Anette Karlsson Aidosti Kiinnostunut

Amerikkalainen yhteiskuntamalli, myös meille?

Uusi lastensairaala on tarkoitus rakentaa Helsingin Meilahteen vuoteen 2017 mennessä. Sairaala korvaa Lastenklinikan ja Lastenlinnan vanhentuneet ja sopimattomat tilat. HUS:n selvityksen (2011) osoittaa, että uuden sairaalan tarve on akuutti. Uudessa sairaalassa on tarkoitus hoitaa vaikeasti sairaita lapsia ympäri Suomen.

Uuden lastensairaalan hintalappu on 160 miljoonaa euroa. Valtio ja instituutiot maksavat osan, mutta 50 miljoonaa joudutaan mahdollisesti kattamaan velkarahalla. Tämän lisäksi tavoitteena on kattaa 30 miljoonan euron osuus lahjoituksina yrityksiltä ja yksityisiltä henkilöiltä.

Lastensairaala 2017 -hankkeen verkkosivuilta ilmenee, että ilman yksityistä rahoitusta sairaalan rakentaminen siirtyisi pitkälle tulevaisuuteen. Sivuilla lukee, että mikäli suunnittelu ja kaavoitus alkaisi nyt, voi uusi lastensairaala olla valmis viidessä vuodessa.

On huolestuttavaa, että näin tärkeä hanke viivästyisi ilman hyväntekeväisyyttä. Erikoissairaanhoidon kaltaisten kansalaisille välttämättömien palveluiden kustantaminen lahjoituksin on sosiaalipoliittisesti taantumuksellista ja syövyttää hyvinvointivaltiomme legitimiteettiä.

Tämän muotoisena Lastensairaala 2017 -hanke vähentää päättäjiin kohdistuvaa poliittista painetta sairaalan rakentamiseksi ja siirtää julkisen sektorin vastuuta hyväntekeväisyyden harteille. Lastensairaalan rahoituksesta keskusteltaessa on nostettu esille ajatus, jossa lahjoittajille myönnettäisiin verohelpotuksia. Ajatus on askel Amerikkalaiseen yhteiskuntamalliin ja se on hyvinvointivaltion tuhon tie.

Lapsiin panostaminen tulee nähdä erityisen kannattavana sosiaalisena investointina eikä pelkkänä kustannuksena. Siksi julkisen rahoituksen tulee olla itsestään selvää lastensairaalan kaltaiseen poikkeuksellisen merkittävään hankkeeseen. Universaalit, verovaroin kustannetut julkiset palvelut ovat sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion perusta. Yksityisen ja kolmannen sektorin tuotannon rooli on täydentää julkista palvelutuotantoa, ei korvata sitä!

Mitä seuraavaksi siirretään hyväntekeväisyyden varaan? On selvää, että lahjoittajia löytyy kun lahjoituksen kohteena on lapset. Tilanne olisi kuitenkin toinen jos kyseessä olisi esimerkiksi päihde- ja mielenterveyspotilaat. Amerikkalaisessa yhteiskuntamallissa rikkaat antavat lahjoituksia kohteille, joiden avulla he voivat parantaa omaa imagoaan. Mutta miten käy hankkeiden, jotka eivät olekaan niin mediaseksikkäitä?

Haluammeko romuttaa meidän oman, maailmassa ainutlaatuisen hyvinvointiyhteiskunnan, siirtyäksemme eriarvoisuutta kasvattavaan yhteiskuntamalliin, jossa köyhät ovat riippuvaisia rikkaista?

Anette Karlsson

 

Kirjoitus on myös luettavissa nettisivuillani, tästä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Yhteiskunnan heikoimmista huolehtiminen lahjoitusten avulla on sosialidemokraatin mielestä huono ajatus, jos lahjoittajalla on kannustin (verohelpotus). Jos taas rahat heikoimmista huolehtimiseen otetaan kansalaisilta väkisin, ilman kannustimia, on tämä sosialidemokraatin mielestä hieno ja toimiva juttu. Ei jummarra.

"Universaalit, verovaroin kustannetut julkiset palvelut ovat sosialidemokraattisen hyvinvointivaltion perusta."

Me kaikki emme halua elää tässä sosialidemokraattisessa "onnelassa", joka pyörii velkarahalla. Se, että sosialidemokratiaa pitää toteuttaa sosialidemokratian toteuttamiseksi, on kehäpäätelmä.

"Mitä seuraavaksi siirretään hyväntekeväisyyden varaan?"

Slippery slope.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Minä maksan veroja hyvää hyvyyttäni, hyväntekeväisyytenä. Jos kysyttäisiin, laitanko kolmekymppiä tämän vuoden tuloista lisää pottiin lastensairaalan vuoksi, niin sanon en; Meilahteen en laittaisi penniäkään.
Keskittämällä Helsinkiin luomme yhteiskuntamallin jossa köyhät ovat riippuvaisia rikkaista.

Ennen kaikkea tarvitsisimme kattavan ja tasapuolisen sairaanhoidon uudistuksen - lapset tosiaan vaan ovat niin mediaseksikkäitä että saavat kaiken huomion. Tällaiset kosmeettiset yksityiskohdat systeemissä voivat odottaa hetken. Onneksi meitä kollektiivisesti ei saatu pakotetttua maksumiehiksi, olisi taas kuukauden päivät ketuttanut tämä hyväntekeväisyyssysteemimme.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Amerikkalaisista lapsista joka vuosi noin 5 % karkaa kotoaan ja elää sitten runaway-lapsena kaduilla ilman suojaa, ruokaa ja toimeentuloa. Tällaiset karanneet lapset ovat erittäin alttiita kaikenlaiselle hyväksikäytölle. Esimerkiksi vanhemmat miehet ovat valmiina ottamaan tällaisen tyttölapsen hoiviinsa kunhan saa seksiä korvikkeeksi. On kyllä näitä katulapsia Venäjälläkin, ja heille on kerätty Suomessakin rahaa heidän tukemiseensa.

Kotoa karkaamisen syynä on lasten kaltoinkohtelu, lasten hakkaaminen, seksuaalinen hyväksikäyttö, vanhemman alkoholismi, huumeriippuvuus tai mielisairaus.

5 % on todella suuri luku. 1.5 miljoonaa amerikkalaislasta. Onneksi meillä Suomessa vaikeuksiin ajautneelle lapselle pystytään järjestämään sijoituspaikka sosiaaliviranomaisten toimesta aina ja nopeasti.

Bai Hu

Sosialidemokraattien käsitykset yhteiskunnasta ovat kerta kaikkiaan pöyristyttäviä. Jos jotain ei ole synnytetty julkisella rahalla niin se on automaattisesti paha. Ihmisten heistä itsestään lälhtevä hyvyys on ilmeisesti sosialidemokraateille pahasta, koska se vie pohjan niiden väitteeltä, että valtion on kustannettava kaikki, koska ihmiset ovat niin 'pahoja', ettei asioita voida jättää heidän oman harkintansa varaan. Ihan kuten alustaja sen kirjoitti. Suomalainen yhteiskuntamalli kaikkine puutteineen ei ole mikään kiveenhakatu totuus, jota ei voisi/saisi kyseenalaistaa. Ja varsinkaan sen poliitikoille antamaa valtaa, joka ei niille oikeasti kuulu, ei saisi illään kyseenalaistaa. Joka tapauksessa yksityiset lahjoitukset tässä tapauksessa ovat erinomainen juttu. Sairaalaa toteutuu.

Toimituksen poiminnat