihin löydöksiin. Osaltaan vaikuttamassa on ollut näkökulman vaihtamisen taito ja kehityspsykologia.</p><p>Pilottikouluissa tuotettiin yhteensä 84 indikaattoria, joista muutosta koskevaan tutkimukseen valittiin 64.&nbsp; Hankkeeseen kuuluneen kehityskyselyn lisäksi toteutettiin viidessä koulussa kehitysauditointi, jossa haastateltiin oppilaita, vanhempia, opettajia, koulun henkilöstöä ja johtoa. Hankeprosessiin liittyvänä tehtiin mm. koulun toimintaan liittyviä yleisiä havaintoja:</p><ol><li>Perinteisesti koulua tarkastellaan yksittäisen opettajan pedagogiikkana ja olosuhteiden tasalaatuisena mahdollistamisena - yksittäinen opettaja saa vain harvoin aikaiseksi merkittäviä vahvuuksiin liittyviä tuloksia? Koulun pedagogiikkaa ei juuri johdeta pedagogisen vapauden vuoksi eikä koulun työyhteisö tunnista niitä kulttuurisia piirteitä, jotka samankaltaistavat yksittäisten opettajien toiminnan. Koulun vuorovaikutussysteemi neutralisoi yksittäiset ponnistelut.</li><li>On mahdollista, että koko koulu työskentelee vahvuuksien suuntaan. Tämä ei ole itsestään selvää, kun korostetaan&nbsp; opettajien pedagogista vapautta ja opetusvelvollisuuteen perustuvaa palkkausjärjestelmää.</li><li>Kehittyy vahvuuspedagogiikka, joka mahdollistaa vahvuuksien käsittelyn oppilaiden kanssa systemaattisesti. Pedagogisten muutosten aikaansaaminen on suhteellisen helppoa syste-maattisella työskentelyllä.</li><li>Oppilaiden kyky tunnistaa toistensa vahvuuksia kasvaa. Oppilaat tukevat toisiaan hyveiden ja&nbsp; vahvuuksien lujittamisessa.</li><li>&nbsp;Henkilökunta tunnistaa toistensa vahvuuksia ja koko yhteisö oppii puhumaan vahvuus-kieltä. omiin kykyihinsä. Hyveet ja vahvuudet ohjaavat yhteistoimintaa ja toimivat yhteistoiminnan&nbsp; eettisenä ohjenuorana.</li><li>Koulun henkilökunta yhteistyön laatu paranee vahvuuksien käytön myötä erityisesti työpari tai tiimiopetuksessa. Ylipäätään puhe vahvuuksista ja omien vahvuuksien tunnistaminen lisää turvallisuutta työyhteisössä, vahvistaa erilaisuuden käyttöä voimavarana ja purkaa yhdenmukaisuuden vaatimusten latistavaa vaikutusta.</li><li>Vahvuudet antavat mahdollisuuden tehdä yhteistyötä kotien kanssa uudelta pohjalta. Vuorovai-kutuksen laatu muuttuu vahvuuksien tarkastelun myötä.</li><li>Pitkäjänteinen työskentely tuo esiin yksilötason myönteisiä muutoksia: vahvuuksilla työsken-tely vaikuttaa niin oppilaisiin, ryhmiin kuin yksittäisiin aikuisiin ja työyhteisöön.</li><li>Vahvuuksien kautta tarjoutuu mahdollisuus johtaa yhteistä pedagogiikkaa. Vahvuuksista tulee koulun johtamista vahvistava ja suuntaava ajattelutapa.</li><li>Koko koulussa on mahdollisuus synnyttää jäseniään tukeva kulttuuri, jossa ihmiset uskovat omiin kykyihinsä</li></ol><p>Muutostutkimuksen ja auditoinnin perusteella kaikilla seitsemällä alueella eli oppilaiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa, opettajien ja oppilaiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja koulun henkilö-kunnan vuorovaikutuksessa, johdon ja henkilökunnan välisessä vuorovaikutuksessa, vuorovaiku-tuksessa suhteessa yhteistyökumppaneihin ja koulun kulttuurissa havaittiin&nbsp; mm. seuraavia muutoksia:</p><p>Oppilaiden toimintaan liittyviä havaintoja: 1. Aineistossa toistuvat sekä aikuisten että lasten kertomina tarinat lasten erityisten piirteiden määrittymisenä vahvuuksiksi. Hitaus on harkitsevuutta, hiljaisesta kuoriutuu empaattista ystävällisyyttä ja herkkää sosiaalista tilannetajua jne. Aineistoissa on kiistatonta näyttöä vahvuuksien käsittelyn itsetuntoa vahvistavasta ja eheyttävästä vaikutuksesta. 2. Oppilaiden kertoman mukaan vahvuuksia on merkitystä luokkien sisäisessä työskentelyssä esim. ryhmiä kootessa ja että vahvuuksien tunnistaminen itsessä ja muissa on parantanut luokkahenkeä, vähentänyt kilpailua ja kiusaamista. Oppilaat kiinnittävät huomiota ryhmän toimintaan: &rdquo;Ketään ei jätetä yksin.&rdquo; 3. Sekä oppilaat että henkilökunta totesivat, että vahvuuksien tunnistaminen auttaa itsenäisen etenemisen tehtävissä. 4. Siellä missä vahvuuksien käyttö on ollut kohtuullisen intensiivistä, työilmapiiri on parantunut. Haastatteluissa voitiin tunnistaa innostuksen, yhteistyön, oppimisen ilon, ja ystävällisyyden lisääntymistä. Uskallus tuoda asioita esiin on kasvanut. Erilaisuutta hyväksytään paljon.</p><p>Henkilökuntaan liittyviä havaintoja. Pitkään vahvuuksien pedagogiikka käyttäneissä kouluissa opettajakunnan enemmistö (60%) näki henkilökunnan keskinäisen vuorovaikutuksen muuttuneen voimakkaasti myönteiseen suuntaan ja vain 2% ei nähnyt mitään kehitystä. Vahvuuksia korostava ajattelu tukee opsin käyttöä. Yhteisen suunnittelun kautta vahvuuksista on tullut opettajakunnalle yhteinen työn ja kielen opettelun kohden. Vahvuuksien käyttö on muuttanut oppilashuollossa käytävää vuoropuhelua. Nyt puhutaan oppilaiden vahvuuksista ja miten niitä saataisiin tuettua. Aineistossa on hypoteesejä oppilashuollon palveluita käyttävien tarpeen muuttumisesta.</p><p>Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön liittyviä havaintoja. 1. Tapa viestiä koulun ja kodin välillä on muuttunut. Nykyisin lähdetään liikkeelle vahvuuksista: esim. kodin ja koulun päivät, viestintä ja kehityskeskustelut. 2. Aineistossa on esimerkkejä vanhempia aktivoinnista mukaan vahvuuksien käyttöön oman lapsensa kasvatuksessa. 3. Erilaiset keskustelutehtävät ja projektit ovat auttaneet vanhempia ymmärtämään, mistä vahvuuksia on kyse ja niistä on tullut hyvää palautetta. Vahvuuksien käytön myötä vanhempien rohkeus on kasvanut: &rdquo;Uskallan kysyä tarkemmin, &nbsp;miten lapsella menee koulussa.&rdquo; 4. Kotitehtävät, ovat tukeneet kotia kasvatustyössä ja &nbsp;auttaneet käyttämään vahvuuksia omien lasten kasvatuksessa.</p><p>Johtamiseen liittyviä havaintoja. Johdon sitoutunut ja päättäväinen esiintyminen vahvuuksille rakennetun pedagogiikan puolesta mahdollistaa yhtenäisen etenemisen. Vahvuuksille perustuvan opetuksen kehittäminen helpottuu, kun se sidotaan koulun suunnittelurakenteisiin ja ennen kaikkea arviointiin. Tiimipohjainen organisoituminen, jossa vahvuuspedagogiikan&nbsp; edistäminen kuuluu<br />yhdelle tiimille vahvistaa asiaa.</p><p>Koulun kulttuuriin liittyviä havaintoja. Koulun kulttuuriin on pitkään kuulunut vahvuuksille perustuvat pedagoginen ajattelu: &rdquo;Tämä on ollut meille pitkään arkipäivää.&rdquo; Syvien vahvuuksien myötä vahvuudet ovat tulleet piilosta ja taustalta näkyväksi. Tekemiselle on tullut nimi ja teoreet-tista pohjaa. Se, että vahvuuksiin on&nbsp; suhtauduttu myönteisesti, ei kuitenkaan takaa vahvuus-pedagogiikan systemaattista käyttöä. &rdquo;Olit rohkea ottaessasi tämän asian esille, on laadullisesti erilainen kommentti kuin pelkkä sana hyvä.&rdquo; Vahvuuksien kieli on aiempaa täsmällisempää ja sen syvällinen käyttö vaatii systemaattisuutta. Kyse on mikropedagogiikasta ja ajattelutavan muutoksesta.</p><p>Koulut avaavat pian ovensa. Uusi opetussuunnitelma on vasta jalkautumassa kouluihin. Mistä suunta kouluun, jossa kaikki voivat hyvin ja oppimisen ilo vallitsee.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Mistä suunta koulujen kehittämiselle?

Miksi herätä kouluun?

Olen 77 vuotias. Seitsemän viimeistä  vuotta olen käyttänyt Voimaannuttavan suomalaisen koulun rakentamiseen. Hanke lähti liikkeelle 2010, sai OKM:n rahoituksen ja nimekseen  Syvien vahvuuksien koulu. Sittemmin tälle perustalla rakennettiin hanke Kasvuyhteisöllisyyskoulun indikaattorit. Tämän hankkeen 150 sivuinen raportti luovutettiin OKM:lle toukokuussa. Hankkeessa luotiin 84 indikaattoria suomalaisen hyvän koulun arvioimiseksi.

Syvien vahvuuksien koululla ei ole omia rakennuksia eikä tiloja. Koululla on sen sijaan henki ja  idea, monitieteinen perusta ja pilottikoulujen , hyvien viisaiden kumppanien ja  rehtorien ja opettajien  kanssa yhdessä rakennettuja toimintapoja, kulttuuria ja pedagogiikkaa. Maailmalla esikuvia löytyy mm. ns. Character Shool-kouluista, jotka leviävät maailmalla leimahdusmaisesti. Isossa-Britaniassa lasten luonteen kasvattaminen on tämän hetken opetusministeriön kärkitavoite. Syy siihen on, että kasvavat lapset eivät selviä tulevasta maailmasta ilman luonnetaitoja. Näitä kouluja luonnehtii kiusaamisen harvinaisuus, järjestyksenpito-ongelmien vähäisyys, opiskelijoiden innostunut osallistuminen, vanhempien tyytyväisyys ja sitoutuminen, poissaolojen vähäisyys, oppimisen eriarvoisuuden kaventuminen, kotiläksyjen loppuun tekeminen. Nämä koulut perustavat kasvatuksensa ja opetuksensa luonnetaitoihin. Nämä taidot puolestaan perustuvat pääosiltaan positiivisen psykologian ja voimaantumisen teorian ja kasvun ajattelun tutkimuksen  piirissä tehtyihin löydöksiin. Osaltaan vaikuttamassa on ollut näkökulman vaihtamisen taito ja kehityspsykologia.

Pilottikouluissa tuotettiin yhteensä 84 indikaattoria, joista muutosta koskevaan tutkimukseen valittiin 64.  Hankkeeseen kuuluneen kehityskyselyn lisäksi toteutettiin viidessä koulussa kehitysauditointi, jossa haastateltiin oppilaita, vanhempia, opettajia, koulun henkilöstöä ja johtoa. Hankeprosessiin liittyvänä tehtiin mm. koulun toimintaan liittyviä yleisiä havaintoja:

  1. Perinteisesti koulua tarkastellaan yksittäisen opettajan pedagogiikkana ja olosuhteiden tasalaatuisena mahdollistamisena - yksittäinen opettaja saa vain harvoin aikaiseksi merkittäviä vahvuuksiin liittyviä tuloksia? Koulun pedagogiikkaa ei juuri johdeta pedagogisen vapauden vuoksi eikä koulun työyhteisö tunnista niitä kulttuurisia piirteitä, jotka samankaltaistavat yksittäisten opettajien toiminnan. Koulun vuorovaikutussysteemi neutralisoi yksittäiset ponnistelut.
  2. On mahdollista, että koko koulu työskentelee vahvuuksien suuntaan. Tämä ei ole itsestään selvää, kun korostetaan  opettajien pedagogista vapautta ja opetusvelvollisuuteen perustuvaa palkkausjärjestelmää.
  3. Kehittyy vahvuuspedagogiikka, joka mahdollistaa vahvuuksien käsittelyn oppilaiden kanssa systemaattisesti. Pedagogisten muutosten aikaansaaminen on suhteellisen helppoa syste-maattisella työskentelyllä.
  4. Oppilaiden kyky tunnistaa toistensa vahvuuksia kasvaa. Oppilaat tukevat toisiaan hyveiden ja  vahvuuksien lujittamisessa.
  5.  Henkilökunta tunnistaa toistensa vahvuuksia ja koko yhteisö oppii puhumaan vahvuus-kieltä. omiin kykyihinsä. Hyveet ja vahvuudet ohjaavat yhteistoimintaa ja toimivat yhteistoiminnan  eettisenä ohjenuorana.
  6. Koulun henkilökunta yhteistyön laatu paranee vahvuuksien käytön myötä erityisesti työpari tai tiimiopetuksessa. Ylipäätään puhe vahvuuksista ja omien vahvuuksien tunnistaminen lisää turvallisuutta työyhteisössä, vahvistaa erilaisuuden käyttöä voimavarana ja purkaa yhdenmukaisuuden vaatimusten latistavaa vaikutusta.
  7. Vahvuudet antavat mahdollisuuden tehdä yhteistyötä kotien kanssa uudelta pohjalta. Vuorovai-kutuksen laatu muuttuu vahvuuksien tarkastelun myötä.
  8. Pitkäjänteinen työskentely tuo esiin yksilötason myönteisiä muutoksia: vahvuuksilla työsken-tely vaikuttaa niin oppilaisiin, ryhmiin kuin yksittäisiin aikuisiin ja työyhteisöön.
  9. Vahvuuksien kautta tarjoutuu mahdollisuus johtaa yhteistä pedagogiikkaa. Vahvuuksista tulee koulun johtamista vahvistava ja suuntaava ajattelutapa.
  10. Koko koulussa on mahdollisuus synnyttää jäseniään tukeva kulttuuri, jossa ihmiset uskovat omiin kykyihinsä

Muutostutkimuksen ja auditoinnin perusteella kaikilla seitsemällä alueella eli oppilaiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa, opettajien ja oppilaiden keskinäisessä vuorovaikutuksessa ja koulun henkilö-kunnan vuorovaikutuksessa, johdon ja henkilökunnan välisessä vuorovaikutuksessa, vuorovaiku-tuksessa suhteessa yhteistyökumppaneihin ja koulun kulttuurissa havaittiin  mm. seuraavia muutoksia:

Oppilaiden toimintaan liittyviä havaintoja: 1. Aineistossa toistuvat sekä aikuisten että lasten kertomina tarinat lasten erityisten piirteiden määrittymisenä vahvuuksiksi. Hitaus on harkitsevuutta, hiljaisesta kuoriutuu empaattista ystävällisyyttä ja herkkää sosiaalista tilannetajua jne. Aineistoissa on kiistatonta näyttöä vahvuuksien käsittelyn itsetuntoa vahvistavasta ja eheyttävästä vaikutuksesta. 2. Oppilaiden kertoman mukaan vahvuuksia on merkitystä luokkien sisäisessä työskentelyssä esim. ryhmiä kootessa ja että vahvuuksien tunnistaminen itsessä ja muissa on parantanut luokkahenkeä, vähentänyt kilpailua ja kiusaamista. Oppilaat kiinnittävät huomiota ryhmän toimintaan: ”Ketään ei jätetä yksin.” 3. Sekä oppilaat että henkilökunta totesivat, että vahvuuksien tunnistaminen auttaa itsenäisen etenemisen tehtävissä. 4. Siellä missä vahvuuksien käyttö on ollut kohtuullisen intensiivistä, työilmapiiri on parantunut. Haastatteluissa voitiin tunnistaa innostuksen, yhteistyön, oppimisen ilon, ja ystävällisyyden lisääntymistä. Uskallus tuoda asioita esiin on kasvanut. Erilaisuutta hyväksytään paljon.

Henkilökuntaan liittyviä havaintoja. Pitkään vahvuuksien pedagogiikka käyttäneissä kouluissa opettajakunnan enemmistö (60%) näki henkilökunnan keskinäisen vuorovaikutuksen muuttuneen voimakkaasti myönteiseen suuntaan ja vain 2% ei nähnyt mitään kehitystä. Vahvuuksia korostava ajattelu tukee opsin käyttöä. Yhteisen suunnittelun kautta vahvuuksista on tullut opettajakunnalle yhteinen työn ja kielen opettelun kohden. Vahvuuksien käyttö on muuttanut oppilashuollossa käytävää vuoropuhelua. Nyt puhutaan oppilaiden vahvuuksista ja miten niitä saataisiin tuettua. Aineistossa on hypoteesejä oppilashuollon palveluita käyttävien tarpeen muuttumisesta.

Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön liittyviä havaintoja. 1. Tapa viestiä koulun ja kodin välillä on muuttunut. Nykyisin lähdetään liikkeelle vahvuuksista: esim. kodin ja koulun päivät, viestintä ja kehityskeskustelut. 2. Aineistossa on esimerkkejä vanhempia aktivoinnista mukaan vahvuuksien käyttöön oman lapsensa kasvatuksessa. 3. Erilaiset keskustelutehtävät ja projektit ovat auttaneet vanhempia ymmärtämään, mistä vahvuuksia on kyse ja niistä on tullut hyvää palautetta. Vahvuuksien käytön myötä vanhempien rohkeus on kasvanut: ”Uskallan kysyä tarkemmin,  miten lapsella menee koulussa.” 4. Kotitehtävät, ovat tukeneet kotia kasvatustyössä ja  auttaneet käyttämään vahvuuksia omien lasten kasvatuksessa.

Johtamiseen liittyviä havaintoja. Johdon sitoutunut ja päättäväinen esiintyminen vahvuuksille rakennetun pedagogiikan puolesta mahdollistaa yhtenäisen etenemisen. Vahvuuksille perustuvan opetuksen kehittäminen helpottuu, kun se sidotaan koulun suunnittelurakenteisiin ja ennen kaikkea arviointiin. Tiimipohjainen organisoituminen, jossa vahvuuspedagogiikan  edistäminen kuuluu
yhdelle tiimille vahvistaa asiaa.

Koulun kulttuuriin liittyviä havaintoja. Koulun kulttuuriin on pitkään kuulunut vahvuuksille perustuvat pedagoginen ajattelu: ”Tämä on ollut meille pitkään arkipäivää.” Syvien vahvuuksien myötä vahvuudet ovat tulleet piilosta ja taustalta näkyväksi. Tekemiselle on tullut nimi ja teoreet-tista pohjaa. Se, että vahvuuksiin on  suhtauduttu myönteisesti, ei kuitenkaan takaa vahvuus-pedagogiikan systemaattista käyttöä. ”Olit rohkea ottaessasi tämän asian esille, on laadullisesti erilainen kommentti kuin pelkkä sana hyvä.” Vahvuuksien kieli on aiempaa täsmällisempää ja sen syvällinen käyttö vaatii systemaattisuutta. Kyse on mikropedagogiikasta ja ajattelutavan muutoksesta.

Koulut avaavat pian ovensa. Uusi opetussuunnitelma on vasta jalkautumassa kouluihin. Mistä suunta kouluun, jossa kaikki voivat hyvin ja oppimisen ilo vallitsee.

 

 

]]>
2 http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240449-mista-suunta-koulujen-kehittamiselle-miksi-herata-kouluun#comments %23Koulutus Johtaminen Opetussuunnitelma Opiskelu Mon, 24 Jul 2017 07:37:35 +0000 Juhani Räsänen http://juhanirsnen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240449-mista-suunta-koulujen-kehittamiselle-miksi-herata-kouluun
Peruskoulun tasokurssit, päättökokeet ja ammattilukiot http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240363-peruskoulun-tasokurssit-paattokokeet-ja-ammattilukiot <p>Suomalaista koulujärjestelmää, joka on kansainvälisesti tuottanut pitkään hyviä tuloksia, mutta joka on osoittanut viime vuosina rapautumisen merkkejä, on haluttu uudistaa monin tavoin. Eräs tavoiteltava asia on ollut tehokkuus, esimerkiksi välivuosia on haluttu vähentää ja sosialidemokraateille tärkeäksi teemaksi on tullut nykyisellään riittämättömäksi katsotun pelkän peruskoulun kattavan oppivelvollisuuden laajentaminen.</p><p>Minun mielestäni suurimmat ongelmat, joihin tulisi peruskoulussa tarttua, ovat vaatimustason lasku, jota ovat avittaneet elämyspainotteisuudet, arvosanoista luopuminen tai niiden inflaatio. Ratkaisuksi näihin ongelmiin katson, että peruskoulun 7. luokalta alkaen voisi olla matematiikassa ja mahdollisesti muutamassa muussa hyvin tärkeässä oppiaineessa kuten äidinkielessä ja englannin kielessä, tasokurssit, joissa oppilaiden parhaiten menestynyt neljännes voisi edetä omassa oppimisympäristössään eri tahtia ja opiskella oppiaineen syventäviä asioita joutumatta turhautumaan hitaaseen etenemiseen. Arvosanainflaatioon tulisi puuttua niin, että numeroarvostelu palautettaisiin koko peruskouluun, arvosanojen antamisesta annettaisiin oppimääriin liittyviä sitovia ohjeistuksia ja peruskoulun 9. luokan keväälle otettaisiin ylioppilaskirjoitusten kaltaiset mutta niitä helpommat valtakunnalliset kokeet, joista annettaisiin samantyyppiset arvosanat approbaturista laudaturiin kuin ylioppilaskirjoituksissakin.</p><p>Toisen asteen koulutukseen olisin valmis tekemään monien oppilaiden kohdalla suuren muutoksen, joka selkeyttäisi paremmin sitä, millä tavoin sen jälkeen aikoisi suuntautua suoraan ammattiin tai korkeakoulutukseen. Kaikkien toisen asteen oppilaitosten tulisi verkostoitua ja valita yhteistyökouluja niin, että kullakin alueella olisi valittavana yhdestä tai useammasta <em>ammattilukiosta</em>. Tämä ei merkitsisi sitä, että kaikki pakotettaisiin lukemaan tässä vaiheessa koulutusuraansa valmista ammattia, mutta ammattilukio olisi organisoitu moduuleihin siten, että niitä olisi yhteinen yleissivistävä moduuli, laaja yleissivistävä moduuli ja ammattikoulujen tarjoamina useita erilaisia ammatillisia moduuleita. Yleissivistävät moduulit yhdessä muodostaisivat sen, mitä nykyään opiskellaan lukiossa, sillä tarkennuksella, että äidinkieli, matematiikka vähintään lyhyenä oppimääränä ja englannin kieli olisi pakko lukea ja kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Yhteinen yleissivistävä moduuli ja ammatillinen moduuli muodostaisivat sen, mitä nykyään kullakin alalla opiskellaan ammattikoulussa sillä tarkennuksella, että nytkin yleissivistävien aineiden osuutta kuten mainittua kolmea ainetta ja niiden lisäksi tietotekniikan perustaitoja painotettaisiin hieman nykyistä enemmän.</p><p>Kun nykyisellään lukioihin on joskus korkeatkin sisäänpääsyrajat ja lähes aina korkeammat kuin suosituimpiin ammattikouluihin, toki sisäänpääsyrajat muodostuisivat uudessakin järjestelmässä ammattilukioihin niiden suosituimmuuden mukaan, koska eivät kaikki mahdu yhteen oppilaitokseen sisälle eikä se olisi edes tarkoituksenmukaista. Lukio- ja ammattiopintojen valikoimista rajoitettaisiin kuitenkin lisäksi niin, että <em>toisen asteen koulutuksen saisi suorittaa pelkillä yleissivistävillä moduuleilla vain, jos peruskoulun kouluarvosanat ja päättökokeen yleisarvosana olisivat määrättyä tasoa korkeampia</em>, esimerkiksi yli 8,0 ja vähintään magna cum laude. Ne, joilla tämä ehto ei täyttyisi, joutuisivat suorittamaan yhteisen yleissivistävän moduulin lisäksi jonkun ammatillisen moduulin pakollisena, mutta heillä olisi kuitenkin valinnan mahdollisuus suorittaa vielä laajakin yleissivistävä moduuli, jolloin toisen asteen opinnot kestäisivät noin 4,5-5 vuotta. Tällöin reagoitaisiin etukäteen siihen, kenellä on todennäköisintä pystyä suuntaamaan vähimmin välivuosin korkeakouluopintoihin ja kenellä on syytä olla varalla ammattitutkinto, mutta toisaalta mahdollisuuksien tasa-arvoa ei vaarannettaisi, koska vaikka peruskoulun päättökokeet olisivat menneet huonosti, voisi edelleen petrata toisella asteella ja myöhemmin pyrkiä korkeakouluopintoihin pääsykokeiden ja ylioppilasarvosanojen perusteella kuten nykyäänkin.</p><p>Lisäksi katson, että sekä peruskoulun että toisen asteen oppimateriaalit tulee saada opiskelijoille maksuttomiksi teettämällä ne avoimilla lisensseillä ja julkaisemalla verkossa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomalaista koulujärjestelmää, joka on kansainvälisesti tuottanut pitkään hyviä tuloksia, mutta joka on osoittanut viime vuosina rapautumisen merkkejä, on haluttu uudistaa monin tavoin. Eräs tavoiteltava asia on ollut tehokkuus, esimerkiksi välivuosia on haluttu vähentää ja sosialidemokraateille tärkeäksi teemaksi on tullut nykyisellään riittämättömäksi katsotun pelkän peruskoulun kattavan oppivelvollisuuden laajentaminen.

Minun mielestäni suurimmat ongelmat, joihin tulisi peruskoulussa tarttua, ovat vaatimustason lasku, jota ovat avittaneet elämyspainotteisuudet, arvosanoista luopuminen tai niiden inflaatio. Ratkaisuksi näihin ongelmiin katson, että peruskoulun 7. luokalta alkaen voisi olla matematiikassa ja mahdollisesti muutamassa muussa hyvin tärkeässä oppiaineessa kuten äidinkielessä ja englannin kielessä, tasokurssit, joissa oppilaiden parhaiten menestynyt neljännes voisi edetä omassa oppimisympäristössään eri tahtia ja opiskella oppiaineen syventäviä asioita joutumatta turhautumaan hitaaseen etenemiseen. Arvosanainflaatioon tulisi puuttua niin, että numeroarvostelu palautettaisiin koko peruskouluun, arvosanojen antamisesta annettaisiin oppimääriin liittyviä sitovia ohjeistuksia ja peruskoulun 9. luokan keväälle otettaisiin ylioppilaskirjoitusten kaltaiset mutta niitä helpommat valtakunnalliset kokeet, joista annettaisiin samantyyppiset arvosanat approbaturista laudaturiin kuin ylioppilaskirjoituksissakin.

Toisen asteen koulutukseen olisin valmis tekemään monien oppilaiden kohdalla suuren muutoksen, joka selkeyttäisi paremmin sitä, millä tavoin sen jälkeen aikoisi suuntautua suoraan ammattiin tai korkeakoulutukseen. Kaikkien toisen asteen oppilaitosten tulisi verkostoitua ja valita yhteistyökouluja niin, että kullakin alueella olisi valittavana yhdestä tai useammasta ammattilukiosta. Tämä ei merkitsisi sitä, että kaikki pakotettaisiin lukemaan tässä vaiheessa koulutusuraansa valmista ammattia, mutta ammattilukio olisi organisoitu moduuleihin siten, että niitä olisi yhteinen yleissivistävä moduuli, laaja yleissivistävä moduuli ja ammattikoulujen tarjoamina useita erilaisia ammatillisia moduuleita. Yleissivistävät moduulit yhdessä muodostaisivat sen, mitä nykyään opiskellaan lukiossa, sillä tarkennuksella, että äidinkieli, matematiikka vähintään lyhyenä oppimääränä ja englannin kieli olisi pakko lukea ja kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa. Yhteinen yleissivistävä moduuli ja ammatillinen moduuli muodostaisivat sen, mitä nykyään kullakin alalla opiskellaan ammattikoulussa sillä tarkennuksella, että nytkin yleissivistävien aineiden osuutta kuten mainittua kolmea ainetta ja niiden lisäksi tietotekniikan perustaitoja painotettaisiin hieman nykyistä enemmän.

Kun nykyisellään lukioihin on joskus korkeatkin sisäänpääsyrajat ja lähes aina korkeammat kuin suosituimpiin ammattikouluihin, toki sisäänpääsyrajat muodostuisivat uudessakin järjestelmässä ammattilukioihin niiden suosituimmuuden mukaan, koska eivät kaikki mahdu yhteen oppilaitokseen sisälle eikä se olisi edes tarkoituksenmukaista. Lukio- ja ammattiopintojen valikoimista rajoitettaisiin kuitenkin lisäksi niin, että toisen asteen koulutuksen saisi suorittaa pelkillä yleissivistävillä moduuleilla vain, jos peruskoulun kouluarvosanat ja päättökokeen yleisarvosana olisivat määrättyä tasoa korkeampia, esimerkiksi yli 8,0 ja vähintään magna cum laude. Ne, joilla tämä ehto ei täyttyisi, joutuisivat suorittamaan yhteisen yleissivistävän moduulin lisäksi jonkun ammatillisen moduulin pakollisena, mutta heillä olisi kuitenkin valinnan mahdollisuus suorittaa vielä laajakin yleissivistävä moduuli, jolloin toisen asteen opinnot kestäisivät noin 4,5-5 vuotta. Tällöin reagoitaisiin etukäteen siihen, kenellä on todennäköisintä pystyä suuntaamaan vähimmin välivuosin korkeakouluopintoihin ja kenellä on syytä olla varalla ammattitutkinto, mutta toisaalta mahdollisuuksien tasa-arvoa ei vaarannettaisi, koska vaikka peruskoulun päättökokeet olisivat menneet huonosti, voisi edelleen petrata toisella asteella ja myöhemmin pyrkiä korkeakouluopintoihin pääsykokeiden ja ylioppilasarvosanojen perusteella kuten nykyäänkin.

Lisäksi katson, että sekä peruskoulun että toisen asteen oppimateriaalit tulee saada opiskelijoille maksuttomiksi teettämällä ne avoimilla lisensseillä ja julkaisemalla verkossa.

]]>
7 http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240363-peruskoulun-tasokurssit-paattokokeet-ja-ammattilukiot#comments Ammattikoulu Ammattilukiot Lukio Opiskelu Peruskoulu Fri, 21 Jul 2017 09:57:34 +0000 Mikko Nummelin http://mikkonummelin.puheenvuoro.uusisuomi.fi/240363-peruskoulun-tasokurssit-paattokokeet-ja-ammattilukiot
Väkivaltainen käyttäytyminen saa jatkua, niin työssä kuin kotona. http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239872-vakivaltainen-kayttaytyminen-saa-jatkua-niin-tyossa-kuin-kotona <p>Hovioikeus on aiemmin linjannut mm., että <strong>rikoksen rangaistavuutta vähentää</strong> mm. rikoksen lyhyt kesto. Nyt on saatu tietoon uusi rangaistusta alentava tekijä: jos rikoksesta tuomittaisiin vankeutta ja se estäisi rikoksentekijän työllistymisen turvallisuusvalvojaksi tai vartijaksi pitkäksi aikaa niin on paikallaan vankeuden sijaan tuomita vain sakkorangaistus.</p><p><em>&quot;...suuttui pienistäkin asioista ja löi ja potki tyttöä. Tytön mukaan häntä oli myös kuristettu sekä myös muun muassa vedetty hiuksista niin, että hän raahautui miehen perässä jalat verille hiekkatiellä.&quot;</em></p><p><em>&quot;Lääkäri totesi fyysisten vammojen lisäksi, että tyttö tarvitsee pidempää hoitoa psyykkisen toipumisen turvaamiseksi.&quot;</em></p><p>Jos siis kuka tahansa, koska tahansa, syyllistyy väkivaltaan niin kannattaa puolustautua ainakin seuraavilla seikoilla:</p><p>-tarkoituksena oli pahoinpidellä vain lyhyen aikaa</p><p>-aion kouluttautua vartijaksi tai järjestyksenvalvojaksi</p><p>Siinä <a href="http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Nuori-mies-alisti-tytt%C3%B6kaveriaan-pitk%C3%A4%C3%A4n-tuomioksi-sakkoja-ettei-vartijakortti-mene/1012211?pwbi=40b4f9b9290b2ba9f74b6f023a3c5d27">päivän vinkit fiksuille</a>!</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hovioikeus on aiemmin linjannut mm., että rikoksen rangaistavuutta vähentää mm. rikoksen lyhyt kesto. Nyt on saatu tietoon uusi rangaistusta alentava tekijä: jos rikoksesta tuomittaisiin vankeutta ja se estäisi rikoksentekijän työllistymisen turvallisuusvalvojaksi tai vartijaksi pitkäksi aikaa niin on paikallaan vankeuden sijaan tuomita vain sakkorangaistus.

"...suuttui pienistäkin asioista ja löi ja potki tyttöä. Tytön mukaan häntä oli myös kuristettu sekä myös muun muassa vedetty hiuksista niin, että hän raahautui miehen perässä jalat verille hiekkatiellä."

"Lääkäri totesi fyysisten vammojen lisäksi, että tyttö tarvitsee pidempää hoitoa psyykkisen toipumisen turvaamiseksi."

Jos siis kuka tahansa, koska tahansa, syyllistyy väkivaltaan niin kannattaa puolustautua ainakin seuraavilla seikoilla:

-tarkoituksena oli pahoinpidellä vain lyhyen aikaa

-aion kouluttautua vartijaksi tai järjestyksenvalvojaksi

Siinä päivän vinkit fiksuille!

]]>
3 http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239872-vakivaltainen-kayttaytyminen-saa-jatkua-niin-tyossa-kuin-kotona#comments Hovioikeus Opiskelu Tuomio Väkivalta Vartija Sun, 09 Jul 2017 06:31:50 +0000 Juhani Vehmaskangas http://juhanivehmaskangas.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239872-vakivaltainen-kayttaytyminen-saa-jatkua-niin-tyossa-kuin-kotona
Maahanmuuttajien koulutuspolkuihin joustoa http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239849-maahanmuuttajien-koulutuspolkuihin-joustoa <p>&nbsp; &nbsp; &nbsp;&quot;<em>Maahanmuuttajille esitetään uutta joustavaa koulutusmallia, jonka toteuttajina voisivat olla kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot. Esityksen on laatinut opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä.</em>&quot;</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.oph.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/101/0/maahanmuuttajille_uusi_joustava_koulutusmalli">Opetushallituksen verkkouutisoinnin</a> perusteella kansalais- ja kansanopistojen, avoimen korkeakoulun, kesäyliopistojen ja opintokeskusten verkostoa valtakunnallisesti kattavaa verkostoa tulee hyödyntää monimuotoisesti maahanmuuttajien kotoutumisohjelman tukena.&nbsp;</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp;&quot;-<em> Maahanmuuttajien polut koulutukseen ja työelämään ovat meillä liian jäykkiä ja pitkiä. Esimerkiksi kotona lapsia hoitavat maahanmuuttajavanhemmat jäävät usein koulutuksen ulkopuolelle. Kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot ovat jo nyt merkittäviä maahanmuuttajien kouluttajia ja kotouttajia. <strong>Otamme tämän osaamisen ja koko maan kattavan verkoston nyt uuteen käyttöön</strong></em>.&quot;, &nbsp;toteaa usein asiallinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen.</p><p>&nbsp;</p><p>Vapaan &nbsp;sivistystyön piiriin kuuluvien oppilaitosten tarjoamien koulutuspalveluiden hyödyntäminen maahanmuuttajien kotoutumista vahvistavasti on erittäin kannatettava hanke - näihin oppilaitoksiin hakeutuu muutoinkin sosiaalisesti aktiivista ja avomielistä &nbsp;oppilasainesta, joten maahanmuuttajille kielen- ja maan kulttuurin opiskelun yhdistäminen integroitumiseen on jatkossa aiempaa helpompaa kannustavasti vuorovaikutteisessa opiskeluympäristössä :)</p><p>&nbsp; &nbsp; &nbsp;<em>&quot;</em><em>Ehdotus vahvistaisi vapaan sivistystyön eri oppilaitosmuotojen roolia maahanmuuttajien kotouttamisessa. Uusi koulutus vastaisi luku- ja kirjoitustaidon koulutukseen tällä hetkellä osallistuvien tarpeisiin. Lisäksi se tavoittaisi ja palvelisi kohderyhmiä, jotka tällä hetkellä jäävät koulutuksen ulkopuolelle</em>.&quot;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>      "Maahanmuuttajille esitetään uutta joustavaa koulutusmallia, jonka toteuttajina voisivat olla kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot. Esityksen on laatinut opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä."

 

Opetushallituksen verkkouutisoinnin perusteella kansalais- ja kansanopistojen, avoimen korkeakoulun, kesäyliopistojen ja opintokeskusten verkostoa valtakunnallisesti kattavaa verkostoa tulee hyödyntää monimuotoisesti maahanmuuttajien kotoutumisohjelman tukena. 

     "- Maahanmuuttajien polut koulutukseen ja työelämään ovat meillä liian jäykkiä ja pitkiä. Esimerkiksi kotona lapsia hoitavat maahanmuuttajavanhemmat jäävät usein koulutuksen ulkopuolelle. Kansalaisopistot, kansanopistot, opintokeskukset ja kesäyliopistot ovat jo nyt merkittäviä maahanmuuttajien kouluttajia ja kotouttajia. Otamme tämän osaamisen ja koko maan kattavan verkoston nyt uuteen käyttöön.",  toteaa usein asiallinen opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen.

 

Vapaan  sivistystyön piiriin kuuluvien oppilaitosten tarjoamien koulutuspalveluiden hyödyntäminen maahanmuuttajien kotoutumista vahvistavasti on erittäin kannatettava hanke - näihin oppilaitoksiin hakeutuu muutoinkin sosiaalisesti aktiivista ja avomielistä  oppilasainesta, joten maahanmuuttajille kielen- ja maan kulttuurin opiskelun yhdistäminen integroitumiseen on jatkossa aiempaa helpompaa kannustavasti vuorovaikutteisessa opiskeluympäristössä :)

     "Ehdotus vahvistaisi vapaan sivistystyön eri oppilaitosmuotojen roolia maahanmuuttajien kotouttamisessa. Uusi koulutus vastaisi luku- ja kirjoitustaidon koulutukseen tällä hetkellä osallistuvien tarpeisiin. Lisäksi se tavoittaisi ja palvelisi kohderyhmiä, jotka tällä hetkellä jäävät koulutuksen ulkopuolelle."

 

]]>
4 http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239849-maahanmuuttajien-koulutuspolkuihin-joustoa#comments Äidinkieli Integraatio Kotoutuminen Maahanmuutto Opiskelu Sat, 08 Jul 2017 13:19:46 +0000 Juho Antikainen http://jiihooantikainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239849-maahanmuuttajien-koulutuspolkuihin-joustoa