Kokoomus http://pelisuomi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/132445/all Mon, 10 Jun 2019 19:08:07 +0300 fi Kokoomus vedenjakajalla http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277195-kokoomus-vedenjakajalla <p>Kansallinen Kokoomus on tällä hetkellä vedenjakajalla. Oikeastaan ensimmäistä kertaa puolueen historiassa se on tilanteessa, jossa sen on tehtävä valinta Suomen markkinaoikeiston arvokonservatiivisen ja arvoliberaalin siiven välillä. Miksi? Koska kokoomuksella on ensi kertaa kilpailija talousliberaalien mutta arvokonservatiivisten äänestäjien poliittisessa lokerossa &ndash; perussuomalaiset.</p><p>Arvio perustuu käytännössä kolmeen komponenttiin:</p><ol><li>PS:n liikkuminen kohti markkinaliberalismia</li><li>Uusi tilanne ja kokoomuksen arvio optimaalisista liikkeistä siinä</li><li>Tehtävän liikkeen vaikutukset</li></ol><p><strong>Ensiksi</strong>, perussuomalaisten siirtymä on asia johon on alettu kiinnittää huomiota vasta vaalikevään myötä laajemmin median toimesta, vaikka se on ollut aistittavissa jo jonkin aikaa. Ennen vaaleja niin Ylen kuin HS:n vaalikone näytti PS-ehdokkaiden olevan lähimpänä kokoomuksen talouskantoja<u><a href="https://pbs.twimg.com/media/D5zzAzBW4AAIs6Y.jpg">[1]</a><a href="https://pbs.twimg.com/media/D5zzEcNXsAAPDyf.jpg">[2]</a><a href="https://pbs.twimg.com/media/D5zzGYBWAAEi57H.jpg">[3]</a></u>. Niin ikään ennen vaaleja <u><a href="https://www.is.fi/politiikka/art-2000006067589.html">huomattiin</a></u> mielipidemittausten tausta-aineistosta, että siirtymää tapahtuu nyt myös kokoomuksen ja keskustan riveistä perussuomalaisiin.<br /><br />Vaalien jälkeen Yleisradio <u><a href="https://yle.fi/uutiset/3-10734540">havainnoi koosteessaan äänestysalueista</a></u>, että alueet joilla PS oli suurin painottuivat mediaaniltaan rikkaampaan osaan alueista. Valtio-opin professori <strong>Hanna Wass</strong> vetosi muun muassa tähän, kun hän&nbsp;analysoi <u><a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/nyt-irtosi-perussuomalaisten-kasvun-tulppa-sanoo-professori-suomesta-loytyi-uusi-ryhma-perusporvarit-sellainen-salarakas/a5d3b421-e965-46c6-a54d-946126fe6ccd">perussuomalaisten vetoavan nyt myös porvaristoon</a></u> uudella tavalla. Viimeksi samansuuntaisen tulkinnan vahvisti kokoomuksen eurovaaliehdokas <strong>Eija-Riitta Korhola</strong> <u><a href="https://www.verkkouutiset.fi/napaytys/">tekstissään</a></u>.<br /><br />Näiden pohjalta lienee suhteellisen turvallista sanoa, että PS-puolueen siirtymää kohti markkinaliberaalimpia kantoja on tosiaan tapahtunut. Ainakin tarpeellisissa määrin, jotta se houkuttelee nyt myös kokoomuslaisia.<br /><br /><strong>Toinen</strong>&nbsp;osa liittyy kokoomuksen liikkeisiin uudessa tilanteessa, jossa sen kanssa arvokonservatiivisista markkinaliberalismiin suuntautuvista äänestäjistä kilpailee toinen puolue. Aiemmin kokoomus on ollut siitä otollisessa tilanteessa vuosikymmeniä, että mainitulla äänestäjäryhmällä ei juuri ole ollut vaihtoehtoa kotimaisella puoluekentällä. Kaikki muut puolueet ovat joko olleet arvoiltaan liian liberaaleja tai talouskannoiltaan liian epäliberaaleja. Kokoomus on ikään kuin saanut rauhassa toimia suomalaisen markkinaliberaalin kohortin sateenvarjopuolueena.&nbsp;<br /><br />Näin ollen sen ei ole tarvinnut mitenkään erityisesti pitää arvokonservatiivista kohorttia tyytyväisenä konservatiivisella politiikalla, vaan se on voinut keskittyä urbaanien liberaalien kosiskeluun liberaalimmalla politiikalla.<br /><br />Nyt kun perussuomalaiset ovat arvokonservatiivisena ja tarpeellisissa määrin markkinaliberaaleina liikkuneet kilpailemaan kyseisestä kohortista, on nähdäkseni kokoomuksen alettava myös uudella tavalla pitämään konservatiivista kohorttiaan tyytyväisenä mikäli se mielii sen pitää PS:n paineessa. Kokoomuksen on tässä vaiheessa punnittava, onko sen saavutettavissa isompi kannatus suomalaisen puoluekentän arvoliberaalissa vai arvokonservatiivisessa päässä. Molempia kohortteja on uudessa tilanteessa ja arvosuuntautumista korostavassa poliittisessa kontekstissa hankala pitää.<br /><br /><strong>Kolmas</strong>&nbsp;komponentti on sitten tämän kokoomuksen siirron seuraukset poliittiselle kentälle. Jos kokoomus valitsee edellä kuvatun arvokonservatiivien äänistä kamppailun, tarkoittanee se puolueen arvoliberaalin siiven vuotamista jonnekin. Todennäköisesti vihreisiin. Tällöin vihreiden keskustaoikeistolainen siipi vahvistuu ja puolueesta saattaa oikeasti tulla se poliittisen keskustan liberaali puolue joka se kuvittelee ja väittää olevansa jo nyt.<br /><br />Vastaavasti kokoomuksen pyrkiessä miellyttämään konservatiiveja konservatiivisemmalla politiikalla ja liberaalisiiven vuotaessa, kokoomuksesta muodostuu arvokonservatiivisempi puolue. Tällöin se olisi tulevaisuudessa potentiaalinen hallituskumppani perussuomalaisille, mutta yhteistyö esimerkiksi demarien ja vihreiden kanssa varmasti vaikeutuisi.<br /><br />Toki kokoomus voi valita toisinkin, arvoliberaalin kohorttinsa. Tällöin he käytännössä lahjoittavat arvokonservatiiviset markkinaliberaalimmat äänestäjänsä perussuomalaisille, joka kasvaisi edelleen. Olettaen etteivät markkinaliberalismia karsastavat äänestäjät lähde lätkimään.</p><hr /><p>Kummin kokoomus sitten valitsee? Väitän, että kokoomuksen asema oppositiossa perussuomalaisten kanssa vaikuttaa paljon. Kun hallitukseksi muodostui <strong>Antti Rinteen</strong> (sdp) johtama kokoonpano yhdessä keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n kanssa, on kokoomuksen hyvin vaikea kritisoida suhteellisen arvoliberaalin hallituksen politiikkaa sosiaalisella akselilla PS:n ollessa niin ikään oppositiossa ilman, että leimaantuu konservatiiviseksi.</p><p>Toisin sanoen, kokoomuksen on oppositiossa helpompi kisata PS:n kanssa arvokonservatiivien äänistä ja siten tehdä valinta siihen suuntaan. Toki kokoomus voi tehdä tietoisen päätöksen haastaa kansanrintamahallitusta korostetusti pelkästään talouspolitiikan saralla ja olla politikoimatta politiikassa yhä keskeisemmällä arvoakselilla ollenkaan. Kokoomuksen kohtalona voi kuitenkin olla toiseksi jääminen opposition herruudesta taistellessa, jos kokoomus keskittyy vain talouspolitiikkaan samalla, kun PS keskittyy sekä talouspolitiikkaan että arvokysymyksiin.</p> Kansallinen Kokoomus on tällä hetkellä vedenjakajalla. Oikeastaan ensimmäistä kertaa puolueen historiassa se on tilanteessa, jossa sen on tehtävä valinta Suomen markkinaoikeiston arvokonservatiivisen ja arvoliberaalin siiven välillä. Miksi? Koska kokoomuksella on ensi kertaa kilpailija talousliberaalien mutta arvokonservatiivisten äänestäjien poliittisessa lokerossa – perussuomalaiset.

Arvio perustuu käytännössä kolmeen komponenttiin:

  1. PS:n liikkuminen kohti markkinaliberalismia
  2. Uusi tilanne ja kokoomuksen arvio optimaalisista liikkeistä siinä
  3. Tehtävän liikkeen vaikutukset

Ensiksi, perussuomalaisten siirtymä on asia johon on alettu kiinnittää huomiota vasta vaalikevään myötä laajemmin median toimesta, vaikka se on ollut aistittavissa jo jonkin aikaa. Ennen vaaleja niin Ylen kuin HS:n vaalikone näytti PS-ehdokkaiden olevan lähimpänä kokoomuksen talouskantoja[1][2][3]. Niin ikään ennen vaaleja huomattiin mielipidemittausten tausta-aineistosta, että siirtymää tapahtuu nyt myös kokoomuksen ja keskustan riveistä perussuomalaisiin.

Vaalien jälkeen Yleisradio havainnoi koosteessaan äänestysalueista, että alueet joilla PS oli suurin painottuivat mediaaniltaan rikkaampaan osaan alueista. Valtio-opin professori Hanna Wass vetosi muun muassa tähän, kun hän analysoi perussuomalaisten vetoavan nyt myös porvaristoon uudella tavalla. Viimeksi samansuuntaisen tulkinnan vahvisti kokoomuksen eurovaaliehdokas Eija-Riitta Korhola tekstissään.

Näiden pohjalta lienee suhteellisen turvallista sanoa, että PS-puolueen siirtymää kohti markkinaliberaalimpia kantoja on tosiaan tapahtunut. Ainakin tarpeellisissa määrin, jotta se houkuttelee nyt myös kokoomuslaisia.

Toinen osa liittyy kokoomuksen liikkeisiin uudessa tilanteessa, jossa sen kanssa arvokonservatiivisista markkinaliberalismiin suuntautuvista äänestäjistä kilpailee toinen puolue. Aiemmin kokoomus on ollut siitä otollisessa tilanteessa vuosikymmeniä, että mainitulla äänestäjäryhmällä ei juuri ole ollut vaihtoehtoa kotimaisella puoluekentällä. Kaikki muut puolueet ovat joko olleet arvoiltaan liian liberaaleja tai talouskannoiltaan liian epäliberaaleja. Kokoomus on ikään kuin saanut rauhassa toimia suomalaisen markkinaliberaalin kohortin sateenvarjopuolueena. 

Näin ollen sen ei ole tarvinnut mitenkään erityisesti pitää arvokonservatiivista kohorttia tyytyväisenä konservatiivisella politiikalla, vaan se on voinut keskittyä urbaanien liberaalien kosiskeluun liberaalimmalla politiikalla.

Nyt kun perussuomalaiset ovat arvokonservatiivisena ja tarpeellisissa määrin markkinaliberaaleina liikkuneet kilpailemaan kyseisestä kohortista, on nähdäkseni kokoomuksen alettava myös uudella tavalla pitämään konservatiivista kohorttiaan tyytyväisenä mikäli se mielii sen pitää PS:n paineessa. Kokoomuksen on tässä vaiheessa punnittava, onko sen saavutettavissa isompi kannatus suomalaisen puoluekentän arvoliberaalissa vai arvokonservatiivisessa päässä. Molempia kohortteja on uudessa tilanteessa ja arvosuuntautumista korostavassa poliittisessa kontekstissa hankala pitää.

Kolmas komponentti on sitten tämän kokoomuksen siirron seuraukset poliittiselle kentälle. Jos kokoomus valitsee edellä kuvatun arvokonservatiivien äänistä kamppailun, tarkoittanee se puolueen arvoliberaalin siiven vuotamista jonnekin. Todennäköisesti vihreisiin. Tällöin vihreiden keskustaoikeistolainen siipi vahvistuu ja puolueesta saattaa oikeasti tulla se poliittisen keskustan liberaali puolue joka se kuvittelee ja väittää olevansa jo nyt.

Vastaavasti kokoomuksen pyrkiessä miellyttämään konservatiiveja konservatiivisemmalla politiikalla ja liberaalisiiven vuotaessa, kokoomuksesta muodostuu arvokonservatiivisempi puolue. Tällöin se olisi tulevaisuudessa potentiaalinen hallituskumppani perussuomalaisille, mutta yhteistyö esimerkiksi demarien ja vihreiden kanssa varmasti vaikeutuisi.

Toki kokoomus voi valita toisinkin, arvoliberaalin kohorttinsa. Tällöin he käytännössä lahjoittavat arvokonservatiiviset markkinaliberaalimmat äänestäjänsä perussuomalaisille, joka kasvaisi edelleen. Olettaen etteivät markkinaliberalismia karsastavat äänestäjät lähde lätkimään.


Kummin kokoomus sitten valitsee? Väitän, että kokoomuksen asema oppositiossa perussuomalaisten kanssa vaikuttaa paljon. Kun hallitukseksi muodostui Antti Rinteen (sdp) johtama kokoonpano yhdessä keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n kanssa, on kokoomuksen hyvin vaikea kritisoida suhteellisen arvoliberaalin hallituksen politiikkaa sosiaalisella akselilla PS:n ollessa niin ikään oppositiossa ilman, että leimaantuu konservatiiviseksi.

Toisin sanoen, kokoomuksen on oppositiossa helpompi kisata PS:n kanssa arvokonservatiivien äänistä ja siten tehdä valinta siihen suuntaan. Toki kokoomus voi tehdä tietoisen päätöksen haastaa kansanrintamahallitusta korostetusti pelkästään talouspolitiikan saralla ja olla politikoimatta politiikassa yhä keskeisemmällä arvoakselilla ollenkaan. Kokoomuksen kohtalona voi kuitenkin olla toiseksi jääminen opposition herruudesta taistellessa, jos kokoomus keskittyy vain talouspolitiikkaan samalla, kun PS keskittyy sekä talouspolitiikkaan että arvokysymyksiin.

]]>
35 http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277195-kokoomus-vedenjakajalla#comments Kotimaa Arvokonservatismi Kokoomus Oppositio Perussuomalaiset Politiikka Mon, 10 Jun 2019 16:08:07 +0000 Julius Lehtinen http://juliuslaurilehtinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277195-kokoomus-vedenjakajalla
Kokoomuslaisen kesäkirje Petteri Orpolle http://helirty.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277050-kokoomuslaisen-kesakirje-petteri-orpolle <p>Hei Petteri!</p><p><br />Rankka kevät takana meillä kokoomuslaisilla. Vaalitöitä huhkittiin kukin tahoillamme. Sinä siellä Helsingissä, me täällä maakunnissa. Eduskuntavaalit ja niitä seuranneet hallitusneuvottelut menivät meiltä tällä kertaa aika lailla handuun. Kirvelevä tappiohan se oli, ainakin peruskokoomuslaisen mielestä. Eurovaalien hyvä tulos lievitti vähän suurinta tuskaa.</p><p><br />Verkkouutisista luin, että olet tuulettamassa puolueorganisaatiotamme vaalitappion jälkeen oppositiomoodiin. Se on hyvä asia. Välitäthän minultakin kiitokset Pesosen Jannelle täältä Satakunnasta. Kolmet vaalit kolmen vuoden sisään on kova suoritus keneltä tahansa. Jannelle iloa ja intoa uusiin tehtäviin Uudenmaan Kokoomuksen toiminnanjohtajana!</p><p><br />Meillä menee kuulemani mukaan vaihtoon myös eduskuntaryhmän johto. Sekin on minusta hyvä asia. Uusi aika vaatii uudet tekijät. Mutta....</p><p><br />Pikkulinnut kertoivat, että Sinä Petteri olisit ehdottamassa ensi viikolla Mykkästä Kokoomuksen uudeksi ryhmyriksi. Saanko ehdottaa, että miettisit asiaa vielä toisenkin kerran? Teidän kahden tiimi &amp; ideologia eivät oikein ottaneet tulta alleen ek-vaaleissa. Näetkö, että sama combo kuitenkin toimisi oppositiojohtona? Minä en pidä ratkaisua parhaana mahdollisena. Mietin lähinnä sitä, että kun te kaksi kerran olette niin hyviä kavereita keskenänne - kuka teitä sparraa ja opponoi jos olette kaikesta samaa mieltä? Juuri sitä Kokoomus nimittäin nyt tarvitsee, olemassaolevan kyseenalaistamista, uutta ajattelua.</p><p><br />Lepomäki ja Häkkänen olivat Kokoomuksen suurimmat ääniharavat näissä vaaleissa. Heihin äänestäjät luottavat. Molemmilla heistä on kaikki ryhmänjohtajalta vaadittavat ominaisuudet. Molemmista heistä saisit vahvan tukijan ja kirittäjän eduskuntaryhmään. Miettisitkö siis vielä Petteri - olisiko nyt heidän vuoronsa ryhmäjohdossa?</p><p><br />Ei mulla nyt muuta. Meilläpäin odotellaan juhannusta ja kesälomia. Sinulle Petteri toivon mitä parhaita kala- ja koiralenkkikelejä koko kesäksi. Sommoro!</p><p><br />Heli Räty<br />Kokoomuslainen Porista</p> Hei Petteri!


Rankka kevät takana meillä kokoomuslaisilla. Vaalitöitä huhkittiin kukin tahoillamme. Sinä siellä Helsingissä, me täällä maakunnissa. Eduskuntavaalit ja niitä seuranneet hallitusneuvottelut menivät meiltä tällä kertaa aika lailla handuun. Kirvelevä tappiohan se oli, ainakin peruskokoomuslaisen mielestä. Eurovaalien hyvä tulos lievitti vähän suurinta tuskaa.


Verkkouutisista luin, että olet tuulettamassa puolueorganisaatiotamme vaalitappion jälkeen oppositiomoodiin. Se on hyvä asia. Välitäthän minultakin kiitokset Pesosen Jannelle täältä Satakunnasta. Kolmet vaalit kolmen vuoden sisään on kova suoritus keneltä tahansa. Jannelle iloa ja intoa uusiin tehtäviin Uudenmaan Kokoomuksen toiminnanjohtajana!


Meillä menee kuulemani mukaan vaihtoon myös eduskuntaryhmän johto. Sekin on minusta hyvä asia. Uusi aika vaatii uudet tekijät. Mutta....


Pikkulinnut kertoivat, että Sinä Petteri olisit ehdottamassa ensi viikolla Mykkästä Kokoomuksen uudeksi ryhmyriksi. Saanko ehdottaa, että miettisit asiaa vielä toisenkin kerran? Teidän kahden tiimi & ideologia eivät oikein ottaneet tulta alleen ek-vaaleissa. Näetkö, että sama combo kuitenkin toimisi oppositiojohtona? Minä en pidä ratkaisua parhaana mahdollisena. Mietin lähinnä sitä, että kun te kaksi kerran olette niin hyviä kavereita keskenänne - kuka teitä sparraa ja opponoi jos olette kaikesta samaa mieltä? Juuri sitä Kokoomus nimittäin nyt tarvitsee, olemassaolevan kyseenalaistamista, uutta ajattelua.


Lepomäki ja Häkkänen olivat Kokoomuksen suurimmat ääniharavat näissä vaaleissa. Heihin äänestäjät luottavat. Molemmilla heistä on kaikki ryhmänjohtajalta vaadittavat ominaisuudet. Molemmista heistä saisit vahvan tukijan ja kirittäjän eduskuntaryhmään. Miettisitkö siis vielä Petteri - olisiko nyt heidän vuoronsa ryhmäjohdossa?


Ei mulla nyt muuta. Meilläpäin odotellaan juhannusta ja kesälomia. Sinulle Petteri toivon mitä parhaita kala- ja koiralenkkikelejä koko kesäksi. Sommoro!


Heli Räty
Kokoomuslainen Porista

]]>
19 http://helirty.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277050-kokoomuslaisen-kesakirje-petteri-orpolle#comments Kokoomuksen eduskuntaryhmä Kokoomuksen linja Kokoomus Thu, 06 Jun 2019 09:47:44 +0000 Heli Räty http://helirty.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277050-kokoomuslaisen-kesakirje-petteri-orpolle
Kokoomuslainen huomasi ongelman http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277025-kokoomuslainen-huomasi-ongelman <p>Kokoomuksen kansanedustaja Janne Heikkinen on huomannut ongelman pienten yritysten saatavien viipymisessä. Asia on ihan relevantti ja se vaatii korjausta. Huomiota herättävää vain on se, että kokoomuksen toimitusministerit eivät ole vielä nostaneet takapuoltaan ministerinpalleilta, kun syytökset pienyrittäjien kohtelusta tulevan hallituksen suuntaan alkavat lentää. Mikä esti ottaa asiaa käsittelyyn Juha Sipilän &quot;hyvän&quot; hallituksen aikana?</p><p>Kun on kyse politiikasta, niin paras keino peitellä omia tekemättä jättämisiä on kiinnittää huomio siihen mitä toiset aikovat tai eivät aio tehdä. Tämä on juuri sellaista hiekkalaatikkoleikkiä, joka tympäisee jokaista joka vähänkin seuraa politiikan tapahtumia. Tällainen ulostulo tarkoittanee sitä, että&nbsp; kaikki Sipilän hallitukselta tekemättä jääneet asiat ovat kokoomuksen mielestä tulevan hallituksen syntejä jo ennen kuin hallitusta on edes virallisesti nimitetty.</p><p>Rakentavampaa oppositopolitiikkaa odottaisin kuin mitä edelläoleva esimerkki osoittaa. Lienee turha toivo, koska kokoomus on vaihtamassa rauhanajan oloihin tarkoitetun kärkihenkilöstönsä hyökkäyspolitiikan valiojoukkoihin. Odotettavissa lienee kahdella rintamalla hyökkäävä oppositio. Perussuomalaiset somearmeijoineen julistavat kaikki maamme ongelmakohdat ulkomaalaisista johtuviksi, ja kokoomus luo julkisuuden kautta talouskysymyksiin perustuvan pelon ilmapiirin.&nbsp; Kumpikin rintama siis ratsastaa pelolla, mutta eri asioilla.</p><p>Entä mitä tekee hallitus? Toivottavasti hermo pitää niin, että se tekee mahdollisuuksien mukaan sitä politiikkaa mistä on sopinut. Hallitusohjelmassa on parlamentaariseen valmisteluun menevä sosiaaliturvauudistus, jossa oppositio voi tehdä ihan kiusallaan hallituspuolueiden olon vaikeaksi. Sitä odotellessa, nautitaan kesästä ja hymähdellään joutaville ylilyönneille.</p><p><a href="https://www.verkkouutiset.fi/janne-heikkinen-heidat-unohdettiin-saatytalolla/">https://www.verkkouutiset.fi/janne-heikkinen-heidat-unohdettiin-saatytalolla/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomuksen kansanedustaja Janne Heikkinen on huomannut ongelman pienten yritysten saatavien viipymisessä. Asia on ihan relevantti ja se vaatii korjausta. Huomiota herättävää vain on se, että kokoomuksen toimitusministerit eivät ole vielä nostaneet takapuoltaan ministerinpalleilta, kun syytökset pienyrittäjien kohtelusta tulevan hallituksen suuntaan alkavat lentää. Mikä esti ottaa asiaa käsittelyyn Juha Sipilän "hyvän" hallituksen aikana?

Kun on kyse politiikasta, niin paras keino peitellä omia tekemättä jättämisiä on kiinnittää huomio siihen mitä toiset aikovat tai eivät aio tehdä. Tämä on juuri sellaista hiekkalaatikkoleikkiä, joka tympäisee jokaista joka vähänkin seuraa politiikan tapahtumia. Tällainen ulostulo tarkoittanee sitä, että  kaikki Sipilän hallitukselta tekemättä jääneet asiat ovat kokoomuksen mielestä tulevan hallituksen syntejä jo ennen kuin hallitusta on edes virallisesti nimitetty.

Rakentavampaa oppositopolitiikkaa odottaisin kuin mitä edelläoleva esimerkki osoittaa. Lienee turha toivo, koska kokoomus on vaihtamassa rauhanajan oloihin tarkoitetun kärkihenkilöstönsä hyökkäyspolitiikan valiojoukkoihin. Odotettavissa lienee kahdella rintamalla hyökkäävä oppositio. Perussuomalaiset somearmeijoineen julistavat kaikki maamme ongelmakohdat ulkomaalaisista johtuviksi, ja kokoomus luo julkisuuden kautta talouskysymyksiin perustuvan pelon ilmapiirin.  Kumpikin rintama siis ratsastaa pelolla, mutta eri asioilla.

Entä mitä tekee hallitus? Toivottavasti hermo pitää niin, että se tekee mahdollisuuksien mukaan sitä politiikkaa mistä on sopinut. Hallitusohjelmassa on parlamentaariseen valmisteluun menevä sosiaaliturvauudistus, jossa oppositio voi tehdä ihan kiusallaan hallituspuolueiden olon vaikeaksi. Sitä odotellessa, nautitaan kesästä ja hymähdellään joutaville ylilyönneille.

https://www.verkkouutiset.fi/janne-heikkinen-heidat-unohdettiin-saatytalolla/

]]>
11 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277025-kokoomuslainen-huomasi-ongelman#comments hallitus Kokoomus Oppositio Wed, 05 Jun 2019 14:28:56 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/277025-kokoomuslainen-huomasi-ongelman
Nettomaksajista ja Nettosaajista. http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276286-nettomaksajista-ja-nettosaajista <p>Nettomaksaja:<em>&nbsp;kansalainen, joka maksaa&nbsp;veroja&nbsp;enemmän kuin saa rahamääräisesti&nbsp;etuuksia&nbsp;ja julkisia palveluita</em>&nbsp;(<em>työssäkäyvät suurituloiset, joilla ei ole lapsia, ovat nettomaksajia</em>).</p><p>Nettosaaja:<em>&nbsp;kansalainen, joka maksaa&nbsp;veroja&nbsp;vähemmän kuin saa rahamääräisesti&nbsp;etuuksia&nbsp;ja julkisia palveluita (opiskelijat, työttömät ja pienituloiset ovat nettosaajia</em>)</p><p>&nbsp;</p><p>Aihe, joka herättää hirmuisesti tunnelatausta ja erisortin närää kaikissa työnantajapuolen ihmisissä, sekä niissä jotka näissä työpaikoissa työskentelevät työntekijöinä, sekä niissä jotka syystä tai toisesta eivät ole työmarkkinoiden oravanpyörään mukaan lähteneet &ndash; on nettomaksajien ja nettosaajien ero.</p><p>On varsin tyypillistä tehdä jakoa näiden kahden välillä. Heikommin toimeentulevien, jopa keskiluokkaan kuuluvien kansalaisten osa tässä ajattelumallissa on nettosaajan osuus. Tämä tarkoittaa yhteiskunnallista varallisuuden mukaan tehtyä jakoa siitä, kuinka paljon työllä itsensä elättävä kansalainen maksaa veroina sitä osuutta, jonka yhteiskunnan pyörittäminen edellyttää tulla maksetuksi. Toisinsanoen &ndash; mitä vähemmän tienaat, sitä vähemmän otat vastuuta yhteiskunnan talouden rattaista ja ennenkaikkea siitä, että nuo rattaat pyörivät.</p><p>&nbsp;</p><p>Keskustelua asian ympärillä pitää käydä ja ennenkaikkea - pitää voida käydä.</p><p>Perustelu itsessään ei ole, että koska meillä on nettosaajia ja nettomaksajia, pitää tämän olla kiveenkirjoitettu tilanne.</p><p>Tosiasia on, että nettomaksajien ja nettosaajien välisen kuilun kaventamiseksi pitää nähdä vaivaa ja tehdä asioita, tai ongelma &ndash; joka kenties tänään ei ole ongelma, muuttuu todellakin ongelmaksi &ndash; ja sitten me kaikki kärsimme siitä, jostain sellaisesta&nbsp; &ndash; <strong>mitä meidän olisi pitänyt tehdä.</strong></p><p>&nbsp;</p><p><strong>RISKIPELIÄ.</strong></p><p>&nbsp;</p><p>Ratkaisun löytäminen seuraa hallitsijan asennetta. Tämä on totuus myös puhuttaessa raha &ndash; ja talouspolitiikasta. <strong>Siinä missä hyvintoimeentulevan osapuolen</strong> &rdquo;alati kasvava&rdquo; &ndash; menestys on uhattuna, tulevat he tekemään kaikkensa sen eteen, ettei mikään muuttuisi vielä huonommaksi. Tätä perustellaan usein &rdquo;yhteisen hyvän&rdquo; tai &rdquo;kaikkien edun&rdquo; tai &rdquo;kansallisten arvojen&rdquo; mukaisella liturgialla.</p><p>On helppoa unohtaa, että kun vaaditaan esimerkiksi Suomen teollisuuden säilyttämistä &rdquo;Suomessa&rdquo; silläkin uhalla, että meiltä loppuu hengitettävä ilma, tai koska rannikkokaupunkimme tullevat jäämään merenpinnan alle ilmastonmuutoksen seurauksien vuoksi &ndash; että vaihtoehtoja todellakin on. Nämä vaihtoehdot ovat luonnollisestikin vaativia vaihtoehtoja. Pitää kehittää aivan eri lihaksia, kuin millä ollaan totuttu tulemaan toimeen.</p><p>Nämä lihakset tai oikeastaan &rdquo;lihakset&rdquo; sijaitsevat korviemme välissä ja vaativat kantajiltaan muutakin kuin &rdquo;lihasmuistia&rdquo; toimiakseen. Puhun tietenkin aivotyöskentelystä.</p><p>Meidän tulevaisuutemme, kaupankäynnin, teknologian ja teollisuuden saralla on kahdella tapaa poikkeuksellinen; joko me todella lähdemme kehittämään ja kehittymään kansakuntana ja tekniikan saralla etulinjassa kulkevana jälkiteollisena yhteiskuntana tekniikkaa, tai sitten me päädymme kilpailemaan halpatuotantoa jo valmiiksi tarjoavien maiden kanssa halpatuotannon helmistä.</p><p>&nbsp;</p><p>Viimeisimmän vaihtoehdon kanssa tilanne tulee vaikuttamaan niin, että halpatuotannon tuottajat kyllä menestyvät (myös suomessa) mutta palkat ja palveluiden laatu heikkenee. Tämä johtuu suoraan siitä, että halpatuotanto on halpaa tuottaa &ndash; halpojen kustannusten ja heikkolaatuisten tuotteiden kovan menekin vuoksi. Ja koska palkat tulevat putoamaan kilpailussa muiden halpatuotannon maiden kanssa, ei palkalla saada ostettua mitään muuta kuin halpaa ja heikkolaatuista (työntekijäkustannukset/materiaalikustannukset).</p><p>Tästä johtuen nettomaksajien tilanne pysyy kohtuullisena, ellei hyvänä &ndash; mutta rajallisesti. Seuraavaksi käsissämme on&nbsp;<strong>Taloudellinen stagnaatio</strong>&nbsp;tai&nbsp;<strong>taloudellinen pysähtyneisyys</strong>&nbsp; eli yksinkertaisesti stagnaatio, joka tarkoittaa pitkä-aikaista jaksoa jolloin taloudellinen kasvu on hidasta. Taloudellinen kasvu mitataan tavallisesti&nbsp;BKT:n&nbsp;kasvun perusteella.</p><p>Tämä taas tulee johtamaan halpatuotannon määrälliseen lisääntymiseen ja markkinavarmojen ratkaisujen tekemiseen &ndash; mikä itsessään on perusteltua, mutta samaan aikaan kansantaloudelle todellista myrkkyä; tuotantoa ei uskalleta kehittää siellä, missä tuotantoa pitäisi kehittää, eli tuotekehityksen saralla &ndash; vaan pysytään pääasiassa varmassa massatuotannossa. Joka kylläkin tarjoaa voittoa omistajilleen &ndash; vaikkakin sitten ajassa mitattuna rajallisesti.</p><p>Lopputulos on, että kehitys muuttuu vähitellen markkinoiden perässä laahaavaksi, eikä edes etäisesti markkinoita luovaksi kehitykseksi.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Lopuksi</strong></p><p>Tuotanto itsessään monisyinen juttu. Sen kanssa pitää voida laskelmoida, pitää voida luoda uutta, mutta myös säilyttää jotain vanhaa. Markkinatalouden näkökulmasta asiaa ei voida kuitenkaan ihan näin yksiselitteisesti. Meidän pitää uskaltaa hypätä ulos niistä malleista, joissa meillä on hyvä ja turvallinen olla. Pitää uskaltaa luoda uutta ja nähdä vanha sellaisena, josta voidaan jotain oppia. Vanhaan maailmaan ja vanhan maailman kultaisiin päiviin ei voida kuitenkaan takertua. Ne ovat osa menneisyyttämme ja tärkeää perinnettä matkalla tulevaisuuteen. Tulevaisuus itsessään ei kuitenkaan koskaan saavuta meitä, mikäli emme uskalla irroittaa niistä käytännön malleista, rajoista ja uskomuksista, joita olemme sitkeästi vaalineet. Jos Internet &ndash; ja internetissä tapahtuva markkinoiden uudelleen muovautuminen ovat osoitus tästä. Meidän on paljon parempi olla kehityksen, tekniikan ja teollisuuden uudessa eturintamassa &ndash; kuin siellä vanhassa maailmassa, jossa kaikki aiemmin oppimamme ja ymmärtämämme on syntynyt.</p><p>Mikäli me todella haluamme loistaa ja menestyä yhteiskuntana &ndash; on meidän päästettävä irti myös siitä uskosta, että on järkevää ja merkityksellistä vaalia nettomaksajien ja nettosaajien eroja. Se, että tämän päivän nettomaksajien asema on taloudellisesti turvattu &ndash; tämän päivän teknologian, teollisuuden ja innovaatioiden kautta ei saa olla Suomen suunta vain, koska halutaan pitää kiinni kynsin ja hampain tämän päivän teknologiasta ja teollisuudesta. Tulevaisuuden pitää olla kehitykseltään, arvoiltaan ja edistykseltään parempi meille kaikille, riippumatta siitä &ndash; kuulummeko nettomaksajien vaiko nettosaajien kansanryhmään.</p><p>&nbsp;</p><p>Anttiolavi Salonen</p><p><a href="https://www.mielenkartta.fi/politiikka/">https://www.mielenkartta.fi/politiikka/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nettomaksaja: kansalainen, joka maksaa veroja enemmän kuin saa rahamääräisesti etuuksia ja julkisia palveluita (työssäkäyvät suurituloiset, joilla ei ole lapsia, ovat nettomaksajia).

Nettosaaja: kansalainen, joka maksaa veroja vähemmän kuin saa rahamääräisesti etuuksia ja julkisia palveluita (opiskelijat, työttömät ja pienituloiset ovat nettosaajia)

 

Aihe, joka herättää hirmuisesti tunnelatausta ja erisortin närää kaikissa työnantajapuolen ihmisissä, sekä niissä jotka näissä työpaikoissa työskentelevät työntekijöinä, sekä niissä jotka syystä tai toisesta eivät ole työmarkkinoiden oravanpyörään mukaan lähteneet – on nettomaksajien ja nettosaajien ero.

On varsin tyypillistä tehdä jakoa näiden kahden välillä. Heikommin toimeentulevien, jopa keskiluokkaan kuuluvien kansalaisten osa tässä ajattelumallissa on nettosaajan osuus. Tämä tarkoittaa yhteiskunnallista varallisuuden mukaan tehtyä jakoa siitä, kuinka paljon työllä itsensä elättävä kansalainen maksaa veroina sitä osuutta, jonka yhteiskunnan pyörittäminen edellyttää tulla maksetuksi. Toisinsanoen – mitä vähemmän tienaat, sitä vähemmän otat vastuuta yhteiskunnan talouden rattaista ja ennenkaikkea siitä, että nuo rattaat pyörivät.

 

Keskustelua asian ympärillä pitää käydä ja ennenkaikkea - pitää voida käydä.

Perustelu itsessään ei ole, että koska meillä on nettosaajia ja nettomaksajia, pitää tämän olla kiveenkirjoitettu tilanne.

Tosiasia on, että nettomaksajien ja nettosaajien välisen kuilun kaventamiseksi pitää nähdä vaivaa ja tehdä asioita, tai ongelma – joka kenties tänään ei ole ongelma, muuttuu todellakin ongelmaksi – ja sitten me kaikki kärsimme siitä, jostain sellaisesta  – mitä meidän olisi pitänyt tehdä.

 

RISKIPELIÄ.

 

Ratkaisun löytäminen seuraa hallitsijan asennetta. Tämä on totuus myös puhuttaessa raha – ja talouspolitiikasta. Siinä missä hyvintoimeentulevan osapuolen ”alati kasvava” – menestys on uhattuna, tulevat he tekemään kaikkensa sen eteen, ettei mikään muuttuisi vielä huonommaksi. Tätä perustellaan usein ”yhteisen hyvän” tai ”kaikkien edun” tai ”kansallisten arvojen” mukaisella liturgialla.

On helppoa unohtaa, että kun vaaditaan esimerkiksi Suomen teollisuuden säilyttämistä ”Suomessa” silläkin uhalla, että meiltä loppuu hengitettävä ilma, tai koska rannikkokaupunkimme tullevat jäämään merenpinnan alle ilmastonmuutoksen seurauksien vuoksi – että vaihtoehtoja todellakin on. Nämä vaihtoehdot ovat luonnollisestikin vaativia vaihtoehtoja. Pitää kehittää aivan eri lihaksia, kuin millä ollaan totuttu tulemaan toimeen.

Nämä lihakset tai oikeastaan ”lihakset” sijaitsevat korviemme välissä ja vaativat kantajiltaan muutakin kuin ”lihasmuistia” toimiakseen. Puhun tietenkin aivotyöskentelystä.

Meidän tulevaisuutemme, kaupankäynnin, teknologian ja teollisuuden saralla on kahdella tapaa poikkeuksellinen; joko me todella lähdemme kehittämään ja kehittymään kansakuntana ja tekniikan saralla etulinjassa kulkevana jälkiteollisena yhteiskuntana tekniikkaa, tai sitten me päädymme kilpailemaan halpatuotantoa jo valmiiksi tarjoavien maiden kanssa halpatuotannon helmistä.

 

Viimeisimmän vaihtoehdon kanssa tilanne tulee vaikuttamaan niin, että halpatuotannon tuottajat kyllä menestyvät (myös suomessa) mutta palkat ja palveluiden laatu heikkenee. Tämä johtuu suoraan siitä, että halpatuotanto on halpaa tuottaa – halpojen kustannusten ja heikkolaatuisten tuotteiden kovan menekin vuoksi. Ja koska palkat tulevat putoamaan kilpailussa muiden halpatuotannon maiden kanssa, ei palkalla saada ostettua mitään muuta kuin halpaa ja heikkolaatuista (työntekijäkustannukset/materiaalikustannukset).

Tästä johtuen nettomaksajien tilanne pysyy kohtuullisena, ellei hyvänä – mutta rajallisesti. Seuraavaksi käsissämme on Taloudellinen stagnaatio tai taloudellinen pysähtyneisyys  eli yksinkertaisesti stagnaatio, joka tarkoittaa pitkä-aikaista jaksoa jolloin taloudellinen kasvu on hidasta. Taloudellinen kasvu mitataan tavallisesti BKT:n kasvun perusteella.

Tämä taas tulee johtamaan halpatuotannon määrälliseen lisääntymiseen ja markkinavarmojen ratkaisujen tekemiseen – mikä itsessään on perusteltua, mutta samaan aikaan kansantaloudelle todellista myrkkyä; tuotantoa ei uskalleta kehittää siellä, missä tuotantoa pitäisi kehittää, eli tuotekehityksen saralla – vaan pysytään pääasiassa varmassa massatuotannossa. Joka kylläkin tarjoaa voittoa omistajilleen – vaikkakin sitten ajassa mitattuna rajallisesti.

Lopputulos on, että kehitys muuttuu vähitellen markkinoiden perässä laahaavaksi, eikä edes etäisesti markkinoita luovaksi kehitykseksi.

 

Lopuksi

Tuotanto itsessään monisyinen juttu. Sen kanssa pitää voida laskelmoida, pitää voida luoda uutta, mutta myös säilyttää jotain vanhaa. Markkinatalouden näkökulmasta asiaa ei voida kuitenkaan ihan näin yksiselitteisesti. Meidän pitää uskaltaa hypätä ulos niistä malleista, joissa meillä on hyvä ja turvallinen olla. Pitää uskaltaa luoda uutta ja nähdä vanha sellaisena, josta voidaan jotain oppia. Vanhaan maailmaan ja vanhan maailman kultaisiin päiviin ei voida kuitenkaan takertua. Ne ovat osa menneisyyttämme ja tärkeää perinnettä matkalla tulevaisuuteen. Tulevaisuus itsessään ei kuitenkaan koskaan saavuta meitä, mikäli emme uskalla irroittaa niistä käytännön malleista, rajoista ja uskomuksista, joita olemme sitkeästi vaalineet. Jos Internet – ja internetissä tapahtuva markkinoiden uudelleen muovautuminen ovat osoitus tästä. Meidän on paljon parempi olla kehityksen, tekniikan ja teollisuuden uudessa eturintamassa – kuin siellä vanhassa maailmassa, jossa kaikki aiemmin oppimamme ja ymmärtämämme on syntynyt.

Mikäli me todella haluamme loistaa ja menestyä yhteiskuntana – on meidän päästettävä irti myös siitä uskosta, että on järkevää ja merkityksellistä vaalia nettomaksajien ja nettosaajien eroja. Se, että tämän päivän nettomaksajien asema on taloudellisesti turvattu – tämän päivän teknologian, teollisuuden ja innovaatioiden kautta ei saa olla Suomen suunta vain, koska halutaan pitää kiinni kynsin ja hampain tämän päivän teknologiasta ja teollisuudesta. Tulevaisuuden pitää olla kehitykseltään, arvoiltaan ja edistykseltään parempi meille kaikille, riippumatta siitä – kuulummeko nettomaksajien vaiko nettosaajien kansanryhmään.

 

Anttiolavi Salonen

https://www.mielenkartta.fi/politiikka/

]]>
0 http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276286-nettomaksajista-ja-nettosaajista#comments Kokoomus Nettomaksaja Persut Teollisuus Verotus Tue, 21 May 2019 13:18:23 +0000 Anttiolavi Salonen http://anttiolavisalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276286-nettomaksajista-ja-nettosaajista
Oikean puheen osaamiskeskus http://laurakorpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276130-oikean-puheen-osaamiskeskus <p>Eiliset (17.5.2019) uutiset suunnitelmista uuden Vihapuhe-osaamiskeskuksen perustamiseksi vetävät hiljaiseksi. Kuten sen on tarkoituskin tehdä.</p><p>Neuvostoliittokorttia käytettiin aiemmin Suomessa vallassa olevien aseman vahvistamiseen ja toisinajattelijoiden vaientamiseen. Nyt ollaan taas vastaavassa tilanteessa: valtaapitävät haluavat oman valta-asemansa pönkittämiseksi hiljentää toisinajattelijat. Aiemmin viitattiin Neuvostoliittoon ja &rdquo;yleisiin syihin&rdquo;, nyt &rdquo;vihapuheeseen&rdquo;. Tavoite on molemmissa sama: toisinajattelijoiden vaientaminen. Meillä on jo viranomaisten käytössä lukuisa joukko rikosnimikkeitä: kunnianloukkaus, laiton uhkaus, kiihotus kansanryhmää kohtaan jne jne. Jos nämä eivät viranomaisille vielä riitä, on tosiasiassa kyse siitä, että halutaan kieltää väärät mielipiteet, ei suitsia huonoa käytöstä - kuten meille annetaan ymmärtää.</p><p>Nyt lukija käsi sydämelle: mitkä ovat ne valtiot ja historian tilanteet, joissa valtaapitävät kokevat <em>tavallisen kansan</em> puheet ja kirjoitukset vaarallisiksi &ndash; sellaisiksi että niiden kitkemiseksi tarvitaan tehokkaampia keinoja?</p><p>Lähihistoriasta tällaisia valtioita löytyy runsaasti: Neuvostoliitto, DDR, Kiina, Venäjä, Pohjois-Korea, Turkki jne. Tämän listan joukon jatkoksiko Suomi nyt pyrkii? Vieläpä Kokoomusjohtoisten ministeriöiden johdattelemana.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eiliset (17.5.2019) uutiset suunnitelmista uuden Vihapuhe-osaamiskeskuksen perustamiseksi vetävät hiljaiseksi. Kuten sen on tarkoituskin tehdä.

Neuvostoliittokorttia käytettiin aiemmin Suomessa vallassa olevien aseman vahvistamiseen ja toisinajattelijoiden vaientamiseen. Nyt ollaan taas vastaavassa tilanteessa: valtaapitävät haluavat oman valta-asemansa pönkittämiseksi hiljentää toisinajattelijat. Aiemmin viitattiin Neuvostoliittoon ja ”yleisiin syihin”, nyt ”vihapuheeseen”. Tavoite on molemmissa sama: toisinajattelijoiden vaientaminen. Meillä on jo viranomaisten käytössä lukuisa joukko rikosnimikkeitä: kunnianloukkaus, laiton uhkaus, kiihotus kansanryhmää kohtaan jne jne. Jos nämä eivät viranomaisille vielä riitä, on tosiasiassa kyse siitä, että halutaan kieltää väärät mielipiteet, ei suitsia huonoa käytöstä - kuten meille annetaan ymmärtää.

Nyt lukija käsi sydämelle: mitkä ovat ne valtiot ja historian tilanteet, joissa valtaapitävät kokevat tavallisen kansan puheet ja kirjoitukset vaarallisiksi – sellaisiksi että niiden kitkemiseksi tarvitaan tehokkaampia keinoja?

Lähihistoriasta tällaisia valtioita löytyy runsaasti: Neuvostoliitto, DDR, Kiina, Venäjä, Pohjois-Korea, Turkki jne. Tämän listan joukon jatkoksiko Suomi nyt pyrkii? Vieläpä Kokoomusjohtoisten ministeriöiden johdattelemana.

]]>
51 http://laurakorpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276130-oikean-puheen-osaamiskeskus#comments Kokoomus Sananvapaus Vihapuhetyöryhmä Sat, 18 May 2019 04:40:55 +0000 Laura Korpinen http://laurakorpinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276130-oikean-puheen-osaamiskeskus
Miksi PS nostaa edelleen kannatustaan? http://reinotoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276067-miksi-ps-nostaa-edelleen-kannatustaan <p>Vaikka täällä ja monessa muussakin blogialustassa on yleisesti veikattu persujen kannatuksen romahtavan vaalien jälkeen, ei näin ole gallupin mukaan tapahtunut.</p><p><a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/280427-alma-gallup-perussuomalaisilla-hurja-loikka-kokoomuksen-kannatus-horjahti" title="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/280427-alma-gallup-perussuomalaisilla-hurja-loikka-kokoomuksen-kannatus-horjahti">https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/280427-alma-gallup-perussuomalaisilla-h...</a></p><p>Alman gallupin mukaan he ovat jatkaneet kannatuksensa nostamista. Keskusta on laskenut edelleen, Kokoomus on pysynyt aikalailla ennallaan.</p><p>Miksi näin, vaikka heitä haukutaan lähinnä liberaalien toimesta rasistisiksi vihapuhujiksi, populisteiksi ja putinin kätyreiksi. Aina vaan vedotaan heidän vanhoihin rasistisiksi tulkittuihin kirjoituksiinsa, joista myös tuomio on kärsitty-eli ne on silloin sovitettu.</p><p>Vasemmiston piirissä on taas tunnustettu, pyydetty anteeksi ja ilmeisesti saatukin anteeksi aivan sarjatyönä, vaikka Niinistön kaipaamaa &quot;tehokasta katumusta&quot; on tuskin edes ehditty harrastaa.</p><p>Perussuomalaisten politiikka on johdonmukaista ja järkeen käypää esim. EU- politiikka, maahanmuuttopolitiikka ja ilmastonmuutos-politiikka.</p><p>Kun taas nämä umpipopulistiset &quot;suvaitsevaiset&quot; lentelevät niin jalat irti maasta, että heidän menonsa on aivan ohjauskyvytöntä ajopuuta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaikka täällä ja monessa muussakin blogialustassa on yleisesti veikattu persujen kannatuksen romahtavan vaalien jälkeen, ei näin ole gallupin mukaan tapahtunut.

https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/280427-alma-gallup-perussuomalaisilla-hurja-loikka-kokoomuksen-kannatus-horjahti

Alman gallupin mukaan he ovat jatkaneet kannatuksensa nostamista. Keskusta on laskenut edelleen, Kokoomus on pysynyt aikalailla ennallaan.

Miksi näin, vaikka heitä haukutaan lähinnä liberaalien toimesta rasistisiksi vihapuhujiksi, populisteiksi ja putinin kätyreiksi. Aina vaan vedotaan heidän vanhoihin rasistisiksi tulkittuihin kirjoituksiinsa, joista myös tuomio on kärsitty-eli ne on silloin sovitettu.

Vasemmiston piirissä on taas tunnustettu, pyydetty anteeksi ja ilmeisesti saatukin anteeksi aivan sarjatyönä, vaikka Niinistön kaipaamaa "tehokasta katumusta" on tuskin edes ehditty harrastaa.

Perussuomalaisten politiikka on johdonmukaista ja järkeen käypää esim. EU- politiikka, maahanmuuttopolitiikka ja ilmastonmuutos-politiikka.

Kun taas nämä umpipopulistiset "suvaitsevaiset" lentelevät niin jalat irti maasta, että heidän menonsa on aivan ohjauskyvytöntä ajopuuta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

]]>
131 http://reinotoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276067-miksi-ps-nostaa-edelleen-kannatustaan#comments Keskusta Kokoomus Perussuomalaiset Vasemmisto Vihreät Thu, 16 May 2019 17:07:34 +0000 Reino Toivanen http://reinotoivanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276067-miksi-ps-nostaa-edelleen-kannatustaan
EU:n on edistettävä ihmisoikeuksia jokaisessa jäsenmaassa http://neuvottelijasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276013-eun-on-edistettava-ihmisoikeuksia-jokaisessa-jasenmaassa <p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Euroopan unioni on sitoutunut edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta maailmanlaajuisesti. Ihmisoikeuksia käsittelevät sitoumukset on kirjattu EU:n ihmisoikeussopimukseen, joka on solmittu alun perin vuonna 1950. Sopimus tarkoituksena on taata kaikille siihen sitoutuneiden jäsenmaiden kansalaisille ja maassa asuville ulkomaalaisille mm. sanan- ja uskonnonvapauden, oikeuden vapauteen ja turvallisuuteen sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että ihmis- ja sosiaaliset oikeudet ovat olleet alusta saakka yksi EU:n kulmakivistä.</p><p>Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Olemme nähneet populistisen oikeiston nousun monissa suurissa Euroopan maissa. Kuluneen vuosikymmenen aikana populistiset ja kansallismieliset puolueet ovat nousseet valtaan tai merkittäviksi poliittisiksi voimiksi mm. Unkarissa, Puolassa, Itävallassa, Italiassa, Ranskassa ja Hollannissa. Näitä puolueita yleensä yhdistää viestit poliittista järjestelmää ja &rdquo;eliittiä&rdquo; vastaan, tavallisen kansan puolesta. Paradoksaalisesti valtaan päästyään puolueet alkavat kuitenkin rajoittaa kansan oikeuksia.</p><p>EU-vaaleissa tämä realisoituu siten, että äänestämällä tavallisia suomalaisia puolueita, kuten kokoomusta ja perussuomalaisia, äänestät samalla kansallismielisiä populisteja. Parlamentissa päätöksiä tekevät parlamentin poliittiset ryhmät, eivät niinkään jäsenvaltioiden puolueet. Siksi on ensiarvoisen tärkeää ottaa selvää, mitä oikeasti äänestää suomalaisen ehdokkaan kohdalla. SDP:n oma parlamenttiryhmä S&amp;D:n tavoitteena on tehdä euroalueesta hyvä sosiaalisten asioiden ja talouden unioni.</p><p><strong>Miten tätä kehitystä voi torjua?</strong></p><p>EU:lla on periaatteessa kaksi keinoa yrittää saada jäsenvaltionsa pysymään yhteisesti sovitussa, ihmisoikeuksia kunnioittavassa, linjassa. Nämä ovat painostaminen budjettiprosessilla siten, että se leikkaisi jäsenvaltion tukia. Toisena vaihtoehtona on äänivallan rajoittaminen, mikäli jäsenvaltio loukkaa vakavasti ja jatkuvasti ihmisarvoa.</p><p>Molemmat keinot ovat valitettavasti tällä hetkellä pitkälti teoreettisia. EU perustuu jäsenvaltioiden yhteiseen päätöksentekoon, joka vaatii yhteisymmärryksen saavuttamista. Komissio onkin esittänyt tämän vuoden alussa, että EU:n veropolitiikassa voitaisiin vaiheittain lisätä määräenemmistöpäätöksiä yksimielisyysvaatimuksen sijaan. EU:n pitäisi voida leikata tukia, jos jäsenmaassa tapahtuu selkeitä rikkomuksia ihmisoikeuksia vastaan. Verotus voi olla askel siihen suuntaan.</p><p>Pienille maille, kuten Suomelle, veto-oikeuden mahdollinen menettäminen on tietysti hankala asia. Me joudumme arvioimaan, onko parempi ajaa pienissä asioissa omaa kansallista etua vai näemmekö EU:n yhteisenä projektina edistää yhteisiä arvoja, kuten ihmisoikeuksia? Populismi ja rikkomukset eivät saa saada unionissa jalansijaa ja siksi näilläkin vaaleilla on merkitystä. Äänestämällä sosiaalidemokraatteja, huolehdit osaltasi siitä, ettei yhteinen eurooppalainen arvopohja katoa altamme.</p><p>&nbsp;</p><p><br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

 

Euroopan unioni on sitoutunut edistämään ja suojelemaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta maailmanlaajuisesti. Ihmisoikeuksia käsittelevät sitoumukset on kirjattu EU:n ihmisoikeussopimukseen, joka on solmittu alun perin vuonna 1950. Sopimus tarkoituksena on taata kaikille siihen sitoutuneiden jäsenmaiden kansalaisille ja maassa asuville ulkomaalaisille mm. sanan- ja uskonnonvapauden, oikeuden vapauteen ja turvallisuuteen sekä oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin. Voidaan hyvällä syyllä sanoa, että ihmis- ja sosiaaliset oikeudet ovat olleet alusta saakka yksi EU:n kulmakivistä.

Tilanne on kuitenkin muuttumassa. Olemme nähneet populistisen oikeiston nousun monissa suurissa Euroopan maissa. Kuluneen vuosikymmenen aikana populistiset ja kansallismieliset puolueet ovat nousseet valtaan tai merkittäviksi poliittisiksi voimiksi mm. Unkarissa, Puolassa, Itävallassa, Italiassa, Ranskassa ja Hollannissa. Näitä puolueita yleensä yhdistää viestit poliittista järjestelmää ja ”eliittiä” vastaan, tavallisen kansan puolesta. Paradoksaalisesti valtaan päästyään puolueet alkavat kuitenkin rajoittaa kansan oikeuksia.

EU-vaaleissa tämä realisoituu siten, että äänestämällä tavallisia suomalaisia puolueita, kuten kokoomusta ja perussuomalaisia, äänestät samalla kansallismielisiä populisteja. Parlamentissa päätöksiä tekevät parlamentin poliittiset ryhmät, eivät niinkään jäsenvaltioiden puolueet. Siksi on ensiarvoisen tärkeää ottaa selvää, mitä oikeasti äänestää suomalaisen ehdokkaan kohdalla. SDP:n oma parlamenttiryhmä S&D:n tavoitteena on tehdä euroalueesta hyvä sosiaalisten asioiden ja talouden unioni.

Miten tätä kehitystä voi torjua?

EU:lla on periaatteessa kaksi keinoa yrittää saada jäsenvaltionsa pysymään yhteisesti sovitussa, ihmisoikeuksia kunnioittavassa, linjassa. Nämä ovat painostaminen budjettiprosessilla siten, että se leikkaisi jäsenvaltion tukia. Toisena vaihtoehtona on äänivallan rajoittaminen, mikäli jäsenvaltio loukkaa vakavasti ja jatkuvasti ihmisarvoa.

Molemmat keinot ovat valitettavasti tällä hetkellä pitkälti teoreettisia. EU perustuu jäsenvaltioiden yhteiseen päätöksentekoon, joka vaatii yhteisymmärryksen saavuttamista. Komissio onkin esittänyt tämän vuoden alussa, että EU:n veropolitiikassa voitaisiin vaiheittain lisätä määräenemmistöpäätöksiä yksimielisyysvaatimuksen sijaan. EU:n pitäisi voida leikata tukia, jos jäsenmaassa tapahtuu selkeitä rikkomuksia ihmisoikeuksia vastaan. Verotus voi olla askel siihen suuntaan.

Pienille maille, kuten Suomelle, veto-oikeuden mahdollinen menettäminen on tietysti hankala asia. Me joudumme arvioimaan, onko parempi ajaa pienissä asioissa omaa kansallista etua vai näemmekö EU:n yhteisenä projektina edistää yhteisiä arvoja, kuten ihmisoikeuksia? Populismi ja rikkomukset eivät saa saada unionissa jalansijaa ja siksi näilläkin vaaleilla on merkitystä. Äänestämällä sosiaalidemokraatteja, huolehdit osaltasi siitä, ettei yhteinen eurooppalainen arvopohja katoa altamme.

 


 

]]>
1 http://neuvottelijasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276013-eun-on-edistettava-ihmisoikeuksia-jokaisessa-jasenmaassa#comments Euroopan unioni Kokoomus Perussuomalaiset SDP Wed, 15 May 2019 15:33:21 +0000 Jaana Ylitalo http://neuvottelijasi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/276013-eun-on-edistettava-ihmisoikeuksia-jokaisessa-jasenmaassa
Harhaanjohtavaa EU-vaalimainontaa http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275896-harhaanjohtavaa-eu-vaalimainontaa <p>Eikö Kokoomus luota enää omaan imagoonsa, kun pitää purjehtia persujen tunnusten alla?&nbsp;<br /><br />Kokoomuksen eduskuntaryhmän&nbsp;tiedotussihteeri Tuomas Tikkanen on tiedotuksen ammattilaisena kehitellyt kuvan mukaisen mainosbannerin. Siinä hän ansiokkaasti käyttää:&nbsp;</p><ul><li>Persujen keltaista taustaväriä</li><li>PS:n logoa muistuttavaa tunnusta, sekä</li><li>Viittausta J. Halla-ahon tuloon takaisin Brysselistä ja&nbsp;Tikkanen ikäänkuin hänen tilalleen. Se on suoraan kopioitu PS:n Mika Raatikaisen tunnuslauseesta. Raatikaisella on kuitenkin oikeus käyttää sitä, koska hän istuu nyt eduskunnassa Halla-ahon sijaisena.</li></ul><p>Taitaa olla EU-vaalien tähänastinen rimanalitus?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eikö Kokoomus luota enää omaan imagoonsa, kun pitää purjehtia persujen tunnusten alla? 

Kokoomuksen eduskuntaryhmän tiedotussihteeri Tuomas Tikkanen on tiedotuksen ammattilaisena kehitellyt kuvan mukaisen mainosbannerin. Siinä hän ansiokkaasti käyttää: 

  • Persujen keltaista taustaväriä
  • PS:n logoa muistuttavaa tunnusta, sekä
  • Viittausta J. Halla-ahon tuloon takaisin Brysselistä ja Tikkanen ikäänkuin hänen tilalleen. Se on suoraan kopioitu PS:n Mika Raatikaisen tunnuslauseesta. Raatikaisella on kuitenkin oikeus käyttää sitä, koska hän istuu nyt eduskunnassa Halla-ahon sijaisena.

Taitaa olla EU-vaalien tähänastinen rimanalitus?

 

]]>
20 http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275896-harhaanjohtavaa-eu-vaalimainontaa#comments Euroopan parlamenttivaalit Kokoomus Perussuomalaiset Vaalivilppi Sun, 12 May 2019 22:04:17 +0000 Harri Rautiainen http://harrirautiainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275896-harhaanjohtavaa-eu-vaalimainontaa
Keskustalla ja kokoomuksella oikeistoblokin avaimet käsissä http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275889-keskustalla-ja-kokoomuksella-oikeistoblokin-avaimet-kasissa <p>Vaalien tuloksessa muhi monivivahteinen yllätys nyt muutaman viikon fundeeraamisen jälkeen.</p><p>Kaikkein kinkkisin paikka on ylivoimaisesti keskustalla.</p><p>Mikäli Rinteen soidinhuutoon vastataan, tarjolla on kansanrintamahallitus, jossa kepun ei ole yhtään varaa tinkiä oikeistolaisista linjauksistaan eikä maakuntamallista. Muuten se on menoa jonnekin vasureiden kokoluokkaan viimeistään vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.</p><p>Kuitenkin voisi ajatella kansanrintaman perusvireestä, että kepu saisi maakuntansa, muttei paljon muuta. Riski olisi valtava lähteä viimeisen neljän vuoden aikana tehdyn työn takuutärvelijäksi veroja korottamalla ja lisälainaa ottamalla sekä siihen päälle vielä maaseudun elinkeinojen ja -olojen ahtaalle ajo.</p><p>Tarjolla olisi rautaisia palleja vaativa poliittinen manööveri, jolla saisi poliittisen taktikoinnin Oscarin milloin vain. Eli kepu ottaisi ja kieltäytyisi Rinteen kosinnasta ja lähtisi oppositioon. Tämä aiheuttaisi Rinteelle ja demareille kaikkien paniikkinappuloiden painamisen yhtäaikaisesti.<br /><br />Mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi kuin palata lakki kourassa kokoomuksen pakeille sorvaamaan sinipunaa. Kokoomus voisi aivan tasan yhtä tylysti sanoa, että ei käy, kun ei käynyt tuossa vapun jälkeenkään.</p><p>Koska perussuomalaiset eivät ole vaihtoehto, enemmistöhallituksen mahdollisuus olisi näillä kahdella kieltäytymisellä menetetty, koska persut, kokoomus ja kepu pitävät yhdessä 108 paikkaa hallussaan.</p><p>Demarien sisäinen kaaos olisi varmasti aivan vertaansa vailla oleva näytelmä, kun piikkipaikalta olisi pakko luovuttaa hallitustunnustelijan kapula perussuomalaisille ja painella takuuvarmasti oppositioon. Rinteen poliittisen uran päätepiste olisi myös siinä.</p><p>Mutta että näin tyly kampitus voitaisiin tehdä, täytyisi askelmerkit olla etukäteen kirjoitettuna siten, että hallituspuolueiden rungon muodostaisivat tämä 108 kansanedustajan ydinporukka täydennettynä mahdollisesti kristillisillä ja ruotsalaisilla.</p><p>Olisi tällä mallilla aivan täydellinen oikeistohallitus vahvalla enemmistöllä tarjolla.<br />Mutta tässä pitäisi tämmätä sellaiseen iskuun paikkojen jaot, hallitusohjelma ja kaikki muut yksityiskohdat jo etukäteen, että Säätytalosta voisi kävellä parissa päivässä pihalle valmiin ohjelman kanssa.</p><p>Kepu, tuo tämän hetken avainpelaaja hallitusneuvotteluissa, voisi ajatella asian niin, että tämän päivän demarien, vihreiden ja vasurien kanssa kepu häviää enemmän seuraavissa vaaleissa kuin kokoomuksen ja persujen kanssa.</p><p>Tiedä vaikka jossain jo jotain tämän suuntaista puuhattaisiinkin.</p> Vaalien tuloksessa muhi monivivahteinen yllätys nyt muutaman viikon fundeeraamisen jälkeen.

Kaikkein kinkkisin paikka on ylivoimaisesti keskustalla.

Mikäli Rinteen soidinhuutoon vastataan, tarjolla on kansanrintamahallitus, jossa kepun ei ole yhtään varaa tinkiä oikeistolaisista linjauksistaan eikä maakuntamallista. Muuten se on menoa jonnekin vasureiden kokoluokkaan viimeistään vuoden 2023 eduskuntavaaleissa.

Kuitenkin voisi ajatella kansanrintaman perusvireestä, että kepu saisi maakuntansa, muttei paljon muuta. Riski olisi valtava lähteä viimeisen neljän vuoden aikana tehdyn työn takuutärvelijäksi veroja korottamalla ja lisälainaa ottamalla sekä siihen päälle vielä maaseudun elinkeinojen ja -olojen ahtaalle ajo.

Tarjolla olisi rautaisia palleja vaativa poliittinen manööveri, jolla saisi poliittisen taktikoinnin Oscarin milloin vain. Eli kepu ottaisi ja kieltäytyisi Rinteen kosinnasta ja lähtisi oppositioon. Tämä aiheuttaisi Rinteelle ja demareille kaikkien paniikkinappuloiden painamisen yhtäaikaisesti.

Mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi kuin palata lakki kourassa kokoomuksen pakeille sorvaamaan sinipunaa. Kokoomus voisi aivan tasan yhtä tylysti sanoa, että ei käy, kun ei käynyt tuossa vapun jälkeenkään.

Koska perussuomalaiset eivät ole vaihtoehto, enemmistöhallituksen mahdollisuus olisi näillä kahdella kieltäytymisellä menetetty, koska persut, kokoomus ja kepu pitävät yhdessä 108 paikkaa hallussaan.

Demarien sisäinen kaaos olisi varmasti aivan vertaansa vailla oleva näytelmä, kun piikkipaikalta olisi pakko luovuttaa hallitustunnustelijan kapula perussuomalaisille ja painella takuuvarmasti oppositioon. Rinteen poliittisen uran päätepiste olisi myös siinä.

Mutta että näin tyly kampitus voitaisiin tehdä, täytyisi askelmerkit olla etukäteen kirjoitettuna siten, että hallituspuolueiden rungon muodostaisivat tämä 108 kansanedustajan ydinporukka täydennettynä mahdollisesti kristillisillä ja ruotsalaisilla.

Olisi tällä mallilla aivan täydellinen oikeistohallitus vahvalla enemmistöllä tarjolla.
Mutta tässä pitäisi tämmätä sellaiseen iskuun paikkojen jaot, hallitusohjelma ja kaikki muut yksityiskohdat jo etukäteen, että Säätytalosta voisi kävellä parissa päivässä pihalle valmiin ohjelman kanssa.

Kepu, tuo tämän hetken avainpelaaja hallitusneuvotteluissa, voisi ajatella asian niin, että tämän päivän demarien, vihreiden ja vasurien kanssa kepu häviää enemmän seuraavissa vaaleissa kuin kokoomuksen ja persujen kanssa.

Tiedä vaikka jossain jo jotain tämän suuntaista puuhattaisiinkin.

]]>
31 http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275889-keskustalla-ja-kokoomuksella-oikeistoblokin-avaimet-kasissa#comments Kotimaa Antti Rinne Hallitusneuvottelut 2019 Keskusta Kokoomus Perussuomalaiset Sun, 12 May 2019 17:13:29 +0000 Timo Ekman http://timoekman.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275889-keskustalla-ja-kokoomuksella-oikeistoblokin-avaimet-kasissa
"Aika outoa tuo Kokoomuksen toiminta taas!" http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275800-aika-outoa-tuo-kokoomuksen-toiminta-taas <p>Niinhän siinä sitten kävi, että Kokoomus ei ole mukana hallitusneuvotteluissa, joita vetää Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne. Tämä kävi selväksi pari päivää sitten. Suomeen ollaan nyt synnyttämässä vihervasemmistolaista sosialistihallitusta.</p><p>Ainakin virallisesti suurin syy Kokoomuksen ulosjäämiselle on se, että käsityksemme Suomen työllisyys- ja taloustilanteesta olivat lopulta liian erilaiset. Korostimme sitä, että työllisyysaste on nostettava 75 prosenttiin ja että talouden on oltava ylijäämäinen vuonna 2023, kun kausi päättyy. Myös kestävyysvajeen hallinnalle oli tavoite, samoin kuin kokonaisveroasteen pitämiselle kurissa.</p><p>Todelliset syyt ulosjäämiselle ovat silti todennäköisesti muualla. Demareissa on varmaankin katsottu vaalituloksia historiassa taaksepäin ja todettu, että hiiskatin huonosti on yleensä käynyt demaripolitiikalle ja puolueen kannatukselle eduskuntavaaleissa sen jälkeen, kun Sdp on ollut kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa. Ei kokkareita eikä sinipunaa, pliis!</p><p>Viikko sitten perjantain istunnon jälkeen tilapäisenä puhemiehenä toimineelta Antti Rinteeltä jäi mikki vahingossa päälle. Ennen mikrofonin äkillistä sulkemista hän totesi närkästyneen oloisena vieressä olijoille, että &rdquo;aika outoa tuo kokoomuksen toiminta taas&rdquo;. Silloinhan oli juuri puhuttu eduskunnan uudesta istumajärjestyksestä, jossa Perussuomalaiset siirrettäisiin salin oikeaan laitaan. Asia kuitenkin päätettiin yllättäen siirtää seuraavalle viikolle.&nbsp;</p><p>Olen pannut merkille, että usein juuri tahattomasti tulee lausuttua se, mitä oikeasti ajattelee. Kaikilla meillä taitaa olla tästä kokemusta. Vahingossa auki jääneen mikin kautta paljastui &rdquo;peukku alaspäin&rdquo; &ndash;tyyppinen viesti Kokoomukselle. Työpaikoilla on aina erilaisia jännitteitä erilaisten kuppikuntien välillä eikä eduskunta tietenkään poikkea niistä. Kyllähän me jokainen teemme mieluiten läheistä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa muutenkin juttu luistaa ja arvomaailmat kohtaavat.</p><p>Se tietysti ihmetyttää, että Suomeen neuvotellaan nyt vihervasemmistolaista sosialistihallitusta, vaikka kansa ei ihan niin äänestänyt. Kun eduskunnan toiseksi ja kolmanneksi suurimmat puolueet Perussuomalaiset ja Kokoomus ovat nyt ulkona, niin mitähän äänestäjät tästä tykkäävät? Erityisesti ihmetyttää Keskusta. Puolue menetti 18 paikkaa ja kannatus laski 13,8 prosenttiin. Silti se on nyt käymässä hallitusneuvotteluja ja pohtii varmaan paraikaa omia henkilövalintojaan valtiovarainministeriksi jne. Herää kysymys, miten kaikki tämä vastaa kansalaisten käsitystä demokratian toteutumisesta? Mitä virkaa on vaaleilla, jos niiden tuloksella ei ole merkitystä?</p><p>Kokoomuslaisena kansanedustajana sopeudun kyllä nopeasti mahdolliseen uuteen asentooni oppositiopoliitikkona. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Jossain määrinhän se rooli on jopa helpompi kuin hallituspuolueessa. Saa kerrankin sanoa, mitä oikeasti ajattelee ilman, että täytyy miettiä, mitä kompromisseja tämänkin päätöksen taakse tarvittiin. Vaikka aikaa on jo kulunut vuoden 2011-2015 kuuden puolueen sateenkaarihallituksesta, niin kyllä sen muisto väijyy edelleen mustana pilvenä mielessä. Vasemmistoliitto ja toinen vasemmistopuolue Vihreät samassa hallituksessa kokoomuksen kanssa tarkoittivat sitä, että itsekin jouduin monta kertaa painamaan jaa-nappia, vaikka tiesin että tämä päätös ei ole hyväksi Suomelle. Näin varsinkin puolustuspolitiikan ja talouden puolella. Maamiinat ja Ottawan sopimus, jos muistatte?</p><p>Mutta takaisin hallitusneuvotteluihin. Olen huolissani Suomen suunnasta. Kuka ne sinänsä hyvää tarkoittavat eläkeläisille luvatut vappusataset ja muut Sdp:n vaalilupaukset maksaa? Tavallinen työssäkäyvä keskiluokkainen opettaja tai yrittäjäkö? Sekö joka nytkin jo maksaa suurimman osan hyvinvointivaltion kustannuksista? &nbsp;Mitkä kaikki verot nousevat? Paljonko valtio velkaantuu lisää meidän lastemme piikkiin?<br />&nbsp;<br />Tänään eduskunnan täysistunnossa oli puheenaiheena vaalirahoitus ja yhtenä osa-alueena ammattiyhdistysliikkeen erittäin mittava vaalituki vasemmiston kansanedustajaehdokkaille. &nbsp;Tämä sama ammattiyhdistysväki, kuten SAK, näkyy nyt hallitusneuvottelukuvissa Antti Rinteen vierellä lobbareina. He eivät ole suinkaan neuvottelusalien käytävillä, vaan suoraan pöydissä kirjoittamassa hallitusohjelmaa.<br />&nbsp;<br />Ammattiyhdistysliikkeen vahva kädenjälki hallitusohjelmassa ei lupaa hyvää työmarkkinoiden joustavuuden kannalta. Ja joustavuutta me nimenomaan tarvitsisimme. 75 prosentin työllisyysasteeseen pääsy tarkoittaa <a href="tel:70 000 – 90 000">70 000 &ndash; 90 000</a> uutta työpaikkaa. Ne eivät synny itsestään, etenkään jos talouskehityksen uhkakuvat toteutuvat huonoon suuntaan.</p><p>Keskustalle yksi kynnyskysymyksistä hallitukseen menosta oli maakuntamalli, jossa on 18 maakuntaa. Kun Vihreät ovat puolestaan aiemmin vaatineet maakuntaveroa näille 18 maakunnalle, niin toivoa sopii, että näitä kahta tavoitetta ei nyt soviteta yhteen. Siinä taas rokotettaisiin veronmaksajaa. Monenlaisia kauhukuvia on nyt ilmassa, mutta katsotaanpas mitä tuleman pitää, kun hallitusohjelma on valmis. Kaikenlaistahan voi vielä tapahtua.<br />&nbsp;<br />Tänään sain uuden torkkupeiton työhuoneeseeni, mutta sille ei tule olemaan käyttöä. Oppositiossa ei ole todellakaan aikaa torkkua. Siellähän sitä vasta virkoaa!!<br />&nbsp;</p><p>&nbsp;<br />&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Niinhän siinä sitten kävi, että Kokoomus ei ole mukana hallitusneuvotteluissa, joita vetää Sdp:n puheenjohtaja Antti Rinne. Tämä kävi selväksi pari päivää sitten. Suomeen ollaan nyt synnyttämässä vihervasemmistolaista sosialistihallitusta.

Ainakin virallisesti suurin syy Kokoomuksen ulosjäämiselle on se, että käsityksemme Suomen työllisyys- ja taloustilanteesta olivat lopulta liian erilaiset. Korostimme sitä, että työllisyysaste on nostettava 75 prosenttiin ja että talouden on oltava ylijäämäinen vuonna 2023, kun kausi päättyy. Myös kestävyysvajeen hallinnalle oli tavoite, samoin kuin kokonaisveroasteen pitämiselle kurissa.

Todelliset syyt ulosjäämiselle ovat silti todennäköisesti muualla. Demareissa on varmaankin katsottu vaalituloksia historiassa taaksepäin ja todettu, että hiiskatin huonosti on yleensä käynyt demaripolitiikalle ja puolueen kannatukselle eduskuntavaaleissa sen jälkeen, kun Sdp on ollut kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa. Ei kokkareita eikä sinipunaa, pliis!

Viikko sitten perjantain istunnon jälkeen tilapäisenä puhemiehenä toimineelta Antti Rinteeltä jäi mikki vahingossa päälle. Ennen mikrofonin äkillistä sulkemista hän totesi närkästyneen oloisena vieressä olijoille, että ”aika outoa tuo kokoomuksen toiminta taas”. Silloinhan oli juuri puhuttu eduskunnan uudesta istumajärjestyksestä, jossa Perussuomalaiset siirrettäisiin salin oikeaan laitaan. Asia kuitenkin päätettiin yllättäen siirtää seuraavalle viikolle. 

Olen pannut merkille, että usein juuri tahattomasti tulee lausuttua se, mitä oikeasti ajattelee. Kaikilla meillä taitaa olla tästä kokemusta. Vahingossa auki jääneen mikin kautta paljastui ”peukku alaspäin” –tyyppinen viesti Kokoomukselle. Työpaikoilla on aina erilaisia jännitteitä erilaisten kuppikuntien välillä eikä eduskunta tietenkään poikkea niistä. Kyllähän me jokainen teemme mieluiten läheistä yhteistyötä sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa muutenkin juttu luistaa ja arvomaailmat kohtaavat.

Se tietysti ihmetyttää, että Suomeen neuvotellaan nyt vihervasemmistolaista sosialistihallitusta, vaikka kansa ei ihan niin äänestänyt. Kun eduskunnan toiseksi ja kolmanneksi suurimmat puolueet Perussuomalaiset ja Kokoomus ovat nyt ulkona, niin mitähän äänestäjät tästä tykkäävät? Erityisesti ihmetyttää Keskusta. Puolue menetti 18 paikkaa ja kannatus laski 13,8 prosenttiin. Silti se on nyt käymässä hallitusneuvotteluja ja pohtii varmaan paraikaa omia henkilövalintojaan valtiovarainministeriksi jne. Herää kysymys, miten kaikki tämä vastaa kansalaisten käsitystä demokratian toteutumisesta? Mitä virkaa on vaaleilla, jos niiden tuloksella ei ole merkitystä?

Kokoomuslaisena kansanedustajana sopeudun kyllä nopeasti mahdolliseen uuteen asentooni oppositiopoliitikkona. Siinä ei ole mitään ongelmaa. Jossain määrinhän se rooli on jopa helpompi kuin hallituspuolueessa. Saa kerrankin sanoa, mitä oikeasti ajattelee ilman, että täytyy miettiä, mitä kompromisseja tämänkin päätöksen taakse tarvittiin. Vaikka aikaa on jo kulunut vuoden 2011-2015 kuuden puolueen sateenkaarihallituksesta, niin kyllä sen muisto väijyy edelleen mustana pilvenä mielessä. Vasemmistoliitto ja toinen vasemmistopuolue Vihreät samassa hallituksessa kokoomuksen kanssa tarkoittivat sitä, että itsekin jouduin monta kertaa painamaan jaa-nappia, vaikka tiesin että tämä päätös ei ole hyväksi Suomelle. Näin varsinkin puolustuspolitiikan ja talouden puolella. Maamiinat ja Ottawan sopimus, jos muistatte?

Mutta takaisin hallitusneuvotteluihin. Olen huolissani Suomen suunnasta. Kuka ne sinänsä hyvää tarkoittavat eläkeläisille luvatut vappusataset ja muut Sdp:n vaalilupaukset maksaa? Tavallinen työssäkäyvä keskiluokkainen opettaja tai yrittäjäkö? Sekö joka nytkin jo maksaa suurimman osan hyvinvointivaltion kustannuksista?  Mitkä kaikki verot nousevat? Paljonko valtio velkaantuu lisää meidän lastemme piikkiin?
 
Tänään eduskunnan täysistunnossa oli puheenaiheena vaalirahoitus ja yhtenä osa-alueena ammattiyhdistysliikkeen erittäin mittava vaalituki vasemmiston kansanedustajaehdokkaille.  Tämä sama ammattiyhdistysväki, kuten SAK, näkyy nyt hallitusneuvottelukuvissa Antti Rinteen vierellä lobbareina. He eivät ole suinkaan neuvottelusalien käytävillä, vaan suoraan pöydissä kirjoittamassa hallitusohjelmaa.
 
Ammattiyhdistysliikkeen vahva kädenjälki hallitusohjelmassa ei lupaa hyvää työmarkkinoiden joustavuuden kannalta. Ja joustavuutta me nimenomaan tarvitsisimme. 75 prosentin työllisyysasteeseen pääsy tarkoittaa 70 000 – 90 000 uutta työpaikkaa. Ne eivät synny itsestään, etenkään jos talouskehityksen uhkakuvat toteutuvat huonoon suuntaan.

Keskustalle yksi kynnyskysymyksistä hallitukseen menosta oli maakuntamalli, jossa on 18 maakuntaa. Kun Vihreät ovat puolestaan aiemmin vaatineet maakuntaveroa näille 18 maakunnalle, niin toivoa sopii, että näitä kahta tavoitetta ei nyt soviteta yhteen. Siinä taas rokotettaisiin veronmaksajaa. Monenlaisia kauhukuvia on nyt ilmassa, mutta katsotaanpas mitä tuleman pitää, kun hallitusohjelma on valmis. Kaikenlaistahan voi vielä tapahtua.
 
Tänään sain uuden torkkupeiton työhuoneeseeni, mutta sille ei tule olemaan käyttöä. Oppositiossa ei ole todellakaan aikaa torkkua. Siellähän sitä vasta virkoaa!!
 

 
 

 

]]>
33 http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275800-aika-outoa-tuo-kokoomuksen-toiminta-taas#comments Kotimaa Eduskuntavaalit hallitus Hallitusneuvottelut Kokoomus Fri, 10 May 2019 17:02:58 +0000 Pia Kauma http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275800-aika-outoa-tuo-kokoomuksen-toiminta-taas
Tutkintapyyntö Rovaniemen kokoomusvaltuutetuista http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275688-tutkintapyynto-rovaniemen-kokoomusvaltuutetuista <p>Kokoomuksen tilanne Rovaniemellä kriisiytyy entisestään. Kokoomuksen eduskuntaryhmästä erotettu Sara Tuisku on jättänyt poliisille tutkintapyynnön valtuustoryhmän toimista. Tutkintapyyntö koskee myös juuri valittua kansanedustaja Heikki Auttoa.</p><p>Erottamisen jälkeen Tuisku kertoi väliensä kokoomuksen puoluejohtoon olevan kunnossa. Lapin Kansan uutisesta ei käy selville, että onko tutkintapyynnölle puoluejohdon tuki. Jos näin on, niin ryhmässä vielä jäljellä olevien kymmenen Tuiskua arvostelleen tiedotteen allekirjoittaneen valtuutetun tilanne ei ole kaksinen. Jos taas puoluejohto tukee valtuustoryhmää, voidaan sanoa kyseessä olevan ajojahti Tuiskun savustamiseksi ulos puolueen luottamustehtävistä lukuun ottamatta valtuustoa, koska siellä hän on äänestäjien valitsemana.</p><p>Näin Tuisku:</p><p>&quot;Tässä vaiheessa valtuustoryhmä esittää julkisesti erittäin raskauttavia syytöksiä, joiden osalta todistustaakka on heillä. Koska tässä vaarannetaan oikeusturvani ja julkikuvaani merkittävällä tavalla, koen että minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä asiasta tutkintapyyntö poliisille. Sen olen tänään tehnyt valtuustoryhmän tiedotteen allekirjoittaneista.&quot;</p><p><a href="https://www.lapinkansa.fi/lappi/sara-tuisku-jatti-tutkintapyynnon-poliisille-kokoomuksen-valtuustoryhmasta-3543613/">https://www.lapinkansa.fi/lappi/sara-tuisku-jatti-tutkintapyynnon-poliisille-kokoomuksen-valtuustoryhmasta-3543613/</a></p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kokoomuksen tilanne Rovaniemellä kriisiytyy entisestään. Kokoomuksen eduskuntaryhmästä erotettu Sara Tuisku on jättänyt poliisille tutkintapyynnön valtuustoryhmän toimista. Tutkintapyyntö koskee myös juuri valittua kansanedustaja Heikki Auttoa.

Erottamisen jälkeen Tuisku kertoi väliensä kokoomuksen puoluejohtoon olevan kunnossa. Lapin Kansan uutisesta ei käy selville, että onko tutkintapyynnölle puoluejohdon tuki. Jos näin on, niin ryhmässä vielä jäljellä olevien kymmenen Tuiskua arvostelleen tiedotteen allekirjoittaneen valtuutetun tilanne ei ole kaksinen. Jos taas puoluejohto tukee valtuustoryhmää, voidaan sanoa kyseessä olevan ajojahti Tuiskun savustamiseksi ulos puolueen luottamustehtävistä lukuun ottamatta valtuustoa, koska siellä hän on äänestäjien valitsemana.

Näin Tuisku:

"Tässä vaiheessa valtuustoryhmä esittää julkisesti erittäin raskauttavia syytöksiä, joiden osalta todistustaakka on heillä. Koska tässä vaarannetaan oikeusturvani ja julkikuvaani merkittävällä tavalla, koen että minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin tehdä asiasta tutkintapyyntö poliisille. Sen olen tänään tehnyt valtuustoryhmän tiedotteen allekirjoittaneista."

https://www.lapinkansa.fi/lappi/sara-tuisku-jatti-tutkintapyynnon-poliisille-kokoomuksen-valtuustoryhmasta-3543613/

]]>
3 http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275688-tutkintapyynto-rovaniemen-kokoomusvaltuutetuista#comments Kokoomus Rovaniemi Sara Tuisku Wed, 08 May 2019 17:14:02 +0000 Tuure Piittinen http://kaunaherra.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275688-tutkintapyynto-rovaniemen-kokoomusvaltuutetuista
Täystyrmäys taikaseinätalousmallille http://juhanaturpeinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275681-taystyrmays-taikaseinatalousmallille <p>Tämä on ilon päivä kaikille valtion taloudesta huolta kantaville. Rinne teki parhaan valinnan ja valitsi hallitusneuvotteluihin sen tarjolla olevista vaihtoehdoista vähiten todellisuuskriittisen yhdistelmän. Valtion talouden tasapainotus olisi ollut täysin mahdoton toteuttaa yhdessä Kokoomuksen tai Persujen kanssa.</p><p>&nbsp;</p><p>Kokoomuksen perisynti on velanotto ja sitä olisi ollut tiedossa jatkossakin, mikäli Kokoomuksen kynnyskysymykset olisi hyväksytty hallitusneuvotteluiden lähtökohdaksi. Ne olivat sisäisesti täydellisessä ristiriidassa keskenään, kuten toki Kokoomuksen poliittiset linjaukset yleensä ovat. Toisaalta vaadittiin panostuksia sinne ja tänne, mutta vastaavasti suuria veronalennuksia, mikä vetää välittömästi maton alta talouden tasapainolta. Kokoomuslaisesta todellisuuskriittisestä näkökulmasta katsottuna yhdistelmä saattoi kuulostaa ihan järkevältä, mutta reaalitodellisuudessa Kokoomuksen kyvyt vain eivät ikinä tuollaisen toteuttamiseen riitä.</p><p>&nbsp;</p><p>Kokoomuksen talouskyvyttömyyden juurisyy on kyvyttömyys molemmissa valtiontalouden säätelemisen keinoissa. Ensiksi he eivät osaa kerätä veroja, joten valtion tulopuoli ei ole hallinnassa ja toisekseen he eivät osaa oikeasti myöskään säästää kuin uhoamisen tasolla, joten menopuoli ei pysy hallussa. Lopputuloksena on reaalitodellisuudessa aina lainaksi eläminen tai omaisuuden myynnillä eläminen, jotka ilmeisesti Kokoomuslaisessa vaihtoehtotodellisuudessa edustavat hyvää valtion talouden hoitoa.</p><p>&nbsp;</p><p>Ainoat oikeat kyvyt Kokoomuksessa ovat suuri uho ja loputon itsepetos, joiden varaan heidän talouspolitiikkansa on aina rakentunut. Edellinen hallituskausi oli tästä malliesimerkki. Suurella uholla esiin marssi joukko itsensä kukkona tunkiolla pitäviä röyhisteleviä markkinataloussankareita, mutta reaalitodellisuudessa saimme vain uusliberalistisessa marinadissa kypsytettyjä broilereita, joilla kyvyt riittivät hädin tuskin toimimaan vaalituet maksaneiden eturyhmien juoksupoikina vääristämässä markkinoita ja luomassa yksityisiä monopoleja ja oligopoleja. Mutta kun superkykynä heillä on itsepetos, ei totaaliepäonnistumisella toki mitään vaikutusta itsekuvaan ollut, vaan samoja virheitä lähdettiin vaatimaan kahta kovemmin seuraavalta hallitukselta. Olikin päivänselvää, että vastuullinen hallitustunnustelija ei lähde Kokoomuksen kanssa omaa mainettaan tahrimaan niin kauan kuin parempia vaihtoehtoja on tarjolla.</p><p>&nbsp;</p><p>Persut taas eivät olleet vaihtoehto edes Kokoomuksen verran. Persut eivät omaa millään lailla koherenttia linjaa mistään muusta asiasta kuin maahanmuuttajiin suhtautumisesta ja sekin linja on sitten muille moraalisesti mahdoton hyväksyä. Persujen erityiskyvyistä mouhoamisessa ja itkupotkuraivareissa ei taas ole hallitusvastuussa kuin haittaa. Ja kyllä sen Halla-Ahon aktiivisuudesta neuvottelujen alla näki, ettei hän missään nimessä halunnut porukkaansa ministerinaitioon meuhkaamaan vaipoissa. Ja Persuthan ovat puolue, joka hallituksessa ollessaan on aina elänyt lainarahalla. Jonkinlainen saavutus kai sekin.</p><p>&nbsp;</p><p>Entäs sitten Keskusta? On totta, että Keskusta meni Kokoomuksesta välillä oikealta ohi ja Sipilällä oli kaikki Kokoomuslaisten paheet yhdistettynä Kepulaisten paheisiin. Mutta Sipilä ei ole koko Kepu ja siellä on tarjolla ihan kyvykästäkin väkeä hallitukseen. Historia lupaa hyvää, sillä valtion talouden tasapainon näkökulmasta SDP:n ja Kepun yhdistelmällä on tyhjän uhon sijasta myös reaalitodellisuuden näyttöjä onnistumisista. Keskusta on kyllä kova törsäämään rahoja esimerkiksi yritystukiin, mutta toisaalta heillä löytyy ihmisiä, jotka ymmärtävät sen vaativan sitten myös verotuksen mitoittamisen törsäämisen vaatimalle tasolle &ndash; kyky jota Kokoomuksesta ei löydy ilmeisesti keneltäkään. Sama etu myös muissa hallitukseen alustavasti valituissa puolueissa on, eli auttava ymmärrys tehtyjen valintojen verotuksellisista seurauksista.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tämä on ilon päivä kaikille valtion taloudesta huolta kantaville. Rinne teki parhaan valinnan ja valitsi hallitusneuvotteluihin sen tarjolla olevista vaihtoehdoista vähiten todellisuuskriittisen yhdistelmän. Valtion talouden tasapainotus olisi ollut täysin mahdoton toteuttaa yhdessä Kokoomuksen tai Persujen kanssa.

 

Kokoomuksen perisynti on velanotto ja sitä olisi ollut tiedossa jatkossakin, mikäli Kokoomuksen kynnyskysymykset olisi hyväksytty hallitusneuvotteluiden lähtökohdaksi. Ne olivat sisäisesti täydellisessä ristiriidassa keskenään, kuten toki Kokoomuksen poliittiset linjaukset yleensä ovat. Toisaalta vaadittiin panostuksia sinne ja tänne, mutta vastaavasti suuria veronalennuksia, mikä vetää välittömästi maton alta talouden tasapainolta. Kokoomuslaisesta todellisuuskriittisestä näkökulmasta katsottuna yhdistelmä saattoi kuulostaa ihan järkevältä, mutta reaalitodellisuudessa Kokoomuksen kyvyt vain eivät ikinä tuollaisen toteuttamiseen riitä.

 

Kokoomuksen talouskyvyttömyyden juurisyy on kyvyttömyys molemmissa valtiontalouden säätelemisen keinoissa. Ensiksi he eivät osaa kerätä veroja, joten valtion tulopuoli ei ole hallinnassa ja toisekseen he eivät osaa oikeasti myöskään säästää kuin uhoamisen tasolla, joten menopuoli ei pysy hallussa. Lopputuloksena on reaalitodellisuudessa aina lainaksi eläminen tai omaisuuden myynnillä eläminen, jotka ilmeisesti Kokoomuslaisessa vaihtoehtotodellisuudessa edustavat hyvää valtion talouden hoitoa.

 

Ainoat oikeat kyvyt Kokoomuksessa ovat suuri uho ja loputon itsepetos, joiden varaan heidän talouspolitiikkansa on aina rakentunut. Edellinen hallituskausi oli tästä malliesimerkki. Suurella uholla esiin marssi joukko itsensä kukkona tunkiolla pitäviä röyhisteleviä markkinataloussankareita, mutta reaalitodellisuudessa saimme vain uusliberalistisessa marinadissa kypsytettyjä broilereita, joilla kyvyt riittivät hädin tuskin toimimaan vaalituet maksaneiden eturyhmien juoksupoikina vääristämässä markkinoita ja luomassa yksityisiä monopoleja ja oligopoleja. Mutta kun superkykynä heillä on itsepetos, ei totaaliepäonnistumisella toki mitään vaikutusta itsekuvaan ollut, vaan samoja virheitä lähdettiin vaatimaan kahta kovemmin seuraavalta hallitukselta. Olikin päivänselvää, että vastuullinen hallitustunnustelija ei lähde Kokoomuksen kanssa omaa mainettaan tahrimaan niin kauan kuin parempia vaihtoehtoja on tarjolla.

 

Persut taas eivät olleet vaihtoehto edes Kokoomuksen verran. Persut eivät omaa millään lailla koherenttia linjaa mistään muusta asiasta kuin maahanmuuttajiin suhtautumisesta ja sekin linja on sitten muille moraalisesti mahdoton hyväksyä. Persujen erityiskyvyistä mouhoamisessa ja itkupotkuraivareissa ei taas ole hallitusvastuussa kuin haittaa. Ja kyllä sen Halla-Ahon aktiivisuudesta neuvottelujen alla näki, ettei hän missään nimessä halunnut porukkaansa ministerinaitioon meuhkaamaan vaipoissa. Ja Persuthan ovat puolue, joka hallituksessa ollessaan on aina elänyt lainarahalla. Jonkinlainen saavutus kai sekin.

 

Entäs sitten Keskusta? On totta, että Keskusta meni Kokoomuksesta välillä oikealta ohi ja Sipilällä oli kaikki Kokoomuslaisten paheet yhdistettynä Kepulaisten paheisiin. Mutta Sipilä ei ole koko Kepu ja siellä on tarjolla ihan kyvykästäkin väkeä hallitukseen. Historia lupaa hyvää, sillä valtion talouden tasapainon näkökulmasta SDP:n ja Kepun yhdistelmällä on tyhjän uhon sijasta myös reaalitodellisuuden näyttöjä onnistumisista. Keskusta on kyllä kova törsäämään rahoja esimerkiksi yritystukiin, mutta toisaalta heillä löytyy ihmisiä, jotka ymmärtävät sen vaativan sitten myös verotuksen mitoittamisen törsäämisen vaatimalle tasolle – kyky jota Kokoomuksesta ei löydy ilmeisesti keneltäkään. Sama etu myös muissa hallitukseen alustavasti valituissa puolueissa on, eli auttava ymmärrys tehtyjen valintojen verotuksellisista seurauksista.

]]>
20 http://juhanaturpeinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275681-taystyrmays-taikaseinatalousmallille#comments Hallitusneuvottelut 2019 Keskusta Kokoomus Perussuomalaiset Wed, 08 May 2019 13:58:53 +0000 Juhana Turpeinen http://juhanaturpeinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275681-taystyrmays-taikaseinatalousmallille
Helvetti jäätyi: kokoomus teki jotain oikein! http://tonimikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275673-helvetti-jaatyi-kokoomus-teki-jotain-oikein <p>Aamulla se sitten tapahtui: <strong>Antti Rinne</strong> ilmoitti, että <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006097421.html">hallitusneuvottelut käydään demareiden, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n välillä</a>. Kyseessä on vasemmistolaisin hallituskokoonpano aikoihin. Vasemmistolaisempaa hallitusta hakiessa saa palata aikaan, jolloin vasemmistoliitto vielä kulki itäblokilta haiskahtavalla nimellä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto.</p><p>Uutinen on erinomainen, ja jokaisen kokoomuslaisen tulisi hyppiä riemusta sen kuullessaan.</p><p>Miksikö? Koska ainoa edes jossain määrin todennäköinen vaihtoehto kombinaatiolle olisi ollut sinipuna. Tällaiseen hallitukseen lähtemisellä ei olisi ollut mitään kuviteltavissa olevaa järkiperustetta, ja se olisi tuhonnut suomalaisen oikeistolaisuuden vuosikausiksi. Virheen mittaluokka olisi ollut uskomaton.</p><p>Sanotaan, että hallituksessa on aina parempi olla kuin oppositiossa. Sinipunahallitukseen mennessä kokoomus ehkä olisikin saanut vietyä joitakin työmarkkinapoliittisia toimenpiteitä läpi. Näiden myönteinen vaikutus valtiontalouteen olisi kuitenkin jäänyt vähäiseksi tai nollaantunut demarien johdolla tapahtuvien julkisen talouden menolisäysten seurauksena. Ideologisesti ristiriitaisessa sinipunassa SDP ja kokoomus olisivat sulautuneet poliittisessa keskustassa sijaitsevaksi epämääräiseksi harmaaksi massaksi, jonka tärkein tehtävä on <em>status quon</em> varjeleminen.</p><p>Kokoomus on toiminut hallituspuolueena yhtäjaksoisesti vuodesta 2007 lähtien. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa se sai 22,7 % äänistä. Helposti unohtuva tosiasia on se, että jokaisissa vuoden 2007 jälkeisissä vaaleissa kokoomuksen saama ääniosuus on pienentynyt: vuonna 2011 se oli 20,4 %, vuonna 2015 18,2 % ja tänä keväänä 17,0 %. Sinipunahallitus olisi ollut kannattajakunnalle epätyydyttävä vaihtoehto, ja vauhdittanut tätä kehitystä entisestään. Näin unelmat pääministerin salkusta vuonna 2023 olisi voinut heittää suoraan roskakoriin, ja mahdollisuudet talousoikeistolaisen politiikan toteuttamiselle Suomessa olisivat olleet entistä heikommat.</p><p>Oikeastaan ainoa sinipunahallitukseen menoa puoltava tekijä olisi ollut se, että se olisi turvannut puoluejohdon henkilökohtaiset intressit paremmin kuin oppositio. Oppositiossa puolueen sisäiset ryhmittymät pääsevät ottamaan toisistaan mittaa ilman pelkoa hallituksen yhtenäisyyden vaarantamisesta, ja <strong>Petteri Orpon</strong> haastaminen seuraavassa puoluekokouksessa näyttää todennäköiseltä. Ja hyvä näin. Liian pitkä hallitusvaltaan takertuminen rappeuttaa puoluetta kuin puoluetta sisäsisesti. Nyt on aika itsetutkiskelulle ja puolueen linjan terävöittämiselle. Samalla Antti Rinne saa näyttää vasemmistolaisen vaihtoehdon meriitit. Gallupit eivät äänestä, ja ajatus hallituskokoonpanon määrittymisestä kulloisenkin galluptuloksen mukaan on absurdi, mutta ei <a href="https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006095506.html">Helsingin Sanomien viimeisin kannatuskysely</a> Rinteen kannalta rohkaisevaltakaan näytä.</p><p>Tulossa on mielenkiintoiset ajat. Seuraavan neljän vuoden aikana ei voi vakavalla naamalla väittää, etteivätkö oppositiopuolueet muodostaisi aitoa vaihtoehtoa nykymenolle. Ja onhan Orpollekin varmasti mukavempaa viettää neljä vuotta pohtien, kuinka päästä iltapäivälehtien etusivuille useammin kuin <strong>Jussi Halla-aho</strong>, eikä pohtien, kuinka &quot;vastuullisen taloudenpidon puolue&quot; selittää valtionvelan kääntymisen uuteen nousuun.</p><p>Oppositiota ei tarvitse pelätä. Jaksoittainen siellä vieraileminen on varsin luonnollinen osa politiikan heiluriliikettä terveessä demokratiassa.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Aamulla se sitten tapahtui: Antti Rinne ilmoitti, että hallitusneuvottelut käydään demareiden, keskustan, vihreiden, vasemmistoliiton ja RKP:n välillä. Kyseessä on vasemmistolaisin hallituskokoonpano aikoihin. Vasemmistolaisempaa hallitusta hakiessa saa palata aikaan, jolloin vasemmistoliitto vielä kulki itäblokilta haiskahtavalla nimellä Suomen Kansan Demokraattinen Liitto.

Uutinen on erinomainen, ja jokaisen kokoomuslaisen tulisi hyppiä riemusta sen kuullessaan.

Miksikö? Koska ainoa edes jossain määrin todennäköinen vaihtoehto kombinaatiolle olisi ollut sinipuna. Tällaiseen hallitukseen lähtemisellä ei olisi ollut mitään kuviteltavissa olevaa järkiperustetta, ja se olisi tuhonnut suomalaisen oikeistolaisuuden vuosikausiksi. Virheen mittaluokka olisi ollut uskomaton.

Sanotaan, että hallituksessa on aina parempi olla kuin oppositiossa. Sinipunahallitukseen mennessä kokoomus ehkä olisikin saanut vietyä joitakin työmarkkinapoliittisia toimenpiteitä läpi. Näiden myönteinen vaikutus valtiontalouteen olisi kuitenkin jäänyt vähäiseksi tai nollaantunut demarien johdolla tapahtuvien julkisen talouden menolisäysten seurauksena. Ideologisesti ristiriitaisessa sinipunassa SDP ja kokoomus olisivat sulautuneet poliittisessa keskustassa sijaitsevaksi epämääräiseksi harmaaksi massaksi, jonka tärkein tehtävä on status quon varjeleminen.

Kokoomus on toiminut hallituspuolueena yhtäjaksoisesti vuodesta 2007 lähtien. Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa se sai 22,7 % äänistä. Helposti unohtuva tosiasia on se, että jokaisissa vuoden 2007 jälkeisissä vaaleissa kokoomuksen saama ääniosuus on pienentynyt: vuonna 2011 se oli 20,4 %, vuonna 2015 18,2 % ja tänä keväänä 17,0 %. Sinipunahallitus olisi ollut kannattajakunnalle epätyydyttävä vaihtoehto, ja vauhdittanut tätä kehitystä entisestään. Näin unelmat pääministerin salkusta vuonna 2023 olisi voinut heittää suoraan roskakoriin, ja mahdollisuudet talousoikeistolaisen politiikan toteuttamiselle Suomessa olisivat olleet entistä heikommat.

Oikeastaan ainoa sinipunahallitukseen menoa puoltava tekijä olisi ollut se, että se olisi turvannut puoluejohdon henkilökohtaiset intressit paremmin kuin oppositio. Oppositiossa puolueen sisäiset ryhmittymät pääsevät ottamaan toisistaan mittaa ilman pelkoa hallituksen yhtenäisyyden vaarantamisesta, ja Petteri Orpon haastaminen seuraavassa puoluekokouksessa näyttää todennäköiseltä. Ja hyvä näin. Liian pitkä hallitusvaltaan takertuminen rappeuttaa puoluetta kuin puoluetta sisäsisesti. Nyt on aika itsetutkiskelulle ja puolueen linjan terävöittämiselle. Samalla Antti Rinne saa näyttää vasemmistolaisen vaihtoehdon meriitit. Gallupit eivät äänestä, ja ajatus hallituskokoonpanon määrittymisestä kulloisenkin galluptuloksen mukaan on absurdi, mutta ei Helsingin Sanomien viimeisin kannatuskysely Rinteen kannalta rohkaisevaltakaan näytä.

Tulossa on mielenkiintoiset ajat. Seuraavan neljän vuoden aikana ei voi vakavalla naamalla väittää, etteivätkö oppositiopuolueet muodostaisi aitoa vaihtoehtoa nykymenolle. Ja onhan Orpollekin varmasti mukavempaa viettää neljä vuotta pohtien, kuinka päästä iltapäivälehtien etusivuille useammin kuin Jussi Halla-aho, eikä pohtien, kuinka "vastuullisen taloudenpidon puolue" selittää valtionvelan kääntymisen uuteen nousuun.

Oppositiota ei tarvitse pelätä. Jaksoittainen siellä vieraileminen on varsin luonnollinen osa politiikan heiluriliikettä terveessä demokratiassa.

]]>
0 http://tonimikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275673-helvetti-jaatyi-kokoomus-teki-jotain-oikein#comments Antti Rinne Hallitusneuvottelut 2019 Kokoomus Oppositio Petteri Orpo Wed, 08 May 2019 12:13:31 +0000 Toni Mikkonen http://tonimikkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275673-helvetti-jaatyi-kokoomus-teki-jotain-oikein
Kokoomus pystyy parempaan! http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275652-kokoomus-pystyy-parempaan <p>Viime vuosina Suomi ponnisti itsensä pitkällisen taantuman jälkeen kasvun tielle, mutta onko tilanteemme nyt hyvä? Onko meillä varaa vappusatasiin tai tulevaisuusinvestoinneiksi naamioituihin pysyviin menolisäyksiin? Miltä taloutemme tila oikeasti näyttää?</p><p>Tarkastellaan asiaa lukujen valossa.</p><p>Valtiovarainministeriön julkisen talouden arviossa valtio ja kunnat ovat 4,6 miljardia alijäämäisiä vuonna 2023, ilman että tehtäisiin yhtään uutta menolisäystä. Lisäksi on nollaa suurempi todennäköisyys sille, että meitä kohtaa lähivuosina uusi taantuma. Italia pysyy toistaiseksi pystyssä ainoastaan keskuspankin voimin. Ei tarvita teholtaan kuin puolikas finanssikriisi, kun alijäämä kasvaa VM:n stressitestin mukaan jälleen useilla miljardeilla. Se tapahtuu silloin tilanteessa, jossa julkinen velkamme on yli kaksinkertainen viime kriisiin verrattuna.</p><p>Suomeen ei ole nettomääräisesti investoitu yli kymmeneen vuoteen. Tuotantolaitteiden ja aineettoman pääoman kuten brändien arvo on kulunut nopeammin kuin mitä niihin on panostettu. Suurimmat pörssiyhtiömme kyllä investoivat &ndash; pääomista ei ole pulaa &ndash; mutta pääsääntöisesti Suomen rajojen ulkopuolelle. Suomessa tämä tarkoittaa lähivuosina alhaisempaa työllisyys- ja tuottavuuskehitystä. Mikään ei ole tulossa ilmaiseksi.</p><p>Suomen rakennetyöttömyys on EU-maiden huippua ja olemme pinnistelleet verrokkimaihin nähden ennätysalhaisen työllisyyden parissa 1990-luvun alusta asti. Suomessa on 60&nbsp;000 syrjäytynyttä nuorta ja Suomi johtaa eurooppalaisia mielenterveysongelmien tilastoja. Ihmiset ovat vajaatyöllistettyjä eivätkä työllisinäkään uskalla kovin herkästi vaihtaa työpaikkaa, asuinpaikkakunnasta puhumattakaan.</p><p>Suomesta on 2010-luvulla lähtenyt tuhansittain enemmän korkeakoulutettuja osaajia kuin mitä tilalle on tullut. Tutkijoiden osuus tästä porukasta on pieni; suurin osa on kandeja ja maistereita, jotka hakeutuvat muille maille valoisamman työuran ja ehkä elämänjanon perässä. Monella alalla vallitsee samalla työvoimapula. Suomen kestävyysvaje on ankarimmillaan 2020-luvun puolivälissä, kun nyt aloittava hallitus päättää työnsä.</p><p>Suomella on muiden länsimaiden joukossa oma vastuunsa ilmastonmuutoksesta. Siihen vastataan parhaiten tekemällä tilaa korkean tuottavuuden palvelutaloudelle ja maailman puhtaimpiin lukeutuvalle teollisuudelle. Se edellyttäisi alhaisempaa verokiilaa, jotta työtä voi vaihtaa nykyistä helpommin työksi. Se tarkoittaisi investointeja puhtaaseen teknologiaan ja sitä, että noita ratkaisuja kannattaisi &ndash; markkinaehtoisesti - rakentaa myös Suomessa.</p><p>Hyvät ystävät, Suomi näivettyy.</p><p>Sitä ongelmaa ei pitkän päälle korjata vappusatasilla, olkoonkin, ettei pienituloisten eläkeläisten arkea tule entisestään vaikeuttaa nostamalla kustannustasoa.</p><p>Pitäisikö kokoomuksen lähteä kasvattamaan hallituskaudelle osuvaa miljardiluokan alijäämää, nostamaan työhön ja investointeihin kohdistuvaa verorasitusta, säilyttämään työmarkkinoiden eliittiä palvelevat jäykkyydet, kieltää muun maalaisten osaajien tulo Suomeen ja lisäämään arjen kustannustasoa? Vastaus on ei. Me pystymme parempaan! Me haluamme tehdä tilaa ihmisille: valtio turvaa, muttei päätä puolestamme.</p><p>Hyvinvointivaltio on sitä varten, että se huolehtii heistä, jotka ovat työnsä jo tehneet, jotka työtä eivät pysty tekemään ja heistä, jotka rakentavat sen tulevaisuuden. Hyvinvointivaltion tehtävä on antaa tilaa ihmisten unelmille riippumatta heidän taustasta ja lähtökohdista. Sen kestävä rahoitus edellyttää vain ja ainoastaan vireää kansantaloutta. Jos Suomi olisi finanssikriisin jälkeen jatkanut Ruotsin kasvu-uralla, julkinen taloutemme olisi 15 miljardia ylijäämäinen. Tarvitsemme siis ennen muuta kasvua &ndash; ei sitä, että jaamme entistä sujuvammin sitä uudelleen, mitä ei todellisuudessa olekaan.</p><p>Entä kykeneekö kokoomus kompromisseihin? Tottakai me kykenemme. Mutta sellaista kompromissia ei tule tehdä edes poliittisen tulevaisuuden nimissä, joka kaiken käytettävissä olevan tiedon valossa vie Suomen entistä heikompaan suuntaan. Mielestäni Petteri Orpo on tehnyt tilanteesta erinomaisen analyysin ja tälle linjalle on eduskuntaryhmässä laaja tuki.</p><p>Suomesta on tehtävä mahdollisuuksien maa ja me kokoomuslaiset olemme valmiita taistelemaan sen puolesta.&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Viime vuosina Suomi ponnisti itsensä pitkällisen taantuman jälkeen kasvun tielle, mutta onko tilanteemme nyt hyvä? Onko meillä varaa vappusatasiin tai tulevaisuusinvestoinneiksi naamioituihin pysyviin menolisäyksiin? Miltä taloutemme tila oikeasti näyttää?

Tarkastellaan asiaa lukujen valossa.

Valtiovarainministeriön julkisen talouden arviossa valtio ja kunnat ovat 4,6 miljardia alijäämäisiä vuonna 2023, ilman että tehtäisiin yhtään uutta menolisäystä. Lisäksi on nollaa suurempi todennäköisyys sille, että meitä kohtaa lähivuosina uusi taantuma. Italia pysyy toistaiseksi pystyssä ainoastaan keskuspankin voimin. Ei tarvita teholtaan kuin puolikas finanssikriisi, kun alijäämä kasvaa VM:n stressitestin mukaan jälleen useilla miljardeilla. Se tapahtuu silloin tilanteessa, jossa julkinen velkamme on yli kaksinkertainen viime kriisiin verrattuna.

Suomeen ei ole nettomääräisesti investoitu yli kymmeneen vuoteen. Tuotantolaitteiden ja aineettoman pääoman kuten brändien arvo on kulunut nopeammin kuin mitä niihin on panostettu. Suurimmat pörssiyhtiömme kyllä investoivat – pääomista ei ole pulaa – mutta pääsääntöisesti Suomen rajojen ulkopuolelle. Suomessa tämä tarkoittaa lähivuosina alhaisempaa työllisyys- ja tuottavuuskehitystä. Mikään ei ole tulossa ilmaiseksi.

Suomen rakennetyöttömyys on EU-maiden huippua ja olemme pinnistelleet verrokkimaihin nähden ennätysalhaisen työllisyyden parissa 1990-luvun alusta asti. Suomessa on 60 000 syrjäytynyttä nuorta ja Suomi johtaa eurooppalaisia mielenterveysongelmien tilastoja. Ihmiset ovat vajaatyöllistettyjä eivätkä työllisinäkään uskalla kovin herkästi vaihtaa työpaikkaa, asuinpaikkakunnasta puhumattakaan.

Suomesta on 2010-luvulla lähtenyt tuhansittain enemmän korkeakoulutettuja osaajia kuin mitä tilalle on tullut. Tutkijoiden osuus tästä porukasta on pieni; suurin osa on kandeja ja maistereita, jotka hakeutuvat muille maille valoisamman työuran ja ehkä elämänjanon perässä. Monella alalla vallitsee samalla työvoimapula. Suomen kestävyysvaje on ankarimmillaan 2020-luvun puolivälissä, kun nyt aloittava hallitus päättää työnsä.

Suomella on muiden länsimaiden joukossa oma vastuunsa ilmastonmuutoksesta. Siihen vastataan parhaiten tekemällä tilaa korkean tuottavuuden palvelutaloudelle ja maailman puhtaimpiin lukeutuvalle teollisuudelle. Se edellyttäisi alhaisempaa verokiilaa, jotta työtä voi vaihtaa nykyistä helpommin työksi. Se tarkoittaisi investointeja puhtaaseen teknologiaan ja sitä, että noita ratkaisuja kannattaisi – markkinaehtoisesti - rakentaa myös Suomessa.

Hyvät ystävät, Suomi näivettyy.

Sitä ongelmaa ei pitkän päälle korjata vappusatasilla, olkoonkin, ettei pienituloisten eläkeläisten arkea tule entisestään vaikeuttaa nostamalla kustannustasoa.

Pitäisikö kokoomuksen lähteä kasvattamaan hallituskaudelle osuvaa miljardiluokan alijäämää, nostamaan työhön ja investointeihin kohdistuvaa verorasitusta, säilyttämään työmarkkinoiden eliittiä palvelevat jäykkyydet, kieltää muun maalaisten osaajien tulo Suomeen ja lisäämään arjen kustannustasoa? Vastaus on ei. Me pystymme parempaan! Me haluamme tehdä tilaa ihmisille: valtio turvaa, muttei päätä puolestamme.

Hyvinvointivaltio on sitä varten, että se huolehtii heistä, jotka ovat työnsä jo tehneet, jotka työtä eivät pysty tekemään ja heistä, jotka rakentavat sen tulevaisuuden. Hyvinvointivaltion tehtävä on antaa tilaa ihmisten unelmille riippumatta heidän taustasta ja lähtökohdista. Sen kestävä rahoitus edellyttää vain ja ainoastaan vireää kansantaloutta. Jos Suomi olisi finanssikriisin jälkeen jatkanut Ruotsin kasvu-uralla, julkinen taloutemme olisi 15 miljardia ylijäämäinen. Tarvitsemme siis ennen muuta kasvua – ei sitä, että jaamme entistä sujuvammin sitä uudelleen, mitä ei todellisuudessa olekaan.

Entä kykeneekö kokoomus kompromisseihin? Tottakai me kykenemme. Mutta sellaista kompromissia ei tule tehdä edes poliittisen tulevaisuuden nimissä, joka kaiken käytettävissä olevan tiedon valossa vie Suomen entistä heikompaan suuntaan. Mielestäni Petteri Orpo on tehnyt tilanteesta erinomaisen analyysin ja tälle linjalle on eduskuntaryhmässä laaja tuki.

Suomesta on tehtävä mahdollisuuksien maa ja me kokoomuslaiset olemme valmiita taistelemaan sen puolesta. 

]]>
110 http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275652-kokoomus-pystyy-parempaan#comments hallitus Kokoomus Talouslinja Tulevaisuus Wed, 08 May 2019 08:39:04 +0000 Elina Lepomäki http://elepomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275652-kokoomus-pystyy-parempaan
Onko Petteri Orpo sittenkin kokoomusjohtajana pettymys? http://jpmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275570-onko-petteri-orpo-sittenkin-kokoomusjohtajana-pettymys <p>Kun Petteri Orpo aikoinaan valittiin puheenjohtajaksi sivistysporvarina (historia sosiaalireformisteissa), en olisi uskonut kokoomuksen muuttuneen hänen vahtivuorollaan oikeistolaisemmaksi ja siirtynyt yhä kauemmaksi arvoliberaalista päädystä. Kuitenkin sellaisen kuvan saa, kun lukee viimeisimpiä &quot;kokoomuspomojen&quot; ulostuloja.</p><p>&nbsp;</p><p>Elina Lepomäki kritikoi kirjassaan kokoomuksen johtamista. Hänen väitteissään saattaa olla perääkin. Orpo ei joko pysty hallitsemaan näitä oikeistolaisia pukumiehiä tai sitten hän on itse ollut sellainen koko ajan. Tällöin se olisi ollut hyvä tuoda ilmi ennen Lappeenrannan puoluekokousta. Joka tapauksessa Orpo on epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässään: johtaa kokoomus suurimmaksi puolueeksi. Lähipäivät osoittavat, onnistuuko hän johtamaan puolueemme sinipunahallitukseen vai sinimustaksi puolueeksi persujen kylkeen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Ihmettelen myös miksi kokoomuksen liberaalit ovat hiljaa? Miksi he eivät kommentoi tuntojaan julkisuudessa? Miksi he eivät julkisesti linjaa, että kokoomuksen ja persujen välillä vallitsee suuri arvoristiriita? Jokainen meistä kokoomuksen liberaaleista tietää, että kompromisseilla persujen kanssa ei ainakaan paranneta vähemmistöjen oikeuksia ja ihmisarvoa, ei lisätä suvaitsevaisuutta ja kansainvälisyyttä, välittämisestä puhumattakaan.</p><p>&nbsp;</p><p>Lopuksi heitän ilmaan ajatuksen: olisiko kokoomuksessa vihdoin aika kyvykkään ja vahvan naisen puheenjohtajuudelle? Miehet ovat aiheuttaneet hallaa jo ihan tarpeeksi.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Kun Petteri Orpo aikoinaan valittiin puheenjohtajaksi sivistysporvarina (historia sosiaalireformisteissa), en olisi uskonut kokoomuksen muuttuneen hänen vahtivuorollaan oikeistolaisemmaksi ja siirtynyt yhä kauemmaksi arvoliberaalista päädystä. Kuitenkin sellaisen kuvan saa, kun lukee viimeisimpiä "kokoomuspomojen" ulostuloja.

 

Elina Lepomäki kritikoi kirjassaan kokoomuksen johtamista. Hänen väitteissään saattaa olla perääkin. Orpo ei joko pysty hallitsemaan näitä oikeistolaisia pukumiehiä tai sitten hän on itse ollut sellainen koko ajan. Tällöin se olisi ollut hyvä tuoda ilmi ennen Lappeenrannan puoluekokousta. Joka tapauksessa Orpo on epäonnistunut tärkeimmässä tehtävässään: johtaa kokoomus suurimmaksi puolueeksi. Lähipäivät osoittavat, onnistuuko hän johtamaan puolueemme sinipunahallitukseen vai sinimustaksi puolueeksi persujen kylkeen. 

 

Ihmettelen myös miksi kokoomuksen liberaalit ovat hiljaa? Miksi he eivät kommentoi tuntojaan julkisuudessa? Miksi he eivät julkisesti linjaa, että kokoomuksen ja persujen välillä vallitsee suuri arvoristiriita? Jokainen meistä kokoomuksen liberaaleista tietää, että kompromisseilla persujen kanssa ei ainakaan paranneta vähemmistöjen oikeuksia ja ihmisarvoa, ei lisätä suvaitsevaisuutta ja kansainvälisyyttä, välittämisestä puhumattakaan.

 

Lopuksi heitän ilmaan ajatuksen: olisiko kokoomuksessa vihdoin aika kyvykkään ja vahvan naisen puheenjohtajuudelle? Miehet ovat aiheuttaneet hallaa jo ihan tarpeeksi.

]]>
28 http://jpmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275570-onko-petteri-orpo-sittenkin-kokoomusjohtajana-pettymys#comments Arvot Hallitusneuvottelut 2019 Kokoomus Petteri Orpo Mon, 06 May 2019 14:33:21 +0000 Juho Malinen http://jpmalinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275570-onko-petteri-orpo-sittenkin-kokoomusjohtajana-pettymys