*

Anette Karlsson Aidosti Kiinnostunut

Isyys on tahtokysymys

  • SDP:n kuvapankki
    SDP:n kuvapankki

Julkisuudessa on keskusteltu paljon kahdesta helsinkiläispäiväkodista, joissa isänpäivä oli muutettu läheisen päiväksi. Asiaa pohdittuani tulin samaan lopputulokseen kuin lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, jonka mukaan isänpäivästä ei tule luopua. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tietävät kyllä miten toimia jos ryhmässä on lapsi, jolla ei syystä tai toisesta ole isää. Isänpäivä voi myös auttaa lasta käsittelemään surua, jolloin on tärkeää, että lapsen tunteita ei lakaista maton alle, vaan asia käsitellään lapsen kanssa.

Isänä oleminen on riippumaton biologisesta, sosiaalisesta tai juridisesta isyydestä. Se on tahtokysymys – haluanko ryhtyä isäksi? Minulle isä on se ihminen, joka tarkastaa kavereiden autonrenkaiden kunnon, ennen kuin päästää lähtemään. Hän neuvoo ja opastaa, vaikkakin joskus vähän liikaa. Hän on tukena ja turvana kun pelottaa. Minun kohdallani kyse ei ollut biologisesta isästä, kyse oli ihmisestä joka omasta tahdostaan valitsi isyyden. Isänpäivänä tulee muistaa ja kiittää kaikkia meidän rinnalla kulkeneita miehiä – isiä, isoisiä ja joskus myös naapurin setiä. He ovat kaikki kiitoksensa ansainneet.

Tahtomisen lisäksi isyyden toinen kysymys on tilan saaminen. THL:n tutkimuksen (2017) mukaan isistä lähes joka kolmas halusi lisää vapaapäiviä, mutta äideistä vain joka viides oli valmis lisäämään isän vapaata. Meidän naisten on uskallettava luottaa elämänkumppaniimme, kyllä isä osaa (tai oppii) vaihtaa vaipat ja helliä vauvaa ihan siinä missä äitikin. Työpaikkojen ja perheiden asenteellisten muutosten lisäksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia tasa-arvon saavuttamiseksi. Isät käyttivät viime vuonna vain vajaat kymmenen prosenttia perhevapaista. Viidennes isistä ei pitänyt lainkaan perhevapaata. Kotilieden mielipidetutkimuksen mukaan 63 prosenttia isistä pitäisi enemmän vanhempain- ja hoitovapaata, jos rahallinen korvaus olisi parempi. Reilu kolmannes oli myös sitä mieltä, että isille korvamerkityt vapaat kannustavat isiä jäämään kotiin. Maan hallitus on päättänyt uudistaa perhevapaajärjestelmää vuoteen 2019 mennessä, mutta mitään mullistavaa ei ole tulossa koska uudistus ei saa käytännössä maksaa mitään.

Tasa-arvopolitiikassa ja perhevapaiden uudistamisessa olisi tähdättävä nykyistä selkeämmin isyyden tukemiseen. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus ylläpitää suhteita ja yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Tämä ei valitettavasti aina toteudu. Viime vuosina on alettu puhumaan entistä enemmän isien heikosta asemasta huoltajuuskiistoissa ja vieraannuttamisesta, eli ilmiöstä, jossa toinen vanhempi käyttäytyy erotilanteessa siten, että lapsen ja toisen vanhemman vuorovaikutussuhde olennaisesti vaikeutuu tai jopa katkeaa. Isien vähyyttä lähivanhempina on usein pidetty merkkinä erotilanteissa vallitsevasta epätasa-arvosta. Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan valtaosa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona. Vanhempainvapaiden tasaisempi jakautuminen lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa isien asemaa myös erotilanteissa.

On hienoa, että Suomi on maailman paras paikka äideille. Nyt tulee tehdä töitä sen puolesta, että Suomi olisi tulevaisuudessa myös maailman paras paikka isille. Hyvää isänpäivää!

 

Anette Karlsson, puheenjohtaja

Uudenmaan Demarinaiset

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

11Suosittele

11 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Olen iloinen tästä kirjoituksesta. Isättömiä lapsia on varmasti suhteessa paljon vähemmän kuin niitä joilla on isä, jonkinlainen isä. Miksi siis joidenkin harvojen vuoksi luovuttaisiin isänpäivästä. Minusta ajatus on käsittämätön. Sodan jälkeen oli paljon isättömiä lapsia. Hekin selvisivät. Toki moni varmasti kaipasi isää. Niin kaipaan yhä minäkin, vaikka sain isän pitää yli neljäkymppiseksi.

Näinhän sen pitää olla: "Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tietävät kyllä miten toimia jos ryhmässä on lapsi, jolla ei syystä tai toisesta ole isää. " Ei ole aina äitiäkään tai molemmat vanhemmat puuttuvat tai ovat niin aineissa, että eivät kykene hoitamaan velvollisuuksiaan.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"Ei ole aina äitiäkään" (äitienpäivä toukokuun toisena sunnuntaina) eikä muuten tytärtäkään, ja silti lokakuun 11. päivä on nimetty tyttölapsen päiväksi. Läheskään kaikissa suvuissa ei enää ole omaa sotaveteraania, mutta niinpä vain on kalenterissa kansallinen veteraanipäivä 27.4.

Ja niin edelleen!

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi

"Näinhän sen pitää olla: "Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tietävät kyllä miten toimia jos ryhmässä on lapsi, jolla ei syystä tai toisesta ole isää."

Selittäkääs nyt tyhmälle, kun minulla ei mitenkään mielikuvitus riitä, miten se, että isänpäivää tai äitienpäivää kutsuttaisiin _päiväkodissa_ "läheisenpäiväksi" olisi pois niiltä joilla on isä ja äiti? Heidän kohdallaan "läheinen" tarkoittaisi siinä yhteydessä jatkossakin isää ja äitiä.

Noin sivuhuomatuksena voi vielä todeta, että jännästi tässä kysymyksessä ovat ainakin täällä olleet eniten äänessä ne samat raamattua hypistelevät homofoobikot, joille ilmeisesti kelpaa mikä tahansa keppihevonen omalla ristiretkellään. Jos siinä tehdään sivussa kiusaa pikkulapsille, who cares.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... miten se, että isänpäivää tai äitienpäivää kutsuttaisiin päiväkodissa 'läheisenpäiväksi' olisi pois niiltä joilla on isä ja äiti?"

- Se taitaa olla eniten "pois" meiltä isiltä, jotka tiedotusvälineiden kautta saimme kuulla isänpäivä-käsitettä ajettavan alas. Jostain syystä ehdotus läheisenpäivästä tehtiin syksyllä, eikä keväällä, äitienpäivän lähestyessä. Oma päätelmäni on, että nimenomaan isyyden merkitystä ja arvoa ollaan leikkaamassa tai ainakin juustohöyläämässä.

Käyttäjän Mahjong kuva
Erkki Martikainen Vastaus kommenttiin #5

Juuri näin.

Isä on ihan eri asia kuin läheinen vaikka läheinen onkin ja isää on hyvä ja tarpeellista muistaa erikoisesti isänpäivänä. Vuodessa taitaa vielä olla kymmeniä sellaisia päiviä jotka eivät ole varatut millekään erikoisryhmälle tai asialle joten laitettakoon läheisenpäiväksi vaikka juhannuksen jälkeinen tiistai.

Meitä isättömiä on koko ajan kasvava joukko joten ajateltakoon meidän hiljentymispäivämme isän muistelulle olevan merkityksellinen.

Käyttäjän TomiSolakivi kuva
Tomi Solakivi Vastaus kommenttiin #5

Jaa, en minä ainakaan kokenut isyyteni merkityksen vähenevän, kun tuosta luin. Sen sijaan tämä keskustelu tuli mieleen, kun lapseni päivähoitopaikassa _isänpäivän_ aamiaisella istuessa katselin sellaisten lasten ilmeitä, joiden isä ei ehtinyt mukaan. En pysty edes kuvittelemaan, kuinka ikävä olo on niillä, joiden isän poissaolo ei johdu päivän kiireisestä aikataulusta.

Minä taas mietin, kuinka helkkarin pienestä on oma isyys kiinni jos sillä on mitään merkitystä, millä nimellä päiväkoti päivää kutsuu.

Käyttäjän JpLehto kuva
Jp Lehto Vastaus kommenttiin #9

Kai sinne tähänkin asti on saanut läheisiä tulla tätä päivää viettämään. Näin olen ymmärtänyt. Sitten on tietysti vielä niitä joilla ei ole läheisiäkään riittävästi. Siinä sitä pahaa mieltä sitten.

Entä pitäisikö nämä lopettaa kokonaan. Isän ja äitienpäivät. Naistenpäiväkin menisi samalla. Eikö sitä pitänyt päästä sukupuolineutraaliin tulevaisuuteen. Ei se ainakaan tämmöisillä päivillä onnistu.

Kuka päättää muuten kenen pahamieli on tärkeä. Mielensä voi pahoittaa isätön lapsi, päiväkodin tädit isättömän lapsenpuolesta tai isä, joka katsoo ettei tätä päivää arvosteta. Tämmöisen isän lapsi voi pahoittaa mielensä. Saman kai pitäisi koskea äitienpäiviä.

Uskoisin, että lapset pahoittavat mielensä korkeintaan aikuisten puheiden tai odotusten takia.

Käyttäjän MarkkuTurpeinen kuva
Markku Turpeinen

Oivallinen avaus, kiitos! Olen seurannut hyvin läheltä käytännön perhepolitiikkaa vuodesta 1983 lähtien ja huomannut, miten nykyiset isät suhtautuvat isyyteen aivan eri tavoin kuin vuosikymmeniä sitten. Isyys ja sen vaatimukset ovat valtaosalle isistä itsestäänselvyyksiä arjessa ja myös avioeron tapahtuessa. Olisi vallan nurinkurista, että nyt isyyttä lähdetään väheksymään kun päinvastoin pitäisi korostaa isyyden merkitystä kaiken tavoin.
Lapselle on hyväksi se, että nekin isät saadaan lapsen elämään, jotka syystä tai toisesta ovat siitä liukuneet pois. Jokaisella lapsella on isä. Elävä tai kuollut. Perheessä tai muualla asuva. Tämä yksi päivä on isälle ja lapsi voi huomioida häntä omalla tavallaan.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Liian usein saa lukea muka isättömistä lapsista, ei koskaan äidittömistä lapsista niitäkin pitäisi varmaan katsella samalla viivalla .
Ja ennen kaikkea rehellisesti mitäpä se muuta kuvaa kun lapset otetaan huostaan ja se asia on ollut kasvussa suomessa jo aika pitkän ajan .
Syitä voitte etsiä itse mikä mättää terv tepivaari

Juha Hämäläinen

Kaikilla lapsilla on isä ja äiti. Biologinen vanhemmuus on merkittävä asia myös lasten kannalta. Tätä asiaa vääristellään ja varsinkin vähätellään usein.

Me perimme koko joukon ominaisuuksia biologisilta vanhemmilta. Hyviä ja huonoja ominaisuuksia sekä persoonan piirteitä. Itsensä näkeminen vanhemmissaan ei ole merkityksetöntä. Vanhemmat ovat lapselle peili itsestään. He voivat olemassaolollaan selittää miksi olen mitä olen. Heikkouksien tajuaminen perimän tuomiksi voi helpottaa esimerkiksi itsesyytöksiä. Ja vahvuuksien periminen voi vahvistaa entisestään uskoa itseensä.

Moni ottolapsi kaipaa biologisia vanhempiaan koko ikänsä, se on meissä selkäytimessä. Äitini hylättiin köyhästä monilapsisesta perheestä kolmen vanhana ja annettiin varakkaalle lapsettomalle parille. Vielä 90v iässä hän kärsii siitä, ettei tavannut oikeita vanhempiaan. Hän ei edes varmuudella tiedä keitä he olivat. Ne läsnäolleet kasvattivanhemmat eivät todellakaan olleet hänelle koskaan ne oikeat vanhemmat.

Isyys ei siis ole pelkkä tahtokysymys. Isäksi ei voi ryhtyä kenelle tahansa vain tahtomalla. Isyydessä on toinen osapuoli, joka ei ole isäksi haluavan määräysvallassa tunteiltaan.

Käyttäjän TapioNippala kuva
Tapio Nippala

Sosiaalidemokraateista sitten kii se vietetäänkö tulevaisuudessa isäinpäivää ?

Kyllä on nykyihmisillä pallo hukassa arvojensa ja rooliensa suhteen kun ei oikein tiedä mikä kukin on.

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

Mitä mieltä olet Anette Naistenpäivästä?

Meillä on "isäinpäivä" ja "äitienpäivä" ja siten naisilla vielä erikseen "naistenpäivä" eli naisilla on tavallaan tuplasti enemmän sukupuolista juhlintaa kuin meillä miehillä.

Pitäisikö tuo naistenpäivä muuttaa "läheisenpäiväksi" tai miksi mielestäsi ei pitäisi?

Käyttäjän AnetteKarlsson kuva
Anette Karlsson

Minusta Naistenpäivä on myös tärkeä, sen tavoitteena on keskittyä muun muassa yhteiskuntamme epätasa-arvoisiin rakenteisiin. Ihan samalla tavalla kuin miestenpäivänä, joka muuten on pian 19.11.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Juha H kaikilla lapsilla on isä tuo pitää vain teoriassa paikkansa .
meillä tehtiin aika isoporukka lapsia sperma pankista ja alkuun niissä ei ollut isän nimi tiedossa .
Jotenka kukakos se sitten isä on se lasipulloko jossa se siemen oli .
Vai se lääkäri joka sen otti sieltä ja pisti paikoilleen terv tepivaari

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

Teuvo! Unohtuiko se runkkari joka laski siemenen siihen lasipulloon! Eikö hän ole myös mahdollinen isä?

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

En ymmärrä tätä tasa-arvoistamista ihan kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissa asioissa. Tässä aikuiset ihmiset eivät ehkä ajattele tätä lasten kannalta, joilla on ihanat isät, ja on kiva viettää juuri heidän päiväänsä, ihan niin kuin äitienkin päivää vietetään.

On hienoa hikisin käsin värittää korttia omalle isälleen, ja jos isää ei ole, niin voi värittää kivan kortin vaikka äidilleen, joka on ottanut myöskin isän tehtävät hoitaakseen. Ei pitäisi tehdä kaikista asioista niin kovin ongelmallisia.

En muista itse olleeni koskaan edes kateellinen toisille lapsille, joilla oli isät, vaikka minulla ei häntä ollutkaan. Lapsi on yleensä paljon mutkattomampi, kuin moni aikuinen luuleekaan. Minulla esimerkiksi oli kaksi isäni ihanaa sisarta, jotka täyttivät silloin rakastavina ihmisinä täysin isäni paikan, jota en koskaan edes oppinut tuntemaan. Isät ansaitsevat oman päivän samoin kuin äiditkin.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Jukka ei unohtunut mutta niitä oli alussa näin ettei heiltä nimiä vaadittu pitääkös lapselle sanoo isäs oli joku runkkari .
No ei toki kukaan lapsista ilmman isää ole, aina se on jossain niitäkin on keille ei voi isää saada kun ei tiedetä kuka se oikeasti olisi .
Siinä olet oikeassa kyllä lapsilla on isä terv tepivaari

Käyttäjän JukkaMattsson kuva
Jukka Mattsson

Hyvää isäinpäivää Tepi. Samaa perinnettä juhlittiin meilläkin. Adoptiolapsia löytyy meidänkin suvusta.

Aikuisilta unohtuu usein lapsen oikeudet tuntea juurensa. Tuo vaivaa vasta vanhemmalla iällä.

Käyttäjän tepimast kuva
TEUVO MAST

Hyvää isänpäivää Jukalle
Noin juuri asia on sitä ei monikaan huomoi mitenkään, ja ei sitäkään kun isää ei enää ole .
No näillä eväillä on mentävä eteen päin sanoisi mummo lumessa terv tepivaari

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jeeeee! Isänpäivä takana, eikä siitä hutia tullut tälläkään kertaa. Kolme (3) lasta onnittelivat kukin erikseen, jokainen vieläpä "isänpäivä"-sanaa käyttäen. Pitääpä joskus kysäistä, eivätkö he ole kuulleet neutraalista mielensäpahoittamattomuuskäsitteestä "läheisenpäivä".

Toni Randla

Sosiaalisuus tasa-arvokysymyksine on mielikuvittuksissa jyränyt biologian, vaikka geenitutkimus osoittaa yhä enemmän ominaisuuksia, jotka johtuvat geeneistä. Mikään tasa-arvo ym. asia ei muuta sitä tosiasiaa, että geeneissä on suurilta osin määritelty sekin, minkälaisia sosiaalisia ja moraalisia valintoja ihminen tekee. Demokraattisille arvoille rakentuva maailmankatsomus yrittää joskus väkisinkin välttää kaikkiafaktoja, jotka kyseenalaistavat sosiaalisen ulottuvuuden universaaliuden. Tahdollakin on vahva biologinen pohja.

Toimituksen poiminnat